
Jos demokraatit haluavat pelastaa Yhdysvallat, Bidenin tilalle on valittava toinen ehdokas – Tässä ovat vaihtoehdot
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on panoksena maan johtajuus maailmalla ja ehkä koko tasavallan olemassaolo, kirjoittaa Anne Applebaum. Sen vuoksi demokraattien on valittava Joe Bidenin tilalle toinen ehdokas. Siihen on vielä aikaa.
The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä. Juttu on julkaistu alun perin 3. heinäkuuta 2024.
Yhdysvaltain marraskuisten presidentinvaalien panokset ovat erittäin korkeat: pelissä on amerikkalaisen tasavallan luonne ja jopa sen olemassaolo, ainakin siinä muodossa, joka on tullut meille tutuksi viimeisen sadan vuoden aikana.
Donald Trumpin toisella presidenttikaudella muu maailma ei enää pitäisi Yhdysvaltoja johtavana demokratiana tai minkäänlaisena johtajana. Millainen maa valitsee presidentiksi rikollisen ja kapinallisen?
Trump on sanonut, että jos hän voittaa vaalit, hän haluaa panna toimeen joukkokarkotuksia, mahdollisesti armeijan avulla, ja hän voisi todella tehdä niin. Hän haluaa kääntää oikeusministeriön omia vihollisiaan vastaan, ja sekin on täysin mahdollista: heinäkuun alussa hän julkaisi uudelleen viestin, jossa Liz Cheneytä vaaditaan astumaan sotilastuomioistuimen eteen vain sen vuoksi, että tämä on vastustanut Trumpia.
Korkein oikeus on vastikään poistanut lisää esteitä keisarillisen presidentinvirkamme ympäriltä, ja tämä prosessi saattaa ilman muuta jatkua, etenkin jos Trump saa mahdollisuuden nimittää lisää tuomareita korkeimpaan oikeuteen.
Jos luulet, että Yhdysvalloissa vallitsee jo nyt voimakas polarisaatio ja poliittinen kaaos, niin odotapa vain, mitä nämä muutokset saisivat aikaan. Jos taas luulet, ettei tällaista voi tapahtua Yhdysvalloissa, kannattaa tutustua vaikkapa Unkarin tai Venezuelan historiaan ja siihen, kuinka vakaat demokratiat tuhoutuivat ääriajattelua edustavien itsevaltiaiden alla.
Amerikkalaisten huomion keskittyessä maan sisäiseen kriisiin Yhdysvaltain liittoutumat Euroopassa, Aasiassa ja ympäri maailmaa voivat murentua.
Venäjän ja Kiinan johtama autokraattisten valtioiden verkosto vahvistuisi, koska epäjohdonmukainen, itsevaltainen Yhdysvaltain presidentti tukisi niiden tärkeintä narratiivia, eli sitä, että demokratia on rappiolla. Ukraina, Taiwan ja Etelä-Korea olisivat kaikki vaarassa, koska autokraattiset maat tunnistavat heikkoudet ja voisivat alkaa kokeilla rajojaan. Jos Trump ottaa käyttöön kaikkia koskevat tullimaksut, hän saattaa tuhota myös Yhdysvaltain talouden.
Jos jokin poliittinen puolue välittää Yhdysvaltojen ja koko planeetan tulevaisuudesta, se tekisi kaikkensa estääkseen tämän.
Republikaanit ovat jo osoittaneet, että he eivät välitä eivätkä aio pysäyttää Trumpia. Demokraatit ovat tähän saakka tukeneet Joe Bidenia, tehtävässään onnistunutta, uudistushenkistä ja jopa sankarillista presidenttiä, samalla kun Bidenin sisäpiiri on pyrkinyt salaamaan hänen todellisen kuntonsa.
Monet epäilivät jo aiemmin 81-vuotiaan presidentin kykyä jatkaa tehtävässään, mikä oli osasyy Bidenin alhaiselle kannatukselle. Kesäkuun lopun tv-väittelystä lähtien aihe on ollut kaikkien huulilla, eikä ole mitään syytä uskoa, että epäilykset hälvenisivät. Päinvastoin, ne todennäköisesti vain kasvavat.
Jokainen kompurointi, jokainen unohtunut sana vain vahvistaa tv-väittelyn luomaa mielikuvaa. Trump johtaa nyt Bidenia kannatuskyselyissä. Jos Biden jatkaa ehdokkaana, hän todennäköisesti häviää vaalit.
Mutta nyt on heinäkuu. Vaalit ovat marraskuussa. Onko mitään enää tehtävissä?
On. Britanniassa vietiin koko vaalikampanja läpi kuudessa viikossa. Kun Ranskan vaalien viimeinen äänestyskierros oli sunnuntaina ohi, vaalikampanja oli kestänyt yhteensä kolme viikkoa.
Yhdysvaltain demokraattien kansallisen puoluekokouksen edustajien ei tarvitse kävellä unissaan suoraan kohti katastrofia. He voivat vaatia, että Biden vapauttaa heidät lupauksestaan tukea häntä. He voivat repiä sääntökirjan, aivan kuten poliittiset puolueet muissa maissa tekevät, ja tehdä kylmänviileän analyysin tilanteesta.
Demokraattien voitto presidentinvaaleissa riippuu kolmesta osavaltiosta: Wisconsinista, Michiganista ja Pennsylvaniasta. Kutakin kolmea osavaltiota johtaa parhaillaan suosittu, osaava ja selväsanainen demokraattinen kuvernööri.
Taktikoiva, strategisesti taitava poliittinen puolue valitsisi yhden näistä kolmesta presidenttiehdokkaakseen: sen, joka pärjää parhaiten väittelyissä, jolla on korkein kannatus tai joka pystyy keräämään eniten vaalirahaa – kriteerillä ei ole väliä. Varapresidentti Kamala Harris ja kaikki muutkin ehdokkaat, joilla on mahdollisuus voittaa näissä kolmessa osavaltiossa, olisivat myös tervetulleita mukaan kisaan. Kaikkien ehdolle lähtijöiden tulisi antaa lopulliselle voittajalle tukensa.
Demokraatit voisivat järjestää uudet esivaaliväittelyt sekä keskustelu- ja yleisötilaisuuksia aina 19. elokuuta saakka, jolloin demokraattien puoluekokous alkaa.
Kerran viikossa, kahdesti viikossa, kolme kertaa viikossa; televisiokanavat kilpailisivat esitysoikeuksista. Tilaisuudet keräisivät miljoonia katsojia, ja politiikka kiinnostaisi jälleen suurta yleisöä. Vauhdikkaan kesän jälkeen se, joka lopulta voittaa puoluekokouksen edustajien äänestyksen, voisi kampanjoida koko syksyn Wisconsinissa, Michiganissa ja Pennsylvaniassa – ja voittaa presidentinvaalit.
Yhdysvallat ja demokraattinen liittouma pelastuisivat.
Suunnitelmaan liittyy riskejä: demokraatit voivat pelata uhkapeliä ja hävitä. Mutta sillä voidaan saavuttaa myös selkeitä etuja. Pian pidettävä republikaanien puoluekokous olisi pilalla.
Trump ja muut republikaanit eivät tietäisi vastustajansa nimeä. He eivät voisikaan omistaa neljää päivää Bidenin arvostelemiselle, vaan heidän täytyisi tuoda esiin omia poliittisia linjauksiaan, joista monet, muun muassa yritystuet, suurituloisten veroalennukset ja korkeimman oikeuden uudistaminen, eivät ole erityisen suosittuja.
Heidän ehdokkaansa puheissa ei ole päätä eikä häntää. Hän on myös vanha, melkein yhtä vanha kuin Biden, ja tämä on hänen kolmas presidentinvaalikampanjansa. Kaikki vaihtaisivat kanavaa katsoakseen mieluummin demokraattien jännittäviä esivaaliväittelyitä.
Demokraattien puoluekokous sen sijaan olisi dramaattinen, äärimmäisen dramaattinen. Kaikki haluaisivat nähdä sen, puhua siitä, olla paikan päällä. Lippuja olisi mahdotonta saada. Tapahtuma toisi paikalle runsaasti kotimaista ja kansainvälistä mediaa.
Kyllä, tiedän mitä tapahtui vuonna 1968, mutta siitä on yli puoli vuosisataa aikaa (Toim.huom: Demokraatit valitsivat 1968 uuden ehdokkaan presidentin paikalta kilvasta luopuneen Lyndon B. Johnsonin tilalle ja mielenosoittajat ja poliisi ottivat rajusti yhteen puoluekokouspaikkakunnalla Chicagossa). Historia ei koskaan toista itseään tarkasti. Maailma on nykyään aivan erilainen. Kilpailu ihmisten huomiosta on kovempaa. Avoin, kutkuttava tilanne puoluekokouksessa vangitsisi kaikkien huomion.
Äänestyksen voittaja, oli se sitten Wisconsinin kuvernööri Tony Evers, Michiganin kuvernööri Gretchen Whitmer, Pennsylvanian kuvernööri Josh Shapiro, varapresidentti Harris tai joku muu, olisi joka tapauksessa johdonmukaisempi ja vakuuttavampi hahmo kuin Trump. Hän ponnistaisi puoluekokouksesta matkaan täynnä energiaa, huomiota, toivoa ja rahaa.
Amerikkalainen tasavalta ja koko demokraattinen maailma saattaisi sittenkin pelastua. Eikö se olisi riskin arvoista?
©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.
Käännös: Apropos lingua.