On joulukuu vuonna 2016. 

Eräänä aamuna, pari tuntia ennen auringonnousua, kiipeän Batur-vuorelle, joka 1 717 metrin korkuisena on juuri sopiva päivävaelluskohde. Vuorelle noustaan oppaiden kanssa, ja ennen viimeistä jyrkännettä oppaat pysähtyvät rukoilemaan vuorta kohti. 

Kraatterin reunalta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät yli tulivuorijärven, jonka takana häämöttää itse Agung. Kauempana horisontissa siintävät naapurisaari Lombokin terävähuippuiset tulivuoret.

Vuoren päällä huomaa, että Batur todellakin on aktiivinen: monesta paikasta pursuaa kuumaa höyryä. Kaikkialla vilisee apinoita. Ne ovat jaavanmakakeja, joita balilaiset pitävät pyhinä. Eräälle apinalle minä en kuitenkaan ole pyhä. Otus kiipeää selkääni, avaa reppuni vetoketjun ja kähveltää matkapuhelimeni omilla pikku kätösillään. Onneksi oppaat saavat taskuvarkaan kiinni ja suostuttelevat sen palauttamaan kännykän minulle.

Koko retken ajan tunnen, kuinka tulivuori elää ja hengittää. Se on konkreettinen muistutus siitä, että jalkojemme juuressa on maapallon kuuma sisus, joka on täynnä sulaa kiveä, magmaa. Ei ole edes kovin kauan, kun Batur viimeksi purkautui: vuonna 2000 kraatterista syöksyneet laavavirrat näkyvät yhä mustina vuoren etelärinteellä. 

Hindutemppeli Pura Pasar Agung sijaitsee korkealla vuorella. Taustalla näkyy vain parin kilometrin ­päässä häämöttävä Agung-tulivuoren huippu 

– juuri se, joka nyt on vaarassa purkautua.

Bali nousi syksyllä 2017 kansainvälisiin uutisotsikoihin, kun viranomaiset julistivat saarelle hätätilan: Balin korkein tulivuori, 3 031-metrinen Agung, alkoi syöstä kraatteristaan tuhkaa. Aktiivisuus on jatkunut. Tämän vuoden tammikuun puolivälissä se syöksi tuhkaa 2 000 metrin korkeuteen. Tuhka peitti kyliä, mutta kukaan ei vahingoittunut. Mahdollinen suuri purkaus antaa yhä odottaa itseään.

Paikallisille ihmisille tässä ei ole uutta tai yllättävää. He ovat vuosisatojen ajan asuttaneet näitä vaarallisiksi tiedettyjä alueita.

Turistit ovat kuitenkin säikähtäneet pahanpäiväisesti. Matkailu on erittäin tärkeä osa köyhän saaren taloutta, ja Agung-vuoren purkautumisuhan lasketaan maksaneen balilaisille viime syksyn aikana yli sata miljoonaa euroa menetettyinä matkailutuloina. Tilanne on paradoksaalinen: samat luonnonihmeet, jotka tekevät Balista yhden maailman suosituimmista matkailukohteista, ajavat nyt turistit pakosalle.

Purkautumisuhan tultua ilmi syyskuussa monet maat kuten Australia evakuoivat kansalaisiaan Balilta. Lisäksi jopa 180 000 paikallista ihmistä lähti pakoon kodeistaan evakuointikeskuksiin. 

Viranomaiset ja Balin matkailuelinkeinon edustajat ovat rauhoitelleet pahimpia pelkoja ja rohkaisseet matkustamaan saarelle. Loppujen lopuksi vaaravyöhyke koskee vain pienehköä osaa saaresta – pahin ennakoitu tuhoalue on noin 7,5 kilometrin säteellä tulivuoren kraatterista.

Agung purkautui viimeksi yli puoli vuosisataa sitten. Vuonna 1963 tapahtuneessa rajujen purkausten sarjassa kuoli 1 100 ihmistä. Vielä ei tiedetä tarkasti, milloin Agung purkautuu voimakkaasti uudelleen, mutta se voi tapahtua koska tahansa.

Indonesian saaret ovat maailman aktiivisinta tulivuorialuetta. Saaristossa on peräti 76 tulivuorta, jotka ovat purkautuneet historiallisella ajalla. Piskuiselle Balillekin mahtuu kaksi aktiivista tulivuorta, Agung ja Batur.

Indonesian saariketju on syntynyt merenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena Euraasian ja Indo-Australian mannerlaattojen törmätessä toisiinsa muutaman senttimetrin vuosivauhdilla. 

Liikkeen synnyttämä energia purkautuu maanjäristyksinä, kun merenpohja halkeilee ja lopulta sulaa. Uusia saariakin syntyy yhä, viimeksi vuonna 1927 tulivuori Krakataun viereen.

Indonesian tulivuoret aiheuttavat eniten kuolonuhreja koko maailmassa. Maan tulivuoret sattuvat vieläpä olemaan kaikkein ärhäkintä tyyppiä: ne ovat kerrostulivuoria, jotka purkautuvat raivoisasti räjähtäen. Samalla ilmaan vapautuu käsittämättömiä määriä tuhkaa ja maahan putoilevia vulkaanisia pommeja.

Vaikka saaren historiassa on useita tuhoisia tulivuorenpurkauksia, balilaiset asuttavat sitkeästi tulivuortensa rinteitä. Yhtenä syynä on suuri väestöntiheys, eli kasvavan ihmismäärän on mahduttava johonkin. Tärkein syy on kuitenkin vulkaanisen maaperän hedelmällisyys: tuhkaisessa maassa on hyvä viljellä, kun lannoitetta sataa aika ajoin taivaalta ilmaiseksi!

Balilla esimerkiksi riisi- ja hedelmäsadot ovat erityisen runsaita tulivuorilta valuvan ravinteikkaan veden ansiosta. 

Ihmiset tietävät riskit, joita aktiivisten tulivuorten kupeessa asumiseen liittyy. Itse asiassa se on olennainen osa heidän kulttuuriaan. Viljelijät ajattelevat, että hedelmällinen maaperä on tulivuoren heille antama lahja. 

Vaikka lahja voi olla hengenvaarallinen, balilaisten mielestä tulivuori kuitenkin aina antaa enemmän kuin ottaa.

Jaavanmakakit istuskelevat Batur-tulivuoren rinteellä, jumalallisen kauniissa maisemissa. Idylli saattaa kuitenkin rikkoutua nopeasti.

Indonesian pääuskonto on islam; se on koko maailman runsasväestöisin muslimimaa. Balilla yli 80 prosenttia asukkaista on kuitenkin hindulaisia, ja Balin kulttuuri on muutenkin poikkeuksellinen.

Balilainen uskonnollisuus on läsnä kaikkialla saarelaisten arkielämässä. Mustasta kivestä rakennettuja temppeleitä on tuhansittain, ja joka kodin, kaupan ja huoltoaseman edustalla on jokin alttari, johon nuoret ja vanhat ihmiset käyvät viemässä lahjoja. 

Balilaisuus on ainutlaatuinen sekoitus luonnonuskontoja ja Intiasta peräisin olevaa hindulaisuutta. Demoneja esittävät kivipatsaat näyttävät pelottavilta, mutta niillä on hyvä tarkoitus.

Balilaisten ja muidenkin indonesialaisten uskomuksiin kuuluu rikas ja monipuolinen henkimaailma, jota asuttavat jumalat, pahat henget ja demonit. Tulivuoret edustavat hyviä voimia, elämän voimia, ja ne ovat koko maailman syntylähteitä. 

Meri puolestaan edustaa pahan valtakuntaa ja kuolemaa sekä toisaalta esi-isien lepopaikkaa. Koko ihmiselämän tarkoitus on pyrkiä elämään sovussa näiden kahden maailman välillä. 

Balilla voi monessa paikassa seurata näitä ikiaikaisia seremonioita, jotka liittyvät aina tavalla tai toisella tulivuoriin. Seremonioiden avulla he pyrkivät ylläpitämään maailman harmoniaa, tasapainoa hyvän ja pahan välillä.

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen