Somelääkäri Atte Virolaisen nuoruus kului päihdeperheessä: ”Isäni kuoli ja äitikin pakeni maailman kovuutta päihteisiin”

Kotkalaisen Atte Virolaisen, 40, elämä olisi voinut mennä aivan toisinkin. Menestyksekkään lääkärinuran, työntäyteisten palomiesvuosien ja näyttävän somevaikuttajan aseman sijaan hän olisi saattanut päätyä kaltereiden väärälle puolelle, vakavasti päihdeongelmaisena – niin kuin kävi hänen pahoinpitelijälleen.

Kylällämme asui pikkurikollisia, joista yksi oli nimeltään Make. Hän oli parikymppinen ja myi auliistii viinaa meille lapsille. Hän myi myös velaksi, ja koska rahaa ei ollut, mehän ostimme, Atte muistelee lapsuuttaan tuoreessa kirjassaan Lääkäri Atte – Selviytymisopas elämään (Otava 2024).

Make kävi perimässä viinavelkoja Aten vanhemmiltakin, ja uhkasi hakata pojan, jos tämä ei maksaisi. Tästä huolimatta tuolloin nuori Atte piti vanhempaa häirikköä universumin siisteimpänä tyyppinä.

Tarina sai ikävän käänteen, kun poliisi pidätti Maken kioskimurrosta epäiltynä. Koska Atte oli lainannut Makelle murtoon tarvittavia työkaluja isänsä varastoista ja kysellyt ihailevasti pikkukonnan rötöstelyelämästä, Make päätteli pikkuapurin vasikoineen hänet virkavallalle – ja hakkasi heiveröisen pojan sairaalakuntoon.

Muistan vain sen, kun olin nelinkontin maassa ja yritin nousta ylös, Make ei antanut asian olla, vaan potki minua vielä vauhtia ottaen polvella kasvoihin, Atte kirjoittaa kirjassaan.

Kun poikanen heräsi pahoinpitelyn jälkeen tajuihinsa, hän ei saanut suutaan kunnolla auki. Lääkäriin nuorukainen ei tietenkään mennyt, vaikka hänen leukanivelensä oli todennäköisesti mennyt sijoiltaan, ja vaivaa välillä yhä.

– En tajunnut itsekään, kuinka pahasti minut hakattiin. En kertonut tapahtuneesta kellekään eikä kukaan kysynytkään. Hirtehisesti voisi sanoa, että Make hakkasi minut järkiini, sillä ihailin tuossa vaiheessa rikollista elämää, ja ajattelin että minustakin tulee rosvo, Atte kertoo.

Tilaisuus punttien tasaamisen tuli vuosia myöhemmin. Atte työskenteli parikymppisenä nuorukaisena vartijana, ja kauppakeskuksen myymälävarkaudesta jäi kiinni 50-kiloiseksi laihtunut amfetamiinin väärinkäyttäjä. Make ei tunnistanut Attea ja kertoi varastaneensa lauantaimakkaraa nälkäänsä. Poliisit noutivat Maken putkaan.

– Kävi tietenkin mielessä, että olisin voinut kuitata tilanteen. Olin käynyt kuntosalilla ja kasvanut 90-kiloiseksi. Mutta olen iloinen, etten tehnyt mitään. Nyt se harmittaisi, kun hän on jo kuollut päihteiden yliannostukseen. Make oli koko elämänsä sairas, Atte pohtii.

Lääkäri Atte Virolainen kertoo tuoreessa kirjassaan rehellisesti päihdehuuruisesta lapsuudestaan. – Kirjan kirjoittaminen oli jopa terapeuttista, vaikkei kaikkia asioita ollut helppo muistella. Päätin, etten himmaile kirjassa ollenkaan, hän sanoo.

Samanlaista myötätuntoa Atte pystyy osoