Image

Avaaja Elina Pekkarinen: ”Puolet köyhistä perheistä on sellaisia, joiden vanhemmat käyvät töissä.”


Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa, että lapsilla on oikeus saada osuus yhteiskunnan varoista ilman odotuksia takaisinmaksusta verojen muodossa.
Kuvat Mikko Vähäniitty

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 110 000 köyhää lasta, melkein joka kymmenes lapsi. Mikä on tärkein asia, joka uuden hallituksen pitäisi tehdä lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi?

Kun perusturvauudistus käynnistetään, lasten asia täytyy huomioida sen joka vaiheessa. On kiinnitettävä huomiota asumisen kustannuksiin, jotka vähentävät perheen käytettävissä olevia tuloja merkittävästi. Lapsilisistä tulee poistaa indeksijäädytykset. Pitää huolehtia siitä, että pitkään toimeentulotuen varassa eläneiden lapsiperheiden tilannetta hoidetaan monialaisesti. Pyritään saamaan aikaan riittävä perusturvan taso, ettei tarvitsisi turvautua viimeiseksi vaihtoehdoksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Lisäksi ihmisille täytyy maksaa työstä sellaista palkkaa, että sillä elää. Puolet köyhistä perheistä on sellaisia, joissa vanhemmat käyvät töissä.

Miksi meidän kaikkien olisi syytä olla huolissamme lapsiperheiden köyhyydestä?

Jokainen meistä voi joutua tilanteeseen, jossa menettää työkykynsä, turvaverkkonsa ja omaisuutensa. Jos yhteiskunta ei tule siinä kohtaa vastaan, niin jokainen on vaarassa pudota. Katson, että yhteiskunta, joka pitää huolta heikompiosaisista, on kaikille hyvä yhteiskunta elää. Se on turvallisempi ja vakaampi, ja sitä on helpompi ennustaa. Sen ihmispääoma on helpommin valjastettavissa yhteisen taloudellisen, poliittisen ja kulttuurisen pääoman kasvattamiseen.

Onko pienituloisten lapsilla tarpeeksi mahdollisuuksia osallistua harrastuksiin ja muuhun toimintaan?

Nuorisbarometrissa on ilmennyt, että kolmasosa nuorista on joutunut jättämään harrastuksen kesken rahanpuutteen vuoksi, ja vielä suurempi osa lapsista ja nuorista on jättänyt harrastuksen aloittamatta ja tapaamatta kavereita. Se, ettei ole rahaa, vaikuttaa monella tapaa osallistumisen mahdollisuuksiin. Se vaikuttaa yllättävää kyllä siihenkin, mikä ei maksa, kuten äänestämiseen, kulttuurielämyksiin ja koulutukseen. Toisen asteen koulutuksen kustannukset ovat köyhien perheiden vanhemmille tosi vaikea rasti. Lukiokirjat, läppärit ja muut.

Onko köyhien lasten asemassa alueellisia eroja isojen kaupunkien ja maaseudun välillä?

Enemmän on alueiden sisällä olevia eroja. Isoissa kaupungeissa on Suomessakin köyhyystaskuja, joissa köyhyys tiivistyy. Taustalla on vaikutusmekanismi, jota yleensä ei tulla ajatelleeksi: kaavoitus, eli miten sekoittavaa asuntopolitiikkaa harjoitamme. Helsingissä taskut ovat melko pieniä, jopa talo- tai rappukohtaisia. Alueilla on tyypillisesti eri asumismuotoja sekaisin. Mutta kun mennään muihin suuriin kaupunkeihin, voi olla kokonaisia asuinalueita, joissa on paljon pienituloisuutta.

Miten hyvin lastensuojelu toimii lasten kannalta mielestäsi tällä hetkellä?

Kyllä se on ongelmallista, että niin suuri osuus kuin kymmenen prosenttia lapsista on lastensuojelun piirissä. Se indikoi, että ongelmia ei ole vain lastensuojelussa vaan koko meidän palvelujärjestelmässämme. Lastensuojelu ei tällä hetkellä pysty vastaaman niihin tarpeisiin, joita lapsilla ja perheillä on. Siellä on liian vähän resursseja ja työntekijöitä.

Onko Suomessa jokin lasten oikeuksiin liittyvä asia, josta ei keskustella lainkaan, vaikka pitäisi?

Haluaisin, että keskustelisimme enemmän lasten oikeudesta saada osuutensa yhteiskunnan voimavaroista. Ajattelemme usein, että lapsiin pitää kohdistaa rahaa, jotta saamme heistä hyviä veronmaksaja. Mutta YK:n lastensuojelusopimus velvoittaa meidät kohdentamaan veroja ja rahoja lapsiin vain siksi, että he ovat lapsia ja heillä on oikeus hyvään lapsuuteen, vaikka heistä ei tulisi hyviä veronmaksajia.

Toinen on lasten oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan. Lapset kokevat, että heillä on nyt riittämättömät taidot vaikuttamiseen, eivätkä he saa siihen riittävästi opastusta. He haluaisivat vaikuttaa esimerkiksi ympäristön tilaan. Meidän pitäisi tiedostaa, ettei vaikuttaminen ole mikään vapaaehtoinen kiva juttu vaan lasten sopimuksiin kirjattu oikeus. Suunnitelmia ja päätöksiä tehtäessä pitäisi olla työkalut, joilla kuulemme lasten ja nuorten näkemyksiä tekeillä olevasta muutoksesta, sen sijaan että asiantuntijat puhuvat lasten suulla. Tätä voi soveltaa paitsi valtion tasolla, kun säädetään lakia, myös kunta¬tasolla, kun tehdään esimerkiksi päivä¬koteihin ja kouluihin liittyviä päätöksiä.

Pitäisikö äänestysikää siis laskea?

Sille, että äänestysikä on asetettu 18 vuoteen, on ihan lastensuojelulliset syyt. Ettei lapsia voi manipuloida tai käyttää politiikan välineenä. Mutta meillä on vaaleja, joissa vaara on epätodennäköinen. Etenkin kunnallisvaaleissa, joissa tehdään ehkä eniten lasten arkeen suoraan vaikuttavia päätöksiä, olisi hyvä ainakin kokeilla 16 vuoden ikärajaa. Tutkimukset osoittavat, että mitä nuorempana äänestää, sitä aktiivisemmin äänestää isona.

Julkaistu: 21.6.2019