Mondo

Bangkokin hauskimmat korttelit

Bangkokin hauskimmat korttelit
Eksoottisin ja trendikkäin Bangkok löytyy nykyään perinteiseltä Chinatownin alueelta. Se tarjoaa kävijöille mieleenpainuvia Liisa Ihmemaassa -hetkiä.

Bangkokissa on yksi kahvila, jossa on aivan pakko käydä, ja se on tämä. Wall­flowers Cafe sijaitsee Chinatownin alueella satavuotiaassa talossa. Sisään astu­­­taan ahtaan kukkakaupan kautta.

Entistä ahtaammaksi kaupan tekee se, että jokainen asiakas pysähtyy kuvaamaan kauppaa, niin kaunis se on. On puuta, tiiltä ja vanhaa, rapattua seinää. Ja tietysti kukkien loistoa.

Wallflowers Cafessa ollaan kuin pariisilaisen taiteilijan kattohuoneistossa. Tarjoilijatkin ovat pukeutuneet tyyliin sopivasti.

Kaupan takahuoneesta noustaan natisevia puuportaita pitkin ylös kahvilaan. Kukkakaupan tunnelma jatkuu kahvilassa, jonka seinät ovat täynnä kasveja. Pikkuruisia kukka-­asetelmia riittää myös kakunpalasten päälle. Ja taas moni kuvaa innoissaan.

Wallflowers Cafessa kukkakaupan yläkerrassa kakun­palatkin on koristeltu värikkäästi.

Leikkisä kahvila on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Yksi nurkkaus näyttää vanhanajan keittiöltä, toinen kuin pariisilaisen taiteilijan kattohuoneistolta. Taustalla soi retrojazz.

Tällaista kahvilaa ei tulisi vastaan Bangkokin modernilla puolella. Tunnelma ja sisustus pohjaavat talon vanhaan arkkitehtuuriin, etenkin sen perinteiseen sisäpihaan. Ehkä juuri lasikatolla suojattu piha tuo hilpeän ja epätodellisen sadunomaisen ilmapiirin. Täällä ei oikein tiedä, onko sisällä vai ulkona – tai vaikka elokuvan kulisseissa.

Wallflowers Cafe on yksi Bangkokin Chinatownin Liisa Ihmemaassa -hetkistä, mutta eivät ne tähän jää. Yllätyksiä odottaa vähän jokaisen kulman takana.

Alueen historia ulottuu aina Bangkokin perustamiseen 1700-luvun lopulle asti. Kiinasta saapuneet kauppiaat ja työläiset ohjattiin silloin asumaan parin kilometrin päähän kuninkaallisesta palatsista. Parinsadan vuoden ajan Chinatown oli kaupungin taloudellinen keskus. 2000-luvun vaihteessa ja Skytrain-ilmajunaradan rakentamisen jälkeen kaupan painopiste siirtyi kuitenkin Siam Squaren alueelle ja Sukhumvit Roadin varteen.

Kokonaan Chinatown ei silti ole hiljentynyt koskaan. Täällä pyöritetään edelleen tukkutavaran kauppaa. Sen huomaa vaikkapa kapealla ja klaustrofobisen ahtaalla Sampeng Lanella, jossa tavaroita myydään vähintään kymmenen kappaleen erissä.

Nämä korttelit ovat bangkokilaisille niin keskeinen ostos­alue, että ne kuuluvat täkäläisten arkeen jopa kuoleman yhteydessä. Kukkia isoisän haudalle? Kynttilä mummon muistolle? Kuinka tylsää ja tavanomaista. Kunnon viemiset tuonpuoleiseen saa kiinalaistyyppisen, suuren ja vilkkaan Wat Mangkon Kamalawat -temppelin viereiseltä kapealta sivukujalta.

Kujalla myydään kaikkea, mitä manan majoilla voi kuvitella tarvitsevansa: merkkiautoja, muotitennareita, tieto­koneita ja tuulettimia (jälkimmäisiä kaiketi siltä varalta, että manalassa todella on niin kuumat oltavat kuin uskonnoissa tavataan pelotella). Tavaroilla lepytellään esi-isien henkiä. Vainajien henkiä on parasta muistaa säännöllisin väliajoin, sillä ne vaikuttavat jälkeläisten elämään vielä sukupolvien päähän. Kun henget pitää tyytyväisinä, ne auttavat loitsimalla vaurautta ja hyvää onnea. Mutta auta armias, jos turhamainen isoisoisä ei saa tuonpuoleiseen mukaan toivomaansa uutta kännykkää. Silloin on piru irti: jälkipolven autosta hajoaa akku ja täti kompastuu pihatiellä.

Tavarat on tosin tehty pahvista. Henget ovat Thaimaassa paitsi ahneita myös helposti huijattavia. Taivaallisena posti­toimistona toimivat temppelin uunit, joissa pahvitavarat poltetaan.

Hengille tarkoitettujen tavaroiden kujalta löytää aina jotain uutta. Muodikkainta edesmenneiden isoäitien saattamisessa viimeiselle matkalle näyttäisi nyt olevan pahvinen kasvo­hoitosarja, ja isoisälle laitetaan mukaan La-Z-Boy-tuoli.

Bangkokin Chinatownissa myydään aivan kaikkea mahdollista – myös kierrätyspaperia ja -pahvia.

Kaupan ohella Chinatown tunnetaan ruuasta. Monelle matkailijalle alue onkin yhtä kuin sen pääkatu Yaowarat, jonka jalkakäytävät täyttyvät auringon laskettua herkullista katuruokaa myyvistä kojuista.

Neonvalot loistavat taustalla, kun katukeittiöiden wokkipannujen alla liekit leiskuvat. Ruoka on Chinatownissa kiinalaista, tosin ylipäätään iso osa kaikesta thaimaalaisesta katuruuasta nuudelikeittoineen on kiinalaisvaikutteista.

Liekit leiskuvat Chinatownin yössä. Pääkatu Yaowarat Road on täynnä katukeittiöitä.

Kuinka ”kiinalainen” alue nykyään oikeastaan on? Ei erityisen, vaikka se on maailman vanhimpia ja suurimpia Chinatowneja. Thaimaan kiinalaiset ovat pitkälti sulautuneet valtaväestöön ja puhuvat thaita. Itse asiassa noin puolet koko kaupungin asukkaista on ainakin osin etnisesti kiinalaisia. Monet Thaimaan vauraimmista bisnessuvuista ovat lähtöjään Chinatownista.

Ja silti Chinatown on selvästi kiinalaisempi kuin Bangkokin muut alueet: Chinatowniin asumaan jääneet kiinalaiset suvut ovat pitäneet vahvimmin kiinni perinteistään ja siteistään esi-isien kotimaahan. Kauppojen kirjoitusmerkitkin ovat edelleen kiinaksi.

Alueella sekoittuvat perinteet ja nykytrendit. Sen huomaa nähtävyyksissäkin. Kuuluisin Chinatownin käyntikohteista on Wat Traimit -temppeli, jonka sisällä istuu valtava, kiiltävä Buddha-patsas. Yli kolmemetrinen patsas on tehty kullasta, ja siihen on väitetty käytetyn kultaa jopa yli 200 miljoonan euron arvosta.

Nähtävyyksiäkin kiehtovampaa on kuitenkin Chinatownin arkipäivän elämä, johon tutustuu harhailemalla pikkukujien varrella. Kiinnostavimmat korttelit sijaitsevat Yaowaratin ja Chinatownia reunustavan Chao Phraya -joen välissä.

Chinatownin kujilla riittää vehreyttä. Paras tapa tutkia aluetta on harhailla kiinnostavan näköiseltä kujalta toiselle.

Vuonna 1927 avattu kahvila Eiah Sae on ihastuttavan nukkavieru. Ruskeat puupöydät ovat kahvilan ainoa hieman siistimpi elementti. Tarjolla on kahvia ja kaya-hillolla voideltuja paahtoleipiä.

Elämä soljuu täällä samaan tapaan kuin se on kulkenut kahvilan perustamisesta asti. Samassa tahdissa kuin kanta-­asiakasukkojen kasvot ovat uurtuneet rypyille, kahvilan seinät ovat ajan saatossa patinoituneet ruskeiksi. Täällä ei selata kännykkää vaan luetaan lehtiä. Niitä paperisia, joiden muste tarttuu sormiin.

Vieressä on toinen perinteinen kahvila, Eak Teng Yu Ki. Siinä missä Eiah Saessa tunnelma on seesteinen, on naapurikahvila maalattu iloisen pinkiksi ja ukkojen leppoisa puheensorina kantaa kadulle asti. Ehkä kahvilat jakavat miehet kahteen leiriin, synkistelijöihin ja aurinkoisiin.

Kahvilat sijaitsevat kenkäkauppojen reunustamalla Phat Sai -kadulla, josta on helppo seikkailla Chinatownin sivukujille. Kadulta käännytään viehättävälle Yaowa Phanitin pikku­kujalle ja siltä vielä pienemmälle, uskomattoman kapealle kujalle. Paikan tunnistaa siitä, että kulkuväylän tukkii melkein kokonaan puu.

Todellinen pikkukujien labyrintti. Elämä levittäytyy täällä kotoa kaduille, ja talojen ovet ovat usein avoinna kuin ikkunat Chinatownin arkeen. Yhdessä talossa poika tekee koulu­läksyjään, toisessa varttuneempi nainen peseytyy saavin yllä. Hupsista, katse toiseen suuntaan!

Uutta ja vanhaa on vieretysten, kauneutta ja rujoutta rinnatusten. Kasvien vehreyttä tulee vastaan siellä täällä. Kaikkialla on herkullista katuruokaa. Chinatownin kaduilla sekoittuvat ruuan ja viemärien tuoksut, pannujen kolina ja tuktukien pärinä.

Vastaan tulee vanhoja vespoja ja miesvoimin työnnettyjä kärryjä, jotka on ahdettu täyteen pahvilaatikoita tai valtavia juuttisäkkejä. Koristeellisten vanhojen talojen reunustamat kujat ovat usein niin kapeita, ettei niille muilla kulku­neuvoilla mahtuisikaan.

Entisaikaan Chinatownissa kuljettiin riksoilla. Nykyisin paikalliset suosivat skoottereita, jotka mahtuvat kapeillekin väylille.

Eksymistä ei tarvitse pelätä: suunnistamista china­townissa helpottaa se, että kiinnostavimmat kulmat on merkitty opasteviitoin. Kujien aarteet on nykyään helpompi löytää, aiemmin olisi kaivannut oppaan mukaansa.

Melkein varmasti kävijä jossain vaiheessa tupsahtaa Mang­kon Roadin ja Soi Wanitin eli Sampeng Lanen risteykseen. Sitä koristaa kaksi komeaa rakennusta: toisessa on Bangkokin vanhin pankki, ja vastapäätä kohoaa vanhimman kulta­kaupan rakennus. Talojen koristeet jäävät melkein kokonaan kadun yllä risteilevien sähköjohtojen viidakon kätköön.

Täältä kannattaa jatkaa Mangkon Roadia vähän matkaa joen suuntaan, niin päätyy taas mainiolle yllätykselle. Kaunis, kiinalainen portti johtaa punaisten paperilyhtyjen valaisemaan puuportaikkoon, jota noustaan matalan talon katolla olevaan pieneen temppeliin.

Rakennus on kuin Chinatownin sielu tiivistettynä. Temppelin edessä katolla kuivuu vaatteita pyykki­narulla ja pähkinöitä pressun päällä. Vieressä on avokeittiö. Kulman takaa kuuluu veden läträystä. Kun temppelin kaitsija on peseytynyt, hän saapuu lakaisemaan rakennusta ilman paitaa, jalassaan shortsit, joissa on kannabislehtien kuvioita.

Tällaisten korttelien ja näkyjen puolesta saa yleensä olla vähän huolissaan: milloin ne raivataan pois urbaanin kehityksen tieltä? Mutta Bangkokissa niitä onkin ryhdytty suojelemaan, ja tännekin ohjaa kyltti. Matkalaisia ei silti juuri näy, alueella saa kiertää rauhassa. Tilanne saattaa tosin muuttua: uusi metroyhteys Sukhumvitilta Chinatownin kautta Rattanakosiniin teki alueesta helpomman tavoittaa.

Mutta ainakin toistaiseksi täällä aistii vain hyvää elämää. Kauppa kukoistaa edelleen. Kujien varrella kuhina alkaa aamukahdeksalta ja loppuu viiden jälkeen kuin veitsellä leikaten.

Chinatownin erikoisiin paikkoihin kuuluu myös kaupunginosan rajalla sijaitseva Talad Noi eli Pieni markkina, joka on täynnä moottorinosia myyviä puoteja. Näkymä on kuin maailmanlopun romumaailmasta, mutta seutu on todellisuudessa varsin vaurasta.

Autonosien kauppa alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun vanhaa sotakalustoa purettiin ja koottiin uusiin käyttötarkoituksiin, kuten pitkähäntäveneiden moottoreiksi.

Täällä sijaitsee myös So Heng Tai Mansion, parisataa vuotta vanha kiinalaistalo, joka toimii kotimuseona. Sisäpihalla on uima-allas, jolla talon omistaja Duangtawan Posayajinda järjestää sukelluskursseja. Bangkokin vanhimpiin kuuluvan talonsa hän avasi matkailijoille, koska tarvitsee rahaa sen kunnossapitoon.

Herra Posayajinda uskoo, että Chinatownin alue tulee säilyttämään perinteisen ulkomuotonsa, vaikka se sijaitsee loistavalla paikalla keskellä Bangkokia – modernin ostoskeskustan ja Suuresta palatsista tunnetun historiallisen Rattanakosinin alueen välissä.

”Tontit ovat pieniä ja niillä on niin lukemattomia omistajia, että grynderien on niitä vaikea ostaa”, Posayajinda sanoo.

So Heng Tai Mansion on kaupungin vanhimpia taloja. Sisään voi astua, omistaja toivottaa vieraat tervetulleeksi.

