Tuulilasi

Autofanaatikon syvä suru: säädökset tappavat moottoriklassikot – onneksi syntyy myös uusia klassikoita



Autofanaatikon syvä suru: säädökset tappavat moottoriklassikot – onneksi syntyy myös uusia klassikoita

Nykyajan auton moottorit ovat ahtaiden kulutus- ja melusäädösten puristuksessa, ja menettävät samalla palan yksilöllisyyttään. Toivottavasti jäljelle jää edes muutama kulttistatuksen omaava moottori.
Teksti Alexander Bloch, AMS
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Olemme matkalla kohti poliittisesti korrekteja standardimoottoreita, joiden ääniä ja luonteenpiirteitä erottaa vain elektroniikan ohjelmointi, eivätkä mekaniikan luovat innovaatiot. Kaikkialla surisee vain suuria ja monotonisia mehiläisautoparvia, jotka koostuvat nelisylinterisistä, turboahdetuista ja ECE-standardoiduista kulkuneuvoista.

Nykyisessä säästöhysteriassa jokaikinen gramma hiilidioksidia tulee olla optimoitu. Jopa eksoottisten superurheiluautojen tulee räjähtävän suorituskyvyn ohella pelastaa maailma ja tehdä siitä vihreämpi. Elämykset ja fiilikset ovat jäänet johonkin matkan varrelle. Kunhan kulutus ja hinta ovat kohdillaan ja autolla pääsee paikasta A paikkaan B, on kaikki muu hyväksyttävää. Autofanaatikkoa todellisuus satuttaa.

Suurten ja erityisen hienojen moottorien kuolema on käynnissä. Moni niistä ei edes ole ollut mikään älytön päästöhirviö. Yksi esimerkki sellaisesta on BMW:n kuuluisa rivikuutonen (ilman turboa).

Äskettäin poistui myös Renault Clio RS:n vapaastihengittävä voimanpesä, joka sopi auton luonteeseen erinomaisesti. Nykymallissa käytetään hillittyä turboahdettua moottoria, joka on säädetty säästämään polttoainetta.

Myös Ford Focus RS:n upea viisisylinterinen on joutunut väistymään äänellisesti paljon vaisummman nelisylinterisen tieltä.

Mikä kuolee seuraavaksi? Toivottavasti ei ainakaan Audin viisisylinterinen.

Chevrolet Corvetten keulalta löytyy 6,2-litrainen V8 pikkulohko, joka on yksi kaikkien aikojen nerokkaimpia mootoreita. Kulutuksen osalta se on kuin kuin kimalainen, jolle kukaan ei ole muistanut mainita, että se ei osaakaan lentää. Autolla ajatetaan hevosvoimiinsa nähden hämmästyttävän alhaisilla kierroksilla – kitkattomasti ja taloudellisesti.

Kiitos GM:lle, että he eivät ole langenneet kiusaukseen ja heittäneet moottorin vanhanaikaista työntötankoa romukoppaan. Hellän hoidon saattelemana työntötankomoottori on vielä elämänsä kunnossa: Uutta Corvette C7:n moottoria koristaa kaksiventtiilinen suoraruiskutus, sylinterien lepuutus ja muuttuvat venttiilien säätöajat.

Arvostamme tätä kaikkea, mutta vielä enemmän rakastamme sitä kuinka kyseisen padan voima tulee massiivisen iskutilavuuden syvyyksistä. Sellainen ei ole ainoastaan moottori, vaan myös aitoa amerikkalaista kulttuuriperintöä, jota tulee vaalia.

Onko tällaisia moottoreita jäljellä enää tulevaiuudessa? Kyllä, mutta aivan eri tavalla. Ford on saavuttanut tasaisesti käyvällä kolmisylinterisellä ja piskuisella turbokoneellaan jotain jota jopa Audin insinöörit pitävät mittatikkuna. Fordin kolmisylinterinen kiertää halukkasti, pörrää painokkaasti täyskaasulla ja tämän lisäksi vielä täyttää mennen tullen kaikki mahdolliset ECE-standardit. Se on tulevaisuudenlupaus kunnollisista moottorielämyksistä.

Julkaistu: 23.9.2013