Avun pääkirjoitus: On viisautta muuttaa mielipidettään, kun tosiasiat ympärillä muuttuvat
Olen kuvitellut, että itäinen naapurimme haluaa kehittyä samaan suuntaan kuin länsimaat, ja että se jossakin vaiheessa jopa demokratisoituu, päätoimittaja Marja Aarnipuro kirjoittaa.
Vastustin ydinvoimaa nuorena ja pitkään vielä aikuisenakin. Edes opastettu vierailu Olkiluodon onkaloon ei riittänyt vakuuttamaan minua energiamuodon turvallisuudesta. Olin varma, että jokin luonnonvoima, terrori-isku tai sota posauttaisi jossakin vaiheessa ilmoille tappavan radioaktiivisen pilven.
Sitten aloin ymmärtää, miten vakavasta asiasta ilmastokriisissä on kyse. Tajusin, miten valtavasti ilmaston lämpeneminen muuttaa maailmaa ja pilaa tulevien sukupolvien elämää. Kehitys on nykymenolla vääjäämätöntä, ja sen rinnalla ydinvoimalaonnettomuuden riski tuntuu satunnaiselta.
Niinpä olen alkanut kääntää kelkkaani ja nähdä ydinvoiman siirtymäkauden energiana, jota voidaan käyttää ennen kuin uusiutuvan energian, kiertotalouden ja kestävän elämäntavan aikakausi kunnolla koittaa.
Kekkosen ajan lapsena olen uskonut YYA:han, liittoutumattomuuteen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.Marja Aarnipuro
Kekkosen ajan lapsena olen uskonut YYA:han, liittoutumattomuuteen ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Olen kuvitellut, että itäinen naapurimme haluaa kehittyä samaan suuntaan kuin länsimaat, ja että se jossakin vaiheessa jopa demokratisoituu. Olen myös vieroksunut ajatusta Suomen liiittymisestä Natoon, onhan se sotilaallinen liitto ja minä rauhan rakastaja.
Sitten alkoi Ukrainan sota. Naapuri paljasti kasvonsa ja hyökkäsi veljeskansaa vastaan aiheuttaen mittaamatonta tuhoa ja kärsimystä. Luottamus rauhanomaiseen rinnakkaiseloon katosi yhdessä yössä, ja ymmärsin olleeni sinisilmäinen optimisti. On viisautta muuttaa mielipidettään, kun tosiasiat ympärillä muuttuvat. Niin tässäkin taitaa käydä.
