Apu

Katri Makkonen: Bensan hinta ja muut p-puheet – Vaaleissa luvataan aina kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää

Katri Makkonen: Bensan hinta ja muut p-puheet – Vaaleissa luvataan aina kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää
Totuus istuu pelkääjän paikalla, kun tavoitteeseen pääsee suoremmin ja nopeammin puhumalla harkittua potaskaa, kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.
Julkaistu: 23.1.2022

Jos historian ensimmäiset aluevaalit jostain muistetaan, veikkaan bensan hintaa. Perus­suomalaiset teki, mitä puolue hyvin osaa: hämmensi. Heidän varapuheenjohtajansa esiintyi mainosvideolla, joka alkoi sanoilla ”Suomessa on pakko käyttää autoa”. Sitten Mauri Peltokangas kertoi, että ”polttoaineiden hinnat nousee, kun ilmastovouhotuksen lapa käy”. Lopuksi pimeässä maisemassa saavuttiin huoltoasemalle ja kuultiin: ”Äänestä pihalle bensan hinnan korottajat. Perkele.” Dramaattinen, iskevä ja teknisesti laadukas mainos nostettiin televisioon.

Aihe on lähellä melkein jokaisen suomalaisen lompakkoa. Viesti osui ja upposi monen mielenmaisemaan.

Ylen tentissä puolueen puheenjohtaja Riikka Purra selitti vakavalla naamalla, että polttoaineen hinta todella liittyy sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeviin vaaleihin: ”Sote- ja pelastuspuolella on hyvin paljon erilaista kuljettamista. Ylipäänsä tällä hetkellä takseilla viedään paljon ihmisiä terveysasemille. Kyllä bensan hinta sinnekin liittyy.”

Lyhyempiä jonoja, lääkärille pääsyä, niistä taisivat kaikki puolueet puhua. Ja yksi lupasi loppua bensan hinnan nousulle.
Katri Makkonen

Mieleeni tuli juuri lukemani toimittaja Johanna Vehkoon kirja Oikeusjuttu. Omaa kunnianloukkausjuttuaan ja sananvapautta käsittelevässä kirjassa Vehkoo sivuaa suoraa tv-ohjelmaa kahden vuoden takaa. Siinä poliitikot väittelivät hallituksen ilmastotoimista.

Bensan kalleus oli tuolloinkin esillä.

Perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi vihervasemmiston ”puolustavan sellaista politiikkaa, joka käytännössä johtaa siihen, että alueet Suomessa muuttuvat vähitellen asuinkelvottomiksi”. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson tuohtui ja vastasi harvinaisen suorasukaisesti: ”Toi on siis aivan suoraan sanoen paskapuhetta.”

Kohu oli valmis. Syntyi pienimuotoinen mediamyrsky, jossa Anderssonin kielenkäyttöä paheksuttiin. Hän puolusti sanavalintaansa sanomalla, että on oltava joku raja sille, kuinka paljon vääristelevää puhetta suorassa tv-lähetyksessä voidaan sallia. Anderssonin mukaan väite siitä, että hallitus omilla toimillaan tekisi alueet elinkelvottomiksi Suomessa oli yksiselitteisen väärä ja valheellinen.

Vehkoo palaa kirjassaan episodiin. Hän kertoo, ettei paskapuhe ole pelkkä alatyylinen ilmaus, vaan kokonainen teoria, tieteellinen termi. Selviää, että amerikkalainen filosofi Harry Frankfurt kirjoitti jo vuonna 1986 esseen, jossa määritteli valehtelijan ja paskanpuhujan eron. Jälkimmäinen on vaarallisempi. Paskanpuhujaa ei kiinnosta, onko hänen sanomansa totta vai valetta, häntä kiinnostaa ainoastaan se, vakuuttuuko kuulija kuulemastaan.

Totuus istuu pelkääjän paikalla, kun tavoitteeseen pääsee suoremmin ja nopeammin puhumalla harkittua potaskaa. Paljastavaa kyvystämme käsitellä ja tunnistaa ilmiö on, että Halla-ahon ja Anderssonin sananvaihdon jälkeinen julkinen keskustelu keskittyi puimaan Anderssonin kielenkäyttöä. Siitä, oliko Halla-ahon viesti vääristelty, ei tainnut kysyä kukaan.

Vaaleissa luvataan aina kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää. Se nähtiin myös aluevaaleissa.

Parempia palveluita, lyhyempiä jonoja, lääkärille pääsyä ja mielenterveyden hoitoa, niistä taisivat kaikki puolueet puhua. Ja sitten oli yksi, joka lupasi loppua bensan hinnan nousulle.

Paljon kukkua ja pikkaisen myös sitä itseään.

5 kommenttia