Kun päivä vaihtuu illaksi, valot syttyvät pääkatu Yaowaratille. On aika suunnistaa takaisin alkuun eli Soi Nanalle, samalle kadulle, jolla myös Wallflowers Cafe sijaitsee. Tätä Soi Nanaa ei tosin sovi sekoittaa kaupungin modernilla puolella sijaitsevaan Soi Nanaan, joka tunnetaan tyttö- ja ladyboy-baareistaan.

Chinatownin Soi Nana on noussut viime vuosina kaupungin puheenaiheeksi. Wallflowers Cafen viereisissä vanhoissa taloissa on toinen toistaan tunnelmallisempia baareja.

Chinatownin Soi Nanan varrella on tunnelmallisia ruoka- ja juomapaikkoja. Täällä vierähtää ilta helposti ja mukavasti.

On tiistai-ilta, ja tupa on täynnä TEP Barissa. Thaimaalaiset nuoret juovat riisiviskipohjaisia Mekhong-cocktaileja ja kuuntelevat taideopiskelijoiden livebändiä, joka soittaa perinteisiä, korvia riipiviä thai-iskelmiä modernilla otteella.

Baariruokana on laab-lihapullia ja muita uusversioita koillisessa Thaimaassa sijaitsevan Isaanin maaseudun herkuista. Tämän trendikkäämmäksi ei elo Bangkokissa muutu.

Vieressä on monta muutakin kiinnostavaa baaria, kuten entisen mainoskuvaajan perustama 23 Bar & Gallery, jossa voi nauttia edullisia juomia ja katsella yläkerrassa taideopiskelijoiden teosten näyttelyä.

Provosoivasti vitsaillen nimetty, pikkuruinen Teens of Thailand on kaupungin ensimmäinen ginibaari. Seiniä peittävät vanhat thainkieliset elokuvajulisteet, ja sisään astutaan kauniista, Intian Rajasthanista rahdatusta ovesta. Baari­mikot sekoittavat drinkkejä lennokkaasti.

Cocktailbaari Asia Todayn katosta roikkuu puolestaan suuri haipatsas, ja juomat maustetaan paikallisilla yrteillä, joista moni thaimaalainenkaan ei ole ennen kuullut.

Vaikka menoa riittää, eivät suuret väkijoukot ole vielä löytäneet paikalle. Tunnelma Soi Nanan varrella on edelleen sopivan salainen. Teens of Thailandinkin edessä vanha rouva kokkaa katunuudeleita.

Uusi ja vanha lomittuvat täälläkin. Se tekee Chinatownista niin kiehtovan kaupunginosan, joka tuntuu aivan oman­laiseltaan.

Bangkokin Chinatown

Matka

Chinatownin sydämeen on vastikään avattu metropysäkki MRT Wat Mongkon, joten alueelle pääsee helposit suuren kaupungin eri puolilta. Vaihtoehtoisesti voi kulkea jokibusseilla pitkin Chao Phraya -jokea.

Majoitus

Chinatown on kiehtova paikka asua keskellä Bangkokia. Tyylikäs hotelli on retrohenkinen Shanghai Mansion (2 hh alkaen 100 euroa). Viihtyisä, edullinen vaihtoehto on W22 by Burasari (2 hh noin 35 euroa).

Eksoottisin majapaikka on joenvarren vanhaan puutaloon remontoitu muutaman huoneen boutique-hotelli Loy La Long (2 hh alkaen 125 euroa). Hostelleja on useita, ja niistä hauska on pikkuruisen kujan kätköissä oleva Merge Hostel (petipaikka noin 20 euroa).

Syö

Chinatownissa on erinomaisia katukeittiöitä melkeinpä joka nurkalla. Ilta-aikaan hyvä paikka herkutteluun on Yaowarat Road ja sen sivukujat kuten Soi Texas, jonka kulmassa on kuuluisa, mereneläviin erikoistunut katukeittiö Lek & Rut.

Koe myös tämä

Chinatownin erikoisempiin paikkoihin kuuluu Wat Chakrawatin temppeli, jonka pihamaalla altaissa köllöttää pari krokotiilia. Ne lepäilevät kaikessa rauhassa hievahtamatta, kuin kivettyneinä. Vain katsojaa tarkkailevat silmät kertovat niiden olevan elossa.

Thaimaassa on hyvin vähän villeinä eläviä krokotiileja, mutta krokotiilien pitäminen tuotantoeläiminä farmeilla on yleistä. Niiden lihaa ja nahkaa myydään. Wat Chakrawatin temppelin krokotiilit ovat paikallinen nähtävyys: täällä on pidetty krokotiileja 1900-luvun puolivälistä asti. Kerrotaan, että ensimmäinen krokotiili tuotiin temppeliin, kun se oli löydetty lähettyviltä joesta. Tarinan mukaan temppelin apotti yritti saada nuoret munkit meditoimaan krokotiilien vierellä. Kokelaat pakenivat paikalta.

Julkaistu: 9.9.2020
Kommentoi »