Bayern München juhlii Bundesliigan mestaruutta, mutta kuka oli kauden paras pelaaja ja mikä joukkue suurin surkimus?

Saksan Bundesliigaa seuraaville viimeisen ottelukierroksen draama ei ole mitään uutta, päinvastoin siitä on vuosien saatossa tullut sarjalle jo jonkinasteinen tavaramerkki. Mestaruuksia on saavutettu ja menetetty viimeisten, jopa yliajan minuuttien aikana, ja yhtä karmeimmista rooleista viime kausien päätöspäivän kaaoksessa näytteli Borussia Dortmund melko päivälleen kaksi vuotta sitten. Viimeiselle kierrokselle voitonvarmana ja kaksi pistettä Bayern Müncheniä edellä lähtenyt Dortmund jäi kotonaan tasapeliin täysin ilman panosta pelannutta Mainzia vastaan. Yksi pistekin näytti pitkään riittävän kauan himoittuun titteliin, kunnes Jamal Musiala rikkoi keltamustat sydämet vuosikausiksi 89. minuutin voittomaalillaan Kölnissä. Mestaruuslautanen tasapistein Bayernille.

Tämän kauden päätöksessä ei enää pelattu mestaruudesta, sen paluu vuoden evakon jälkeen Bavariaan oli varmistunut jo aiemmin. Tällä kertaa pelattiin paikoista ensikauden eurokilpailuihin, ja etenkin siihen komeimpaan, Mestarien liigaan. Jälleen kerran yhtä pääosaa esitti Dortmund, joka käsikirjoituksesta poiketen onnistui kuin onnistuikin suoriutumaan kovimmassa mahdollisessa paikassa onnistuneesti. Se kaatoi kotonaan sarjasta jo putoamaan tuomitun Kielin 3–0, ja näin ollen Freiburgin tappio Frankfurtille varmisti Ruhriin kultaakin kalliimman paikan Euroopan huippujen kilpailussa. Sinne Saksasta Dortmundin ohella matkaavat mestari Bayern, kakkonen Leverkusen sekä kolmonen Frankfurt. Freiburg lohduttaa itseään Eurooppa liigassa, yhdessä tulevan Saksan cupin finaalin voittajan kanssa (Stuttgart tai Bielefeld) ja Konferenssiliigaan eteni lopulta Mainz, pisteen erolla Leipzigiin.

Sarjaporrasta alemmas vaihtavat Bochum sekä viime kauden nousijajoukkue, Kiel. Heidenheim karsii paikastaan 2. Bundesliigassa kolmanneksi sijoittuneen Elversbergin kanssa. Bochumin ja Kielin tilalle ykkösliigaan nousevat suurseurat Köln sekä HSV. Siinä missä Bochum veti kotiotteluihinsa pääsarjassa yleisöä keskimäärin 25000 ja Kiel 14000, alemman tason Köln hurjasteli 50000 ja Hampuri peräti 56000 katsojan keskiarvot. Näillä lukemilla molemmat 2. Bundesliigan jättiläiset olisivat murtautuneet esimerkiksi Englannin Valioliigan katsojakeskiarvojen top-kuuteen, mutta oman sarjansa piikkipaikoille nekään eivät riittäneet. Saksan suurimpiin seuroihin kuuluvat, mutta vuodesta toiseen urheilullisesti alisuorittavat, Schalke ja Hertha Berlin vetivät lehtereilleen keskimäärin käsittämättömät 61600 ja 56100 katsojaa. Kokonaisuudessaan 1. Bundesliiga jatkaa totutusti Euroopan maali- sekä katsojarikkaimpana sarjana luvuilla 3,14 sekä 40600.

Aition Bundesliigakauden risut ja ruusut jakaantuvat kauden 2024–25 osalta seuraavasti:

Kauden joukkue: Bayern München

Mestaruuslautasen riistämiseen Bayernilta vaadittiin tappioton kausi, jonka Leverkusen kykeni sensaatiomaisesti kaudella 2023–24 toteuttamaan. Kautta myöhemmin mahdoton ei enää ollut mahdollista ja nyt Bayern otti omansa takaisin. Burnelyn Valioliigasta pudottanut Vincent Kompany oli todellinen yllätysveto yhteen maailman vaativimmista valmentajan pesteistä, mutta niin vaan belgialainen kokosi ja rauhoitti Thomas Tuchelin jäljiltä lähes täysin levällään olleen joukkueen ja teki siitä mestarin. Tärkeimmät hankinnat Kompanyn palapeliin tulivat Valioliigasta. Kauden sensaatioksi noussut Michael Olise sekä Joao Palhinha maksoivat yhteensä hieman toistasataa miljoonaa, mutta varsinkin Olise oli joka sentin arvoinen.

