Aulis Rytkönen epäili aluksi naisten pärjäämistä jalkapallossa – Myöhemmin hänestä tuli yksi tärkeimmistä mahdollistajista
Suomalaisen jalkapallon suurmies Aulis Rytkönen (1929–2014) suhtautui vielä nelikymppisenä väheksyen naisten pelaamiseen. Myöhemmin hänen asenteensa muuttui – ja loppu on historiaa. Aition Erkko Meri kirjoittaa Rytkösen perinnöstä Helmareiden EM-avauksen lähestyessä.
Vuonna 1973 44-vuotias Aulis Rytkönen oli kokenut jalkapallossa lähes kaiken.
Taiturimainen pelaaja oli edustanut Suomea Helsingin olympialaisissa ja raivannut edelläkävijänä tietä Ranskan pääsarjassa. Rytkösen lounaisranskalaisen Toulousen riveissä juhlima cupin voitto vuonna 1957 oli suomalaisittain ennenkuulumaton saavutus.
1940- ja 1950-lukujen taitteessa juonikas pallovelho valittiin kolmesti vuoden pelaajaksi Suomessa.
Kotimaan kentillä Rytkösen palkintokaappiin tuli Ranskan-vuosien jälkeen vielä pääsarjamestaruus (1964) ja cup-kannu (1966). Kuopion Syvänniemen pikkukylän kasvatin menestysputki jatkui pelaajauran jälkeen myös valmentajana.
Ranskassa lempinimen Monsieur Magic saanut Rytkönen oli kaikilla mittareilla suomalaisen jalkapallon suurmies.
Naisten pelaamaa jalkapalloa Rytkönen ei 1970-luvun alussa kuitenkaan juuri arvostanut.
Ennakkoluulot olivat vahvat, eikä pelaajasta valmentajaksi siirtynyt Rytkönen uskonut, että tytöt ja naiset voisivat omaksua riittäviä teknisiä taitoja – fysiikasta puhumattakaan. Edes omien tytärten jalkapalloharrastus ei aluksi muuttanut Rytkösen suhtautumistapaa.
”Klubin naisten joukkueesta ja naispelaajien kehittämisestä tuli merkittävä osa Rytkösen jalkapalloperintöä.”
Pian Rytkösen ajatusmaailma kuitenkin muuttui.
Vuonna 1973, ehdittyään valmentaa koko 1960-luvun HJK:n miesten joukkuetta ensin pelaajavalmentajana ja sittemmin varsinaisena valmentajana, Rytkönen piti sapattivuotta valmennuksesta.
Sitten sattuma astui peliin: Turussa pelattavaan SM-lopputurnaukseen valmistautunut Klubin naisten joukkue kääntyi Rytkösen puoleen, kun ryhmän vakituinen luotsi joutui jäämään tärkeistä otteluista sivuun.
Huolellisen harkinnan jälkeen Rytkönen päätti tarttua haasteeseen. Vaikka valmistautumisaikaa oli vain viikko, uuden valmentajan opit purivat ja HJK pääsi juhlimaan historiansa kolmatta Suomen mestaruutta.
– Silmäni avautuivat näkemään naisjalkapalloilun aiempaa myönteisemmässä valossa, Rytkönen myönsi yli 30 vuotta myöhemmin Monsieur Magic -nimisessä elämäkertateoksessaan (2009).
Väliaikaiseksi tarkoitettu pesti muuttui monivuotiseksi: Klubin naisten joukkueesta ja naispelaajien kehittämisestä tuli merkittävä osa Rytkösen jalkapalloperintöä. Hän luotsasi joukkuetta kolmella eri vuosikymmenellä peräti yhdentoista vuoden ajan.
Rytkösen aikana HJK voitti kymmenen kertaa Suomen mestaruuden ja neljästi cupin. Kymmenet pelaajat nousivat isoon rooliin myös maajoukkueessa.
