Bryan Adams ei turhia juttele, mutta yksi suomalaistenkin sydäntä lähellä oleva asia saa hänet syttymään

Ruutu on taas pimeä. Äsken hän sentään vilautti kasvojaan kameralle, heilutti kättään ja totesi: – Oikea Bryan täällä tosiaan on!

Hän ei halua jutella kasvokkain, joten juttelen pimeän ruudun kanssa, miehelle, joka istuu Lontoossa ja katsoo siellä pimeää videopuheluruutua.

Bryan Adams tunnetaan ihmisenä, joka sanoo mitä tahtoo. Hän on hyvin suora. Toisin kuin monet viihdeammattilaiset, jotka ovat marinoituneet esiintymiskoulutuksissa, Adams ei tunne tarvetta pitää keskustelua yllä. Pian ääni pimeästä jatkaa.

– En oikeastaan halua katsoa taaksepäin. Ainoa hetki, milloin oikeastaan mietin menneisyyttäni ovat haastattelut. Muuten herään aamuisin ja mietin, mitä on ohjelmassa tänään ja huomenna. Teen suunnitelmia. Nyt puhun kanssasi, koska olen tulossa kesällä konsertoimaan Tampereelle.

Nasevaa. Ja ehkä vähän humorististakin.

Bryan Adams ei aluksi paljon ylimääräistä juttele. Hän vastailee lyhyesti eikä edes pyri peittämään kiivastumistaan, kun joku aihe alkaa kyllästyttää.

Onneksi Adams, 64, muistelee Suomea mielellään. Hän vieraili Suomessa ensimmäisen kerran 39 vuotta sitten ja nyt hän on taas tulossa tänne esiintymään muutaman vuoden tauon jälkeen.

Edellinen visiitti olikin dramaattinen.

– Olin pitkään varma, että tein urani vihoviimeisen keikan Suomessa!

Adams esiintyi Espoossa 7. maaliskuuta 2020. Sitten koronapandemia vyöryi maailman yli ja keikkailu loppui kuin seinään.

– Muistan soittaneeni Suomesta puhelun, jossa uumoilin, että seuraava Oslon-keikka jää tekemättä. Niin se sitten jäikin. Esiintyminen Espoossa jäi viimeiseksi konsertikseni ennen koronapandemiaa ja sen aiheuttamia rajoituksia, Adams kertoo.

Tuo kaikki tuntuu nyt kaukaiselta.

– En kuitenkaan ole varma, hoidettiinko pandemian rajoitustoimia oikein. En tahdo vähätellä läheisiään menettäneiden ihmisten tuskaa, mutta en myöskään tiedä, oliko kaiken sulkeminen niin totaalisesti sittenkään tarpeen.

Toisaalta korona-aika toi kaiken kokeneelle Adamsillekin uutta oppia, sen hän myöntää.

– Koronan takia ei saanut tavata ihmisiä, joten jouduin soittamaan äänityksissä itse kaikkia instrumentteja. Hallitsin niistä jokaisen jo aikaisemmin, mutta en ollut soittanut niitä oikeassa levytyksessä.

Kuten Taylor Swift ja Jonas Brothers ennen häntä, myös Adams on alkanut levyttää uusia versioita omista albumeistaan.

Hän näkee itsensä romanttisella tavalla riippumattomana taiteilijana, koska hänellä ei ole sopimusta minkään levy-yhtiön kanssa.

Bryan Adams Classic -levyjä on ilmestynyt tähän mennessä kaksi. Levyjen tarkoitus on ennen kaikkea kerätä musiikin suoratoistomarkkinoilla artistille isompi osuus kappaleen soittokorvauksista.

Onhan todennäköistä, että Adamsin isoimmat hitit kuten Summer of ’69, Everything I Do (I Do It for You) ja Run to You tulevat soimaan jatkossakin – ja uusista versioista kilahtavat rahat suoraan Adamsin taskuun.

Ei sillä, että Adamsilla varsinaisesti olisi pulaa rahasta. Hänen levyjään on myyty yli sata miljoonaa kappaletta. Keikkoja areenoilla ja stadioneilla hän on tehnyt jo noin 40 vuoden ajan. Hän on todennäköisesti varakkaimpia ihmisiä, jotka esiintyvät julkisuudessa lähinnä t-paidassa ja farkuissa.

Nostalgia. Sen Adams nimeää tärkeäksi polttoaineekseen, kun hän alkaa käynnistellä biisintekoa ja etsiä inspiraatiota – vaikka hän ei arjessaan myönnä paljon menneitä muistelevansakaan.

– Olen kirjoittanut paljon lauluja muistoista. Ne ovat hyvää bensaa biisintekoon.

Hänen monet laulunsa ovat muodostuneet globaaleiksi megahiteiksi.

Häntä voi myös kutsua aidosti globaaliksi tähdeksi, sillä Adams nauttii länsimaiseksi artistiksi erittäin suurta suosiota muun muassa Intiassa, maailman runsasväkisimmässä maassa.

Kanadalaisen Toronto Starin mukaan Summer of ’69 soi Intiassa ”melkein hindilauluna”. Sen ja muiden Adamsin isoimpien hittien iskulauseet ovat myös lehden mukaan tarttuneet intialaiseen kielenkäyttöön.

Hittikappaleen voi kuulla hyvin monella tavalla. Adams paljasti muutama vuosi sitten haastattelussa Summer of 69 -kappaleensa kertovan seksiasennosta, ei vuodesta 1969. Adamsin kanssa monia hittejä kirjoittanut Jim Vallance on kertonut laulun kertovan tärkeästä kesästä, jollaisia kaikilla muistoissaan on. Mikä on totuus? Onko sellaista, vai muodostaako jokainen oman tulkintansa Summer of ’69 -kappaleen sanomasta?

Myös muista Adamsin kappaleista on aika ajoin noussut pitkiä, jopa vuosikymmeniä kestäneitä mediakohuja.

Jo 1985 julkaistiin Adamsin ja Vallancen kirjoittama biisi Diana, joka kertoi prinsessa Dianan ja Walesin prinssi Charlesin avioliitosta. Biisi on kirjoitettu kaukorakastuneen ihmisen näkökulmasta ja laulun kertoja tulkitsee Dianan olevan liitossaan onneton.

Brittimedia repi aiheesta kaiken ja vihjaili jopa Adamsin ja Dianan romanssista. Adams ei ole asiaa koskaan kiistänyt, vaikka onkin sanonut olleensa Dianan kanssa ”vain ystävä”. Diana-laulua hän ei ole prinsessan kuoleman jälkeen esittänyt lainkaan.

Kanadassa syntynyt Adams on asunut pitkään pääasiassa Lontoossa. Viime vuosina hän on kuitenkin viettänyt aikaa myös vanhassa kotimaassaan.

Adamsin äiti on 95-vuotias, ja laulaja pyrkii olemaan hänen luonaan mahdollisimman paljon.

– Se on supertärkeää, hän sanoo.

Kanadalaisen miehen asettuminen Englantiin on merkinnyt paluuta suvun juurille: englantilaisen sotilasisän työn perässä Adamsit asettuivat Kanadaan 1950-luvulla muutama vuosi ennen Bryanin syntymää.

Adams seuraa intohimoisesti sekä brittiläiseen tapaan jalkapalloa että kanadalaiseen tapaan jääkiekkoa. Hän puhuu vuolaasti suosikkijoukkueistaan Valioliigan Chelseasta, ”kotikaupunginosan seurasta” ja NHL-suosikistaan Boston Bruinsista. Myös seuran suomalaislegendat ovat hyvin tiedossa.

– Tuukka Rask ja Matti Hagman, hän sanoo ja muistelee huippumaalivahtia ja jo kuollutta hyökkääjää, joka pelasi Bostonissa 1976 ensimmäisenä suomalaissyntyisenä NHL-pelaajana.

Lätkämuistoja riittää muutenkin.

– Olin muuten New Yorkissa laulamassa kansallislaulun Wayne Gretzkyn jäähyväisottelussa.

Adams ei ole vain rocktähti. Hän on myös valokuvaaja. Adams alkoi ottaa kuvia rentoutuakseen keikkakiireiden jälkeen. Sitten työ vakavoitui ja jo vuosituhannen alussa Adams oli muoti- ja mainoskuvaajana todella työllistetty.

– Ennen kaikkea pidän itseäni potrettikuvaajana, ihmisten kuvaajana.

Musiikkiaan hän yhdistää itse kuvaamaansa liikkuvaan kuvaan. Videoista ja niiden kuvaamisesta puhuessaan Adams innostuu. Puherytmi tihenee ja ääni muuttuu korkeammaksi.

– Oletko nähnyt What If There Were No Sides At All -kappaleeni videon? Katso se! Se on minun itse ohjaamani!

Adamsin tuplataiteilijuus tekee videosta erityisen. Vahvan kappaleen videolla Adams liehuttaa rauhanlippua kerrostaloraunioiden keskellä. Videolla on tietysti vetoomus tappamisen lopettamiseksi maailman kriisialueilla.

Kun inspiraatio iskee, tartutko ensin kitaraan vai kameraan?

– Se riippuu päivän fiiliksestä. Jokaisena päivänä ei voi kirjoittaa uutta laulua.