Bayern latoi Bundesliigakaudella hurjat 99 maalia, joista Harry Kane viimeisteli 26. Maininnan arvoista on, että seuraavaksi eniten maalannut Leverkusen osui 27 kertaa mestaria harvemmin. Hyökkäys olikin puolustajana itse pelaajauransa luoneen Kompanyn joukkueen kentän toimivin osa-alue, sen arsenaali vetää koko Euroopankin tasolla vertoja lähes joukkueelle kuin joukkueelle. Kane oli käytännössä koko kauden joukkueensa käytössä, ja kun palloja tuli niin laidoilta Olisen, Leroy Sanén, Kingsley Comanin tai Alphonso Daviesin toimittamina, kuin keskeltäkin pääosin Musialan tai Joshua Kimmichin jaloista, niin tulos oli nähdyn kaltainen. Varsinkin Kanen ja Olise’n yhteistyö toimi kuin unelma, laitapelaaja-tulokkaan kerättyä mielettömät 18 maalisyöttöä debyyttikaudellaan. Myös Musiala vahvisti asemaansa Bundesliigan tähdistössä. 22-vuotias saksalainen menetti loukkaantumisten takia loppukaudesta kuusi liigakierrosta sekä Mestarien liigan puolivälieräsarjan Interiä vastaan. Silti kauden saldoksi tuli yhteensä 15 maalia ja seitsemän maalisyöttöä. Jos vahvat huhut pitävät kutinsa, ensi kaudella trio Kane, Musiala, Olise muuttuu kvartetiksi, jossa vastustajien epäuskoa omiin puolustuskykyihinsä lisää yksi saksalaisen jalkapalloilun kirkkaimmista jalokivistä, Leverkusenista siirtyvä Florian Wirtz.

Täysin ongelmaton ei Bayernin kausi kuitenkaan ollut. Saksan cupista joukkueen pudotti Leverkusen, Mestarien liigasta Inter. Loukkaantumisia kertyi varsinkin Inter-sarjaan aivan liikaa ja vaikka Kompany tasapainotti joukkueensa kenttäryhmitystä onnistuneesti, alakerran virheherkkyys ei kadonnut. Varsinkin toppariosasto kaipaa edelleen remonttia ja etenkin kesällä -23 seuraan siirtynyt Min-jae Kim on liipasimella. Dayot Upamecano ei ole hänkään lunastanut niitä odotuksia, joita jättisiirto Leipzigista 2021 ranskalaiselle loi, ja toistuvien virheiden lisäksi miestä rasittavat jatkuvat loukkaantumiset. Leverkusenista on apu tulossa tällekin pelipaikalle, kun maajoukkuetoppari Jonathan Tah on tällä hetkellä jo viittä vaille Bayernin mies.

Siirrot Münchenin ykköshaastajasta osoittavat saksalaisen jalkapallon marssijärjestyksen hyvin osuvasti. Bayern pystyy houkuttelemaan maan ykköspelaajat itselleen, usein vieläpä sopimusten päätyttyä ja ilman siirtokorvausta. Ensi kaudella Bayern onkin jälleen astetta kovempi, haastajat todennäköisesti astetta heikompia.

Kauden pelaaja: Harry Kane

15 vuotta siihen meni, että yksi maailman parhaista hyökkääjistä voitti joukkueensa kanssa pokaalin. Tottenhamin junioreista edustusjoukkueeseen 2010 nostettu Kane ehti monen lainapestinsä ohella pelata Spursissa 13 vuotta, flirttailla ilman tulosta monien erilaisten pystien kanssa, katkerimpana ehkäpä silmäpeli Mestarien liigan pokaalin kanssa ohikävelyn aikana 2019. Henkilökohtaisia palkintoja lontoolaisella on kaapit pullollaan, erilaisia ennätyksiä englannin maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä on pitänyt lähinnä pilkkanaan, mutta vasta nyt käsivarsille nousi mestaruutta julistava palkinto.

Valioliigassa saavutettujen useiden maalikuninkuuksien lisäksi Bundesliigassa niitä on nyt kaksi ja tämän kauden 26 maalia siivittivät Bayernin edelliskauden pettymyksen jälkeen ykköseksi. Sata miljoonaa euroa oli iso raha lähes kolmekymppisestä hyökkääjästä, joka on kärsinyt urallaan etenkin nilkkavammoista useaan otteeseen. Kahden kauden perusteella rahaa ei olisi paremmin voinut sijoittaa, vuosi toisensa jälkeen Harry Kane antaa palkanmaksajalleen avokätisen maalitakuun.