Monista Rytkösen valmentamista pelaajista, kuten Kaija Salopurosta, Ulla Kaasisesta, Christina Forssellista ja Jutta Rautiaisesta, kasvoi merkittäviä tekijöitä suomalaiseen jalkapalloon myös pelaajauriensa jälkeen.
Esimerkiksi Salopuro toimi vuosikymmenten ajan huolto- ja johtotehtävissä seura- ja maajoukkuetasolla ja Kaasinen puolestaan eteni naisten maajoukkueen kakkosvalmentajaksi.
”Vielä 1970-luvun alussa osa laji-ihmisistä ihmetteli, miksi Rytkösen kaltainen jalkapallo-osaaja hukkasi aikaansa naisten valmentamiseen.”
Valmentaessaan HJK:ssa Rytkönen muutti monien ihmisten suhtautumistapaa naisten jalkapallotoimintaan.
Vielä 1970-luvun alussa osa laji-ihmisistä ihmetteli, miksi Rytkösen kaltainen jalkapallo-osaaja hukkasi aikaansa naisten valmentamiseen. Kuuluipa toisinaan myös katsomoista epäasiallisia huutoja.
– Lähtemällä rohkeasti mukaan naisten valmennukseen Aulis valoi uskoa naisiin ja naisjalkapalloiluun. Hänen mukanaolonsa vaiensi monet kielteisesti naisjalkapalloiluun suhtautuneet miehet, Erkki Alaja luonnehti kirjoittamansa Monsieur Magic -teoksen esipuheessa.
Yksi suomalaisen naisfutiksen uranuurtajista, Kaija Salopuro, kommentoi vuosia myöhemmin, että juuri Rytkösen mukaantulo muutti kaiken.
Erityisen suuri merkitys oli sillä, että Rytkösestä tuli ensimmäinen merkittävä miesten joukkueesta naisten valmennukseen siirtynyt tekijä.
Valmentajana Rytkönen uskoi naisiin samalla tavalla kuin miehiin. Hän painotti pelaajille, sukupuolesta riippumatta, itseluottamuksen merkitystä ja uskoa omiin kykyihin. Valmennusfilosofia perustui viihdyttävään, hyökkäysvoittoiseen pelaamiseen. Harjoituskentällä hän opasti valmennettaviaan tarvittaessa kädestä pitäen.
HJK:n naisissa Rytkönen panosti edeltäjiään enemmän myös pelaajien nopeus- ja voimaominaisuuksien kehittämiseen. Vaikka harjoituspuitteet olivat nykymittapuulla perin vaatimattomat, sopivia tiloja fysiikkaharjoitteluun löytyi muun muassa Olympiastadionin sisäjuoksuradalta.
Aikalaisten mukaan Rytkösen intohimo naispelaajien kehittämiseen oli valtava. Valmentajana hän vakuuttui varsinkin pelaajien vahvasta oppimishalusta ja harjoittelusinnikkyydestä. Edes satunnaiset terveyshaasteet eivät jarruttaneet Rytkösen valmennustyötä. Esimerkiksi vuonna 1985 selkäleikkauksesta toipunut valmentaja seurasi HJK:n ja KNF:n välistä loppuottelua kentän laidalla siirrettävässä sairaalavuoteessa.
”Rytkösestä tuli merkittävä naisten jalkapallon puolestapuhuja julkisuudessa.”
Ikoninen ex-pelaaja lisäsi naisten jalkapallon saamaa mediahuomiota varsinkin 1990-luvulla. Omaa merkitystään ja panostaan Rytkönen ei kuitenkaan koskaan alleviivannut. Vaatimattomana miehenä hän antoi tekojensa puhua puolestaan.
Maailmanmiehen maineestaan huolimatta – tai pikemminkin juuri sen takia – Rytkönen suhtautui kunnioittavasti valmentajakollegoihin ja muihin naisten parissa toimineisiin tekijöihin. Hänen palonsa ei kohdistunut vain HJK:hon, vaan laajemmin koko jalkapallokenttään. Rytkösellä oli aina aikaa keskustella ja vaihtaa ajatuksia lajista.
Rytkösestä myös tuli merkittävä naisten jalkapallon puolestapuhuja julkisuudessa. Tarvittaessa hän oli valmis kritisoimaan jopa Palloliiton päättäjiä.
Kun HJK varmisti Rytkösen johdolla Suomen mestaruuden Tampereella syksyllä 1996, liiton edustajia ei näkynyt Ratinan stadionilla. Myös mitalit ja muut kunnianosoitukset jäivät jakamatta.
– Ainahan Palloliitto kulkee naisjalkapallon suhteen jälkijunassa, Rytkönen totesi tiukkasanaisesti Helsingin Sanomille mestaruuden varmistuttua.
Rytkösen aikana HJK:n naisten joukkue otti ensiaskeleita myös kansainvälisillä kentillä. Esimerkiksi vuosina 1987 ja 1988 joukkue voitti Ranskan Mentonissa pelatun kansainvälisen ystävyysturnauksen. Myös pohjoismaisten seurajoukkueiden PM-kisat kuuluivat ohjelmaan ennen UEFA Cupin lanseerausta naisille. Kansainvälisen taustansa takia Rytkönen piti säännöllisiä tasonmittauksia ulkomailla välttämättömänä naisten kehittymiselle.
”Elämäkertateoksessaan suomalaisen jalkapallon tienraivaaja myönsi, että isän rooli kotona oli kärsinyt lähes yhtä soittoa jatkuneen pelaaja- ja valmennusuran takia.”
Rytkösen uraauurtava työ naisten parissa päättyi Suomen mestaruuteen vuonna 1996. Yksittäisiä välivuosia lukuun ottamatta takana oli yli 50 vuoden ura eri rooleissa jalkapallon parissa.
Elämäkertateoksessaan suomalaisen jalkapallon tienraivaaja myönsi, että isän rooli kotona oli kärsinyt lähes yhtä soittoa jatkuneen pelaaja- ja valmennusuran takia.
Naisten jalkapallolle Rytkönen kuitenkin antoi kasvonsa, kuten heinäkuussa 2023 menehtynyt liikuntaneuvos Erkki Alaja kirjoitti Rytkösen muistokirjoituksessa Helsingin Sanomissa vuonna 2014.
Ilman Rytkösen panosta moni asia olisi voinut mennä toisin.
Suomi-futiksen vanhempana valtiomiehenä juuri Rytkösen merkitys oli massiivinen esimerkiksi ensiaskeleitaan ottaneelle naisten pääsarjatoiminnalle. Myöskään valmentajakonkarin vaikutusta harjoittelu- ja toimintakulttuuriin ei voi väheksyä. Vaikka pelaajat olivat amatöörejä, Rytkönen halusi heidän harjoittelevan niin ammattimaisesti kuin mahdollista.
Pohtiessaan elämäkertakirjassaan omia, vuosikymmenten takaisia kielteisiä ennakkoasenteitaan Rytkönen osoitti suuruutensa.
– Miten väärässä olinkaan, ja myönnän sen mielihyvin!
Suomalaisessa jalkapallossa puhutaan paljon tulevaisuudesta, mutta vähintään yhtä tärkeää olisi katsoa edes toisinaan myös menneisyyteen.
Sieltä nimittäin löytyy Aulis Rytkösen kaltaisia tekijöitä, jotka voimiaan säästelemättä ahersivat jalkapalloilevien tyttöjen ja naisten eteen.
Jalkapallon naisten EM-kisat pelataan Sveitsissä 2.–27. heinäkuuta. Helmarit kohtaa kisojen avauspäivänä Islannin.
Lähteet: Erkki Alaja: Monsieur Magic (Kustannusosakeyhtiö Teos 2009) sekä hjk.fi
