Automatkailu kiinnostaa suomalaisia edelleen – Lue asiantuntijan vinkit onnistuneeseen autolomaan Euroopassa

Vielä 1970-1980-luvuilla lentäminen Euroopan lomakohteisiin ei ollut lainkaan yhtä yleistä kuin nykyisin. Tämän päivän viisikymppisten ihmisten lapsuudessa lomamatkat tehtiin pitkälti autolla. Moni muistaa varmasti reissuja omien vanhempiensa kanssa leirintäalueille ympäri Suomea tai autolla esimerkiksi Ruotsin Kolmårdenin eläinpuistoon tai Tanskan Legolandiin.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2022 noin 490 000 ulkomaille suuntautuvaa vähintään yhden yön yli kestävää automatkaa. Koronavuosina 2020 ja 2021 ulkomaanmatkailu jäi ylipäätään vähäiseksi, mutta sen jälkeen on autolla matkattu ulkomaille jopa enemmän kuin ennen koronaa. Vuosina 2012-2019 ulkomailla käytiin yön yli keskimäärin 430 000 kertaa.

Automatkailu siis kiinnostaa edelleen. Vaikka matkailuautojen suosio melkein räjähti käsiin koronavuosina, tehdään ulkomaan lomamatkat useimmiten henkilöautolla.

– Tuorein matkailututkimuksemme taitaa olla vuodelta 2019, pitäisi varmaan tehdä uusi. Siinä selvisi, että yleisin kulkuväline oli henkilöauto. Toki matkailuautojen kysyntä kasvoi koronan aikana, joten ehkä sillä kulkevien prosentit ovat nyt hiukan suurempia. Eikä matkailuautojen myynti koronan jälkeenkään ole juuri laskenut, sanoo Autoliiton matkailupäällikkö Susanna Suokonautio-Hynninen.

Autoliiton tuoreemman barometrin mukaan lähes 40 prosenttia ulkomaan matkan tehneistä suomalaisista käytti matkallaan autoa tai moottoripyörää. Vuoden 2022 aikana yli 30 % suomalaisista teki ulkomaanmatkan. Heistä 28 % lähti reissuun autolla tai moottoripyörällä.

Kun autolomalle lähdetään, harva lähtee kovin kauas. Suomalaisten suosituimpia kohteita ovat Saksa, Viro, Ruotsi ja Norja.

– Tutkimuksessamme Saksan nimesi ykköskohteeksi 32 % matkaajista, Viron 23 %. Onhan se niin, että lähimatkailu on monelle ainakin ensiksi se luonteva vaihtoehto. Ihan alkuun ei varmaan lähdetä Espanjaan tai Portugaliin ajamaan. Jos on vaikka kaksi viikkoa aikaa matkailla autolla ulkomailla, onkin miellyttävämpää lähteä lähemmäs, ettei matka mene pelkästään ajamiseksi. Trendi on se, että pisimmät matkat tehdään matkailuautoilla, lyhyemmät henkilöautoilla.

Automatkailu on muuttuneet paljon vuosikymmenten varrella. EU:n ja Schengenin sopimuksen myötä monet byrokraattiset asiat ovat helpottuneet.

– Olen aloittanut nämä työt 1990-luvulla. Itselleni ensimmäinen autoreissu oli matka, jossa ajettiin Liettuan ja Puolan rajalle. Siellä oli ihan valtavat rekkajonot. Meno Via Balticalla oli täysin erilaista kuin nyt. Piti olla jos mitä lippuja ja lappuja, auta armias, jos joku niistä hukkui. Tuli suuria ongelmia. Joka maan rajalla piti pysähtyä ja ottaa lukuisia eri vakuutusturvia. Kyllä automatkailu niistä ajoista on muuttunut tosi paljon helpommaksi ja nopeammaksi, Suokonautio-Hynninen muistelee.

Toki nykyaika on tuonut tilalle monia uusia asioita, joista ei muutama vuosikymmen sitten ollut mitään tietoa.

– Esimerkiksi 1990-luvulla meillä Autoliitossa myytiin Italian polttoainekuponkeja, nyt se kuulostaa aika uskomattomalta. Nykyisin on tullut erilaisia ympäristövyöhykkeitä, saastuttaville ajoneuvoille voi olla ajokieltoja tietyille vyöhykkeille. Tiemaksutavat ovat myös muuttuneet tosi paljon. On harmi, ettei ole sellaista yhtä yhtenäistä käytäntöä koko Euroopassa. Se helpottaisi paljon. Joka maassa on omat tiemaksutapansa.

Joissakin maissa ostetaan tiemaksutarra. Esimerkiksi Ranskassa on kuitenkin monta tienpitäjää, joista jokainen kerää oman maksunsa. Jossakin voi olla vain pieni merkintä liikennemerkissä, joka kertoo tien maksullisuudesta. Jos sitä ei huomaa, sakko seuraa perässä.

– Eri Euroopan maissa on silti edelleen paljon erilaisia sääntöjä ja määräyksiä. Toivoisin, että niihin kiinnitettäisiin etukäteen huomiota. Kukaan ei varmasti halua, että lomamatkalta tulee sakkoja maksettavaksi, sellainen aina harmittaa. Pienellä valmistautumisella näitä riskejä voi minimoida. Onneksi suurin osa ihmisistä ei ulkomaan matkoillaan saa sakkoja.

Autolomailua harrastavat kaiken ikäiset, mutta eniten jo hieman kypsempään ikään ehtineet.

– Siinä ei ole isoja muutoksia tapahtunut. Nuoret toki ehkä uskaltavat nykyisin paremmin lähteä myös ulkomaille liikenteeseen, mutta kyllä autolomailijat suurelta osin ovat keski-ikäisiä tai vanhempia ihmisiä. Heillä on usein mahdollisuus matkailla vähän pidempään autolla. Lapsiperheet menevät lähemmäksi, esimerkiksi Legolandiin.

Työssään Suokonautio-Hynninen saa usein vastata kysymyksiin, mitä pitää huomioida, kun autolla ulkomaille lähdetään.

– Ensikertalaisilla on aina paljon kysymyksiä siitä, millaisia sääntöjä on kussakin maissa ja millaisia tiemaksutapoja niissä on. Moni kysyy myös sitä, kelpaako suomalainen ajokortti. Vakuutuksistakin paljon kysytään. Toki monella ei ole lähtiessä mitään huolenaiheita, mutta ne tulevat sitten matkan aikana tai sen jälkeen.

Liikenneturvallisuus on myös yksi asia, mikä ihmisiä kiinnostaa. Eri maissa on erilaisia liikennekulttuureja. Pohjoiseurooppalainen kulttuuri on erilainen kuin eteläeurooppalainen.

– Esimerkiksi Ruotsihan on korostetusti hyvän liikennekulttuurin maa. Italiassa taas ei kannata kovin paljon ratin takana arkailla, siellä kannattaa ehdottomasti laittaa kokenein kuljettaja rattiin. Kyllä näitä asioita moni miettii ja meiltäkin kysyy, Suokonautio-Hynninen sanoo.

Kun ulkomaille autoilla lähtee, matkan suunnittelu on kaiken ydin. Jos suunnitelmaa ei tee huolella, saattaa koko reissu mennä pelkäksi ajelemiseksi paikasta toiseen. Harva sellaista haluaa.

– Ensimmäisenä kannattaa miettiä, miten kauas aikoo mennä. Ei ole ehkä kovin järkevää haalia vain kilometrejä, jos matkasta ei ehdi sitten muuten nauttimaan. Tarkka reittisuunnittelu mahdollistaa pysähdyksistä ja maisemista nauttimisen. Myös yöpymispaikkoja kannattaa ainakin vähän suunnitella. Tiedän tapauksen, missä eräs henkilö oli autolla ja matkailuvaunulla ulkomailla. Hän yritti mennä Saksassa leirintäalueelle yöpymään, mutta ne kaikki olivat täynnä. Näinkin yksinkertainen asia voi tehdä matkaan ison kommervenkin. Tämä henkilö päättikin sitten keskeyttää matkansa ja palata Suomeen.

Toinen asia, mitä kannattaa miettiä tarkkaan, on ajankohta. vaikka lämpimimmät kesäkuukaudet Euroopassa kiinnostavatkin, se ei ole välttämättä paras ajankohta.

– Ajankohtaakin kannattaa miettiä. Esimerkiksi elokuu ei ole välttämättä paras aika lähteä autolla Keski-Eurooppaan, siellä on silloin ruuhkaisin loma-aika. Kesäkuun alku tai syyskuu voisivat olla parempia, Suokonautio-Hynninen neuvoo.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että ulkomailla autoillessa kolhuja ja onnettomuuksia sattuu enemmän kuin kotimaassa tutuilla teillä. Näin ei kuitenkaan tilastojen mukaan ole.

– Näppituntuma on, että kun ulkomailla autoillaan, ollaan skarpimpana kuin kotimaassa tutuilla teillä. Liikenne on erilaista, eivätkä paikat ole tuttuja. Kyllä silloin moni on tarkkaavaisempi liikenteessä. Kun teimme aikanaan asiasta tutkimusta, niin sen mukaan ulkomaan automatkoilla kolarointeja tapahtui aika vähän. Kovin monta sellaista tapausta ei löytynyt, missä esimerkiksi tiepalvelua olisi tarvittu.

Nykyaikaa on sekin, että ulkomaan matkoja tehdään nykyisin sähköautolla. Tämä asettaa matkan suunnittelulle lisähaasteita. Suokonautio-Hynnisellä on asiasta omakohtainen kokemus.

– Se on tismalleen näin, että sähköautomatkaa sitä vasta kannattaakin huolella suunnitella. Tätä ei voi liiaksi korostaa. Olin itse viimeksi sähköautolla Via Balticalla, ajoimme Puolan kautta Saksan läpi Pariisiin. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Matkaa on tehtävä latausten ehdoilla. Pohjois-Puolassa ajoimme pikkuteitä ja jäimme ihastelemaan maisemia. Lataus hieman unohtui, akkua oli jäljellä 10 %. Meillä oli navigaattorissa valittuna pienet tiet ja latauspiste oli valtatien varrella. Tiesimme missä se on, mutta liittymää sinne emme löytäneet millään. Navigaattorin asetuksena olisi pitänyt olla kaikki tiet tai isot tiet. Saimme lopulta apua poliiseilta ja löysimme perille. Tällaisista kommelluksista oppii paljon

Autoliiton matkailupäälliköllä on myös selkeä mielipide siitä, mikä on ollut hänen paras autolomansa ja mihin hän haluaisi seuraavaksi autoilla.

– Kyllä se paras on varmaan Normandian maihinnousupaikka, kun historia minua kiinnostaa. Se on ollut paras automatka Euroopassa. Jotenkin haluaisin myös mennä jonnekin itäisen Euroopan maahan. Albania kiinnostaa. Siellä on varmasti paljon sellaista, mikä poikkeaa Länsi-Euroopasta. Se on sellainen haave.