Kauden tulokas: Michael Olise

12 maalia ja 18 maalisyöttöä. Siinä on tulokaskaudelle tehot, jollaisilla pokataan sarjassa kuin sarjassa kauden tulokkaan titteli. Olise on ollut kuin raikasta ilmaa Bayernin välillä jo turhauttavan tehottomalle laitapelaamiselle, jossa etenkin Leroy Sané sekä Serge Gnabry omaavat paljon temppuja, mutta usein liian vähän tekoja. Täyden ottelumäärän Bundesliigassa pelannut Olise kirjautti itselleen debyytin myös Mestarien liigassa, jossa 14 pelissä syntyi sielläkin komeat viisi maalia. Valioliigassa kolme kautta pelannut ranskalainen syttyi kunnolla liekkeihin vasta kaudella ennen siirtymistään Saksaan, jolloin 19 ottelussa syntyi 10 maalia. Ne vakuuttivat Bayernin pulittamaan Crystal Palacelle reilut 50 miljoonaa euroa, joka tällä hetkellä vaikuttaa 23-vuotiaasta peräti neljän maan (Ranska, Englanti, Algeria, Nigeria) edustuskelpoisuuden omaavasta nuorukaisesta hyvinkin kohtuulliselta summalta.

Kauden valmentaja: Niko Kovac

Tällä kertaa vuoden valmentajan titteliin riitti se, että teki työnsä kolmen ja puolen kuukauden ajan paremmin, kuin kukaan muu. Kun Nico Kovac sai helmikuun alussa vetovastuun Nuri Sahinilta, tilanne Dortmundin menestysmahdollisuuksien kannalta oli lohduton. Joukkue oli kaukana europaikkoihin oikeuttavilta sijoilta, puhumattakaan mestaruuskamppailusta. Neljä ensimmäistä peliään kroatialainen opetteli uutta joukkuettaan, kunnes pikkuhiljaa valmentajan laatu lähti puskemaan läpi. Dortmundista tuli aavistuksen simppelimpi, suoraviivaisempi ja enemmän vastahyökkäyksiin kuin pallonhallintaan pelinsä perustava joukkue. Se oli vahvistunut henkisesti, ja sitä vastaan oli erittäin vaikeaa tehdä maalia. Kovacin Dortmund teki kentällä enemmän, niin pallollisena kuin pallottomanakin ja esimerkiksi juostujen kilometrien määrä peleissä kasvoi huikeasti.

Joukkueessa oli valmiiksi riittävän hyviä yksilöitä menestymiseen, ja kevätkierroksen aikana Kovacin luoma pelisysteemi tuki Serhou Guirassya olemaan kauden jälkimmäisen puolikkaan koko liigan maaliahnein hyökkääjä. Viimeisen kahdeksan kierroksen saldo Dortmundille oli huikea. Seitsemän voittoa ja tasapeli varmistivat sen, että tällä kertaa draaman lopputulema oli paitsi siinä hetkessä voitokas, myös tulevaisuuteen vahvasti uskoa luova.

Kauden surkimus: RB Leipzig

Saksilaiset jäivät ensimmäistä kertaa seitsemään kauteen ulos Mestarien liigaan oikeuttavilta sarjasijoituksilta ja samalla kokonaan eurokilpailuista. Joukkuetta menestyksekkäästi muutaman kauden ajan luotsannut Marco Rose sai lähteä maaliskuussa, eikä väliaikaisesti tilalle palkattu Zsolt Löw saanut kurssia muuttumaan. Bundesliigan lisäksi itäsaksalaisten kausi Mestarien liigassa oli surkea. Kahdeksasta pelistä seitsemän tappiota oli myös Euroopassa menestymään tottuneelle seuralle heikko suoritus.

Vaikka tilalle on tullut hyviä pelaajia, on muutaman viime kauden menetykset kasaantuneet lopulta liian isoiksi paikattaviksi. Joukkueesta on poistunut liikaa laatua, ja on oikeastaan sääli, että Lois Opendan, Benjamin Seskon ja Xavi Simonsin kaltaiset lahjakkuudet eivät saaneet tuekseen kentällä esimerkiksi Dani Olmoa, Josko Gvardiolia, Dominik Szoboszlaita, Christopher Nkunkua ja Konrad Laimeria. Leipzigin, kuten koko Red Bullin organisaation strategiaan kuuluu kuitenkin nuorten pelaajien jalostaminen myyntikuntoon, joten tavallaan syyllistä nyt nähtyyn alamäkeen ei tarvitse seurassa kaukaa hakea.

Kentän ulkopuolella Leipzig on noussut kaikesta epäsuosiostaan huolimatta menestyksensä avulla jo uskottavaksi Bundesliigaseuraksi ja nähtäväksi jää, miten se kestää nyt tulleen pelillisen notkahduksen. Tulevana kesänä saattaa organisaation maailmanlaajuisena jalkapallojohtajana toimivan Jürgen Kloppin taidoille olla käyttöä, kun rekrytoitavana on uuteen nousuun tähtäävän projektin puitteissa niin pelaajat kuin päävalmentajakin.