Avioeron tahallinen viivästyttäminen voi tuoda haastemiehen kimppuun – Huomioi nämä asiat, kun haet avioeroa yksin
Avioeron harkinta-ajan aikana aviopuolisot ovat edelleen elatusvelvollisia toisistaan. Ositusta ei ole pakko tehdä, mutta tekemättä jättäminen voi tuoda ex-puolison myöhemmin kuolinpesän jakoon.
Lakimies Timo Hinkkanen muistuttaa, että aivan kuten parisuhteissa yleensä, myös avioliitosta voi erota yksin ilman toisen osapuolen suostumusta. Avioerohakemus toimitetaan aina oman paikkakunnan käräjäoikeuteen. Jos avioeroa hakee yksin, avioerohakemus saatetaan toisen tietoon ensisijaisesti postitse.
– Kun avioerohakemus tulee käräjäoikeudessa vireille, lähetetään toiselle osapuolelle lomake, joka pitää palauttaa. Siinä toisen osapuolen pitää vahvistaa, että hän on saanut tiedon avioerohakemuksesta.
Avioeron harkinta-aika, puoli vuotta, lähtee liikkeelle vasta, kun toinen osapuoli on todistetusti saanut tiedon avioerosta ja ilmoittanut siitä käräjäoikeuteen.
Joskus lomake jää kuitenkin palauttamatta, kun se, joka eroa ei ole hakenut, haluaa vältellä tai viivästyttää avioeroprosessia. Viime kädessä käräjäoikeus laittaa asialle haastemiehen, joka soittaa tai tulee käymään kodissa tai työpaikalla.
– Avioeroa ei voi estää välttelemällä tiedoksiantoa. Prosessia voi pitkittää yleensä kuukauden tai kahden kuukauden ajan, sanoo Hinkkanen.
Hinkkanen on työskennellyt parikymmentä vuotta tuomarina Käräjäoikeudessa. Nykyään hän on yksityinen lakimies ja auttaa asiakkaitaan muun muassa avioeroja koskevissa asioissa.
Yleensä avioeroa haetaan Hinkkasen kokemuksen mukaan yksin, mutta harvoin ero tulee toiselle täysin yllätyksenä.
– Avioeron hakeminen yhteisellä hakemuksella olisi helpoin ja nopein tapa erota.
”Jos sitä ei ole tehty, entinen puoliso on mukana kuolinpesässä.”
Hinkkanen on huomannut, että usein ihmiset tietävät suhteellisen hyvin avioeroon liittyviä perusasioita, kuten sen, miten avioeroa haetaan, tarvitaanko siihen toisen suostumus ja kuinka pitkä on harkinta-aika.
Ihmiset kääntyvät lakimiehen puoleen, kun he eivät saa yhteyttä eron toiseen osapuoleen, toinen ei suostu yhteistyöhön, ei maksa omaa osuuttaan lainasta eikä anna toisen vanhemman tavata lapsia.
Ihmiset eivät välttämättä tiedä, että avioliittoon kuuluu puolison elatusvelvollisuus, joka on voimassa myös avioeron harkinta-aikana. Avioliiton elatusvelvollisuuden tarkoituksena on taata kummallekin puolisolle keskenään samanlainen elintaso. Jos on isot tuloerot, parempituloinen maksaa pienempituloiselle. Tämä on kuitenkin käytännössä harvinaista, kun avioero on vireillä.
Harkinta-aikana yhteistä omaisuutta, esimerkiksi omistusasuntoa ja sen kustannuksia, hoidetaan tasapuolisesti.
– Yleensä eron tullessa muutetaan erilleen. Jos esimerkiksi avioeroa hakenut osapuoli päättää muuttaa pois yhteisestä kodista harkinta-aikana, hän on velvollinen maksamaan oman osuutensa lainasta, vaikkei enää asu asunnossa.
Avioero vahvistetaan lähettämällä toisen vaiheen hakemus käräjäoikeuteen harkinta-ajan jälkeen, 6–12 kuukauden kuluttua ensimmäisestä hakemuksesta. Sitten avioero astuu voimaan.
Sen jälkeen kumpikin maksaa edelleen oman osuutensa lainasta, mutta asuntoon jäävä vastaa kaikista asumiskustannuksista, esimerkiksi yhtiövastikkeesta ja lämmityskustannuksista. Asuntoon jäävän pitää maksaa myös asumiskorvausta asunnossa asumisesta sille, joka on muuttanut pois.
– Tämä saa yleensä entisen yhteisen kodin myyntiä eteenpäin, sillä asuminen ei ole enää edullista. Asumiskorvauksen suuruus on tapauskohtainen, mutta nyrkkisääntö on 70 prosenttia asunnon arvioidusta markkinavuokrasta kulut vähennettynä.
Käytännössä kyse on yleensä vain muutamista satasista, mutta eronneelle sekin on periaatekysymys.
– Avioeron jälkeen ei yleensä halua maksaa toiselle mitään.
”Jos erosta on alle vuosi, pahin henkinen myllerrys on vielä käynnissä.”
Elatusvelvollisuus ja muut velvollisuudet toista kohtaan päättyvät yleensä avioeroon. Elatusvelvollisuus voi poikkeustapauksissa jatkua myös avioliiton jälkeen, jos toisen puolison katsotaan olevan edelleen elatuksen tarpeessa.
Timo Hinkkanen auttaa asiakkaitaan niin harkinta-aikana kuin eron jälkeen erityisesti omaisuuteen ja yhteisiin lapsiin liittyvissä asioissa. Omaisuuden ositus sekä lasten huoltajuudesta ja asumista päättäminen ovat yleensä kipeitä prosesseja.
Osituksen eli sopimuksen siitä, ettei ex-puolisoilla ole enää oikeutta toisen omaisuuteen, voi tehdä jo harkinta-aikana. Tällöin ositus pysyy voimassa, vaikka yhteistä avioliittoa päätettäisiin jatkaa. Ositusta ei erotessa tehdä, jos puolisoilla on avioehto – tällöin puhutaan omaisuuden erottelusta. Ositus ei ole pakollinen eikä sitä usein tehdä, jos omaisuutta on vähän.
Hinkkasen mukaan ositus kuitenkin kannattaisi tehdä aina, sillä perilliset saattavat muuten joutua selvittämään asiaa jälkikäteen hyvinkin pitkän ajan jälkeen.
– Mikäli henkilö on ollut elämänsä aikana avioliitossa ja eronnut, hänen kuoltuaan joudutaan selvittämään, onko ositus tehty. Jos sitä ei ole tehty, entinen puoliso on mukana kuolinpesässä eli periaatteessa oikeutettu osaan entisen puolisonsa omaisuudesta, vaikka erosta olisi jo kauan.
Asiakkaaltaan Hinkkanen kysyy aina, kuinka tuore ero on, sillä se yleensä indikoi asioista sopimisen riitaisuutta.
– Jos erosta on alle vuosi, pahin henkinen myllerrys on vielä käynnissä.
