Puheenaiheet
Apu

Brysselin jälkeen

Brysselin jälkeen

Miksi Brysselin terrori-iskun kaltaiset tapahtumat unohtuvat monien mielissä niin nopeasti? Kertooko nopea siirtyminen muihin asioihin siitä, ettei terroristien ja joidenkin poliittisten liikkeiden lietsoma pelko vie Euroopassa voittoa?
Teksti Apu-toimitus
Kuvat All Over Press
Mainos

Kuka muistaa, mitä hirveää Brysselissä tapahtui äskettäin?

Tietenkin kaikki muistavat, että viime viikon tiistaina Brysselissä koettiin kaksi tuhoisaa, ihmishenkiä vaatinutta pommi-iskua: toinen Zaventemin lentokentällä ja toinen Maelbeekin metroasemalla kaupungin keskusta-alueella. 

Moderneissa jättiuutisissa tuntuu silti jo toistuvan tietty kaava. 

Tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta, seuraa hämmennystä. Sosiaalinen media, sähköiset mediakanavat ja uutistoimistot kertovat kilvan, mitä on tapahtunut, pelko kontrollin menetyksestä ja pahan leviämisestä on huipussaan. Kotisohvilla ja työpaikoilla kauhistutaan: Miksi näin saa tapahtua? Voisinko minä olla tuolla? Onko siellä tuttuja? Uskaltaako tässä enää liikkua kotoaan mihinkään? 

Seuraa vaihe, jossa tapahtuneesta saadaan jatkuvasti ja monesta lähteestä lisätietoa, jolloin alkaa jo tapahtuneiden asioiden asettaminen isompaan kuvioon. Tiedon lisäännyttyä  mediakeskustelu jatkuu ja alkaa tarkemman analyysin aika.

Kun tieto tapahtuneesta lisääntyy, uhka pahan nopeasta leviämisestä alkaa väistyä, pelot alkavat laimentua, alkaa syvemmän analyysin aika. 

Yhden päivän aikana käydään pikana läpi kaikki se, mikä ennen olisi vienyt päiviä, jopa viikkoja: uutiset täydentävät toisiaan, sosiaalinen media tuo kuvaan reaaliaikaista kuvaa ja kokemuksia, verkkokeskustelut käyvät kuumina, telkkarissa on suoria lähetyksiä ja keskusteluita aiheesta. 

Päivän aikana käydään läpi tunteiden koko kirjo, asiat paketoidaan nopeasti, sitten jatketaan eteenpäin.   

Vielä aamulla kaikkia kuohuttanut aihe on jo valmis siirtymään muiden uutisasioiden joukkoon. Ollaan valmiita siirtymään eteenpäin.

Suomalainen keskustelu on löytänyt suurten kansainvälisten tapahtumien uutisoinnissa ja käsittelyssä samanlaisen tahdin kuin kansainvälisillä uutiskanavilla.

– Nopeutuminen on tapahtunut, Tukholman yliopiston professori, mediatutkija Anu Koivunen sanoo.

– Livestudiossa kommentoidaan tapahtumia. On tietty määrä asiantuntijoita, viranomaisia ja keskustelijoita, jotka marssivat studioon ja asettavat ilmiön kehyksiinsä, hän kertoo.

Sosiaalinen media nopeuttaa tiedonvälitystämme, mikä on ohjannut perinteisemmän median reagoimaan nopeammin ja intensiivisemmin.

– Tyypillistä on, ettei enää ole viivettä, ei ole suruaikaa, ei ole hetkeä, jolloin ajatellaan, että kunnioitetaan tapahtumia hiljaisuudella. Asioiden selittäminen ja kehystäminen alkaa heti, Koivunen toteaa.

Näin toimitaan, kunnes kaikki nopeasti tasaantuu – niin kiinnostus tapahtumia kohtaan kuin yleinen pelkokin. 

Onko pelko siis sittenkään voittamassa?

Viesti on ollut vastaavanlainen jokaisen suuren, modernin terroristi-iskun kohdalla – pelolle ei saa antaa valtaa. Niin kuultiin 9/11-iskujen, Madridin pommin, Pariisin kahden iskun ja nyt Brysselin jälkeen.

Pariisin esimerkki ei viittaa siihen, että liiallinen pelko olisi kaappaamassa Eurooppaa valtaansa. 

Pariisissa nähtiin suuri isku, Pariisi suri, mutta arki on pikkuhiljaa palannut Pariisiin, kuten toivottiinkin.

Normalisoitumisen suhteen on Eurooppa näyttämässä vahvoja kasvoja. 

– Sehän on hienoa, että ihmiset jatkavat elämäänsä ja että yhteisöt osoittavat voimansa. Että näillä tapahtumilla ei ole sellaista vaikutusta, että ihmiset esimerkiksi lakkaisivat käymästä Pariisissa tai Brysselissä, Koivunen miettii.

Teoriassa moderni tiedonvälitys ruokkii entistä suurempaa pelkoa. 

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen professori Markku Penttonen on perehtynyt pelkoon. Hänen mukaansa pelko kasvaa mediailmiöissä, mitä lähemmäksi liikutaan kohti todellista elämää.

Teksti ei itsessään herätä voimakkaita tunteja, mutta kuvilla ja liikkuvalla kuvalla on jo erilainen vaikutus. Nykymaailmassa tapahtumien keskeltä kännykällä otetut kuvat ja videot ovat jo osa traagisten tapahtumien tiedonvälitystä.

– Mitä enemmän meille välittyy todellisuutta, että olisimme siinä tilanteessa itse mukana, sitä enemmän pelko kasvaa, Penttonen kertoo.

Marraskuiset Pariisin ja viime viikon Brysselin iskujen tapahtumapaikat ovat olleet paikkoja, joissa kuka tahansa voisi teoriassa olla. Ne ovat olleet illanviettopaikkoja, jalkapallo-otteluita, metroasemia, lentokenttiä. Iskut oli siis suunnattu sinne, missä tavalliset ihmiset liikkuvat.

– Ne olivat paikkoja, johon turvallisesti menemme, kuten baariin tai rock-konserttiin. Se alkaa tuntua pelottavalta – voisiko se tapahtua myös meidän ympäristössämme.

– Ja kun tapausten lukumäärä on kasvanut, se tietysti lisää pelkoa.

Pelkoa myös rakennetaan tietoisesti. Näin toimii erityisesti äärijärjestö Isis.

Terroristijärjestö Isisin strategiana on iskeä pelon kautta kiilaa Eurooppaan, luoda Eurooppaan jännitteitä, jotka kääntävät pettyneitä muslimeita Isisin suuntaan. 

Pelon kautta yritetään myös kiristää Isisin vastaisen koalition joukkoja pois Isisin valta-alueilta: Syyriasta, Irakista ja kaikkialta Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta.

Ilmiön toisena ääripäänä elää Euroopassa kasvava poliittinen liikehdintä, islamin  ja islamismin vastainen maailmankuva, jota vahvistetaan luomalla terrori-iskujen kautta vahvoja uhkakuvia.

Pelkoa on iskujen jälkeen helppo lietsoa.

– Jos turvatoimia ryhdytään lisäämään, jos kerrotaan, että on vaarallista liikkua tietyissä paikoissa, jos se viesti on jokapäiväinen ja jos on henkilöitä, jotka eri tilanteissa puhuvat niistä asioista – pelko tulee sitä kautta mukaan meidän elämäämme, Penttonen kertoo.

Pelon euroopan rinnalla elää toisenlainenkin eurooppalainen tarina. Sen mukaan Eurooppa ei olekaan polvillaan, päinvastoin.

Maanosamme osaa rutinoidusti ja nopeasti käsitellä  vaikeitakin aiheita, liittää Brysselin iskut marraskuisiin Pariisin tekoihin, päästä heti osaavasti tapahtumien ytimeen. Kaikki keskustelut ovat heti tapahtumapäivänä käynnissä.

– Brysselin kohdalla oli ilmeistä, että puhutaan samalla myös Pariisin iskuista. Tämä antaa mahdollisuuden sille, että ymmärrys syvenee, Anu Koivunen sanoo.

Koivunen nostaa esiin myös pahaan turtumisen.

– Samalla on riskinä se, että tällaiset tapahtuvat arkipäiväistyvät. Ihmisten kokemusmaailmassa ne järkyttävät, mutta mediailmiönä ne arkipäiväistyvät.

–Terrorismista on tavallaan tullut osa modernin Euroopan kertomusta, vaikka se pahalta tuntuukin, arvioi professori Koivunen.

– Se on muuttunut osaksi eurooppalaista kertomusta, että meillä on terrorismia. Terrorismi on hirvittävä ja pelottava asia, mutta oli silmiinpistävää huomata, ettei Bryssel enää yllättänyt. ●

8.58. Brysselin Zaventemin 

lentokentällä ammuskellaan. 

Heti sen jälkeen räjähtää kaksi pommia.

9.06. Ensimmäiset tiedot ja 

kuvat lentokentän räjähdyksistä leviävät sosiaaliseen mediaan.

9.13. Kansainvälinen media aloittaa raportoinnin pommi-

iskusta.

10.00. Paikalla olleet palo­miehet kertovat vähintään 11 

ihmisen kuolleen ja 25 ihmisen haavoittuneen.

10.11. Pommi räjähtää Maelbeekin metroasemalla lähellä Brysselin EU-kortteleita. 

10.16. Ensimmäisiä kuvia 

Twitterissä Maelbeekin metroaseman lähettyviltä.

13.05. Brysselin metroyhtiö STIB kertoo senhetkiseksi 

uhriluvuksi 15 kuollutta ja 

35 haavoittunutta.

13.10. Belgian pääministeri

Charles Michel järjestää 

lehdistötilaisuuden.

16.05. Mediassa julkaistaan lentokentän turvakameroiden valokuva lentokenttäiskun 

epäillyistä. Vasemmanpuoleisten miesten todetaan kuolleen itsemurhaiskussa, ja valkotakkisen miehen etsintä alkaa.

16.20. Isis ilmoittaa olevansa iskujen takana.

16.30. Suurin osa informaati­osta on jo saatavilla – syventävä analyysi eri medioissa on 

vauhdissa.

Ajat ovat Suomen aikaa.

Teksti Topias Kauhala ja Samuli Isola, kuvat All Over Press

Julkaistu: 30.3.2016