Rajatiedon Yhteistyö Ry järjesti viime viikonloppuna Hengen ja Tiedon messut jo 37. kertaa Helsingissä. Kyseessä on Suomen vanhimmat rajatiedon messut.

Kaksipäiväiset, Haagan Suomalaiseen Yhteiskouluun rakennetut messut tarjosivat rajatiedon alueelta kaikkea laidasta laitaan: niin bioenergiamittauksia, parapsykologiaa, ufotutkimusta, luomutuotteita, ekoyhteisöjä kuin Kalevalaista jäsenkorjausta, enkelitulkintaa, Äiti Amman opetuksia, henkioppaita, meditaatiota, energia-hoitoja, shamaaneja sekä muun muassa selvännäkijöitä.

Saleissa oli luentoja, tietoiskuja, työpajoja, keskusteluja, musiikkia ja taidetta. Tuttuun tapaan myös skeptikkojärjestö Skepsis ry oli saanut oman kutsunsa messuille.

Näytteilleasettajia oli 130 ja viikonlopun aikana messuilla vieraili yli 5000 ihmistä.

Joku uskoo kaikkeen, joku johonkin, joku ei mihinkään. Hengen ja Tiedon messuilla saa uskoa tai olla uskomatta. Myyntipöytiä saa rauhassa tutkailla, esitteitä selailla, eri pisteissä vierailla. Vain meditointi-huoneen ovella on lappu, jossa pyydetään olla keskeyttämättä meditaatio-hetkeä.

Samalla aulan penkillä istuu iäkäs nainen, joka kertoo olevansa messuilla jo toista päivää ja toisella puolella löhöilee hapan nuorimies, joka odottelee nähtävästi tyttöystäväänsä. Kaikesta paistaa, että mies keksisi parempiakin tapoja viettää sunnuntaita.

Rukouksen voimaan uskovat ihmiset laulavat Jeesus-aiheisia lauluja rappusilla ja heiluttelevat laajoissa kaarissa silkkihuiveja. Tarot-korttien tulkitsijoiden puheille on pitkät jonot, varauslistat täyttyvät vauhdilla. Kolmannesta kerroksesta kuuluu shamaanirumpujen kumina.

Enkelikanavoinnit ja selvännäköviestit saavat jäädä väliin, samoin entisten elämien analysointi. Mutta yksi asia kiinnostaa: aurakuvaus.

Aura luetaan parapsykologiaan kuuluvaksi ilmiöksi ja sillä tarkoitetaan elollisia olentoja ympäröivää energiakenttää. Uskotaan, että aura sisältää koko ihmisen elämän ja toimii fyysisten, psyykkisten sekä henkisten toimintojen mallina. Aurojen värit, koko ja muoto vaihtelevat.

Auroihin liitetään yleensä myös chakrat eli kehon energiakeskukset, joiden toimintakyvyn vaihteluiden uskotaan aiheuttavan muutoksia aurassa.

Aurakuvaus kiehtoo ihmisiä, sillä sen mukaan aura voidaan vangita näkyvään muotoon.

Kirliankuvaus on valokuvausmenetelmä, jolla kuvattavat kohteet saadaan näkymään erilaisina hehkuvina kuvioina.

Vuonna 1939 Neuvostoliittolainen Semjon Kirlian keksi, että valokuvauslevylle asetettu kohde jättää erikoisen jäljen, kun se altistetaan voimakkaalle sähkökentälle.

Kirlianin mukaan kuvat olivat todiste auran olemassaolosta, tiedemiesten mukaa kuvat syntyivät korkeajännitteisten koronapurkausten seurauksena ja skeptikot ovat sitä mieltä, että kyse on vain rahastuksesta.

Aurakuvauksia on otettu pitkään polaroid-kameralla, nyttemmin tekniikka on ottanut aimo harppauksen siinäkin asiassa. Nykyään aurakuva otetaan kädestä.

Esitteen mukaan ”Biovastemittari, Auramed Biopulsar-Reflexograph on biolääketieteellinen mittauslaite, jolla saadaan tarkkaa ja reaaliaikaista tietoa eri elinten energiatilasta ja mahdollisista tasapainohäiriöistä. Värähde mitataan kädestä elektronisen mittauslaitteen avulla. Tietokoneohjelma työstää tuloksen ja muuntaa värähtelyn vastaaviksi väreiksi. Kuvan avulla ihmiselle voi aueta erilainen ja uusi näkökulma omaan elämäänsä ja maailmaan.”

Messuilla aurakuvan otto maksaa 20 euroa. Mittaus käy nopeasti, noin minuutissa, asettamalla oikea käsi mittauslaitteessa olevan kämmenenkuvan päälle. Koska sormet sojottavat sinne tänne, toisella kädellä on avitettava kättä pysymään oikeassa asennossa.

Tietyt kämmenen alueet ovat kuulemma yhteydessä sisäelimiin, meridiaaneihin ja energiakeskuksiin eli chakroihin. Elimet reagoivat esim. ajatuksiin ja tunteisiin ja tieto tallentuu jokaiseen soluun.

Tulostin ronksuttaa ja sylkee lopulta ulos valokuvan, jossa on Leonardo da Vincin ihmisruumiin mittasuhteita käsittelevä piirros Vitruviuksen mies. Maestro piirsi sen noin vuonna 1490.

Kuvaan saa analyysin, josta en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Tulkitsija puhuu aivan toista kieltä. Sen verran ymmärrän, että pään yläpuolella on tukos. Mutta miten tukoksen saa pois, ei selvinnyt. Eikä se, että pitääkö siitä hankkiutua eroon vai lähtisikö se peräti itsekseen?

Ja mitä värit tarkoittavat? Kiitämme jälleen Googlea!

Aurakuvien analyysien mukaan eri väreillä ja värien paikoilla on omat merkityksensä. Pään yllä oleva väri tarkoittaa ajatusmaailmaa, kaulan alue kommunikaatiota ja käsivarret ja niistä alaspäin fyysistä tasoa.

Oranssi on parantava väri. Se näkyy ihmisillä, joilla on kyky parantaa tai ovat itse parantumassa. Ymmärrän asian niin, että vuosi sitten hankkimani lannerangan nikaman murtuma on vihdoin ja viimein paranemassa.

Keltainen on henkilökohtaisen voiman ja/tai älyllisen toiminnan väri. Lohduttaa, että kuvan ainoa älyllisen toiminnan läikkä sijaitsee otsassa.

Vihreä on tasapainon ja sydämen väri, mutta se voi myös merkitä muutoksia nyt tai tulevaisuudessa. Tulkitsijan mukaan kuvan vihreä väri on vasta tulossa, ei siis menossa pois.

Vaaleanpunainen on ilon, innostuksen ja rakkauden väri. Sitä on kaksi haaleaa länttiä rintakehän päällä. Ei siis voi sanoa olevansa kauhean innostunut ihminen. Iloinen kyllä koen olevani.

Sininen on luovuuden ja/tai sisäisen varmuuden väri, tosin siniset sävyt aurassa viittaavat myös masennukseen ja alakuloisuuteen. Ja nythän on niin, että sinisiä viivoja sojottaa päästä. Haluanko ymmärtää niin, että päästäni karkaa ulos luovuutta?

Harmaa – ”tukos” – tarkoittaa synkkiä, masentuneita ajatuksia ja epäselviä aikomuksia. Tämä tukos kyllä kovasti huolestuttaa.

Sinapin ruskea tarkoittaa tuskaa, vihaa tai helpotuksen puutetta. Sitä on vähän varpaan vieressä.

Aurakuvauksen jälkeen täytyi miettiä hetki. Olisi tietysti pitänyt mennä järjestämään tukokset pois, mutta jollain tavoin harmitti maksaa 25 euroa jollekin, joka kymmenisen minuuttia haroo käsillään ilmaa ympärilläni tai roikottaa pään päällä siimaan sidottua raskasta kristallia.

Sen jälkeen olisi pitänyt käydä vielä tarkistamassa, onko tukos kadonnut – ja se olisi taas maksanut uudet 20 euroa, joten koko auran hoitaminen olisi tullut maksamaan kaikkiaan 65 euroa.

Lopulta jätin auran siivoamisen sikseen ja maksoin mieluummin Intialaisesta päähieronnasta, johon bonuksena tuli vielä niskahieronta.

Netistä löytyi myöhemmin oiva ohje, millä tukoksen saa pois: männyn alla istuminen poistaa aurasta negatiivisuutta. ”Männyllä on dynaamista energiaa, ja kun männyn alla istuu n. 5–10 minuuttia ihminen tuntee itsensä paljon iloisemmaksi.

Männyt ovat vuorovaikutuksessa ihmisten energian kanssa puhdistavalla tavalla. Ne imevät ja vetävät pois ihmisten auran kentästä negatiivisia tunteita, etenkin syyllisyyttä. Mänty ei vahingoitu tästä, koska se ravitsee itseään näillä energiolla.”

Tästä sitten mäntyä etsimään.

Uskoako vai ei, mitä sillä on väliä. Aurakuvaus on ajatuksena ja kokemuksena hauska.