Image

Avaaja Lassi Linnanen: "On tabu sanoa, että älä osta."



Avaaja Lassi Linnanen: "On tabu sanoa, että älä osta."

Suomalaisilla on liikaa rahaa kiinni ympäristöä turhaan kuormittavissa asioissa, sanoo ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen.
Teksti Julia Thurén

Uskot, että yksittäiset kuluttajat voivat estää ilmastonmuutoksen ja vaurastua samalla. Miten?

Kahdeksankymmentä prosenttia kasvihuonekaasuista voidaan johtaa loppukuluttajaan. Jos emme ostaisi koko ajan uusia autoja, vaatteita tai sipsejä, niin niitä ei myöskään valmistettaisi. Ekologista elämäntapaa yritetään brändätä kalliiksi, mutta oikeasti kyse on vain siitä, että jättää ostamatta asioita.

Suomessa on noin 2,6 miljoonaa kotitaloutta, jotka kuluttavat keskimäärin 35 770 euroa vuodessa. Perustarpeet voitaisiin tyydyttää paljon pienemmillä kustannuksilla kuin tällä hetkellä. Kävimme tutkimusryhmäni kanssa läpi Tilastokeskuksen selvityksen ihmisten kulutustottumuksista. Tutkimme, paljonko ihmiset säästäisivät, jos he vähentäisivät hieman kuluttamistaan, kuten päivittäistä lihan syömistä, tai shoppailisivat vähemmän sisustustavaroita. Pienillä ja varsin kivuttomilla valinnoilla yksittäinen kotitalous säästäisi vuodessa 3 564 euroa, eli kansallisella tasolla 9,2 miljardia euroa.

Mutta entä jos ihminen tulee onnelliseksi sipsien ostamisesta?

Jos kokee, että juuri sipsit ovat merkittävä osa omaa onnellisuutta, niin voi säästää jostain muusta. Haluaisimme kääntää keskustelun niin, ettei aina tarvitsisi perustella sitä, miksi ei kannata ostaa, vaan ihmiset joutuisivat perustelemaan, miksi he ostavat.

Tällä hetkellä meille on luotu rooli, että kuluttajan tehtävä on kuluttaa. Jos et laita rahaa kiertoon, et ole hyvä kansalainen.

Eikö kuluttajan syyllistäminen ole typerää, kun suuria rakenteita pitäisi muuttaa?

Ilman kulutuksen suunnanmuutosta muut toimenpiteet ovat riittämätömiä, ja meillä alkaa olla ilmastonmuutoksen kannalta kiire. Ihmiset voivat lopettaa liikakulutuksen tässä ja nyt. Sen sijaan kansainvälisten sopimusten ja lakien aikaansaaminen vie vuosia, ja niillä on tapana vesittyä kompromisseiksi. Pariisin ilmastosopimuksessa ei ole sitovia tavoitteita valtioille, eikä sille ole rakennettu kunnollista monitorointiprosessia.

Kumpi on suurempi ongelma, se että ihmiset ostavat tarpeettomuuksia, vai se, että ostetut tavarat ovat niin heikkolaatuisia, että kodinkoneitakin pitää vaihtaa muutaman vuoden välein?

Molemmat ovat saman ilmiön osia. Jos pitää valita, kumpi on suurempi ongelma, kysyntä vai tarjonta, niin kysyntä. Tarjonta muuttuu kyllä, kun kysyntä muuttuu.

Auttaisiko, jos esimerkiksi lihankulutusta tai autolla ajamista rokotettaisiin haittaverolla?

Ei se ole joko tai vaan molemmat. Autolla ajamisen pitäisi olla kalliimpaa, mutta ihmisten pitäisi ennen kaikkea absoluuttisesti vähentää ajamista tai turhien asioiden ostamista.

Tällä hetkellä EU:n päästökaupassa hiilidioksiditonni maksaa viisi euroa, mikä on säälittävän vähän eikä pienennä kenenkään kulutusta. Se tarkoittaa sitä, että autolla saa ajaa 10 000 kilometriä ennen kuin joutuu maksamaan ylimääräisen viisi euroa. On tutkittu, että 50 euroa voisi olla jonkinlainen kynnystaso hinnaksi hiilidioksiditonnista. Tämän jälkeen kuluttaja alkaisi miettiä, kannattaako hänen ostaa tuote.

Ostamatta jättäminen kuulostaa yksinkertaiselta. Miksei siitä puhuta esimerkiksi politiikassa?

Se on tabu. Jos poliitikko sanoo, että vähennetään kuluttamista, hänet marginalisoidaan kommunistiksi, joka ei aja isänmaan asiaa. Ajatellaan, että ai sinä haluat, että yhteiskunnallamme menee huonommin, talous ei kasva ja ihmiset menettävät työpaikkansa.

Taloutemme koostuu pitkälti kotimarkkinoista. Eikö kulutuksen vähentäminen supista talouttamme?

Säästetyillä rahoilla voisi luoda uusia työpaikkoja. Tavaroiden korjaaminen tai vaikkapa aurinkopaneeleiden asentaminen tukee sisämarkkinoita. Sen sijaan tarpeettoman sisustustyynyn ostaminen tukee yleensä tuontia.

Voitaisiinko hyvillä sijoituksilla oikeasti ratkaista ilmastonmuutos?

Olin helmikuussa Lontoossa kuuntelemassa YK:n ympäristöohjelman johtaja Achim Steineriä. Hän kertoi, että YK:n vuosibudjetti on noin 2,7 miljardia dollaria. YK:n päämaja sijaitsee New Yorkissa, jonka palolaitoksen vuosibudjetti on 1,9 miljardia euroa. Voi miettiä, millaisia tulipaloja voi sammuttaa YK:n vuosibudjetilla, kun se on samaa suuruusluokkaa kuin New Yorkin palolaitoksen budjetti. Sen sijaan esimerkiksi Ison-Britannian lemmikkieläinruokamarkkina on 7 miljardia. Melkein kolme kertaa YK:n vuosibudjetti. Tällaisia rahasummia pitäisi alkaa sijoittaa uusiutuvaan energiaan, mutta ilmastonmuutosta ei oteta edelleenkään vakavasti. Sen torjumiseen pitäisi oikeasti laittaa myös rahaa.

Sinulla on Lappeenrannan teknillisen yliopiston tiimi takana. Mitä aiotte tehdä seuraavaksi?

Olemme rakentamassa Use less -sovellusta, jossa kulutuksen välttämisen kautta syntyvän säästön voi investoida helposti kestäviin kohteisiin. Tämä on pilottivaiheessa, ja otamme vastaan vapaaehtoisia kokeilemaan sitä osoitteessa useless.fi

Julkaistu: 11.1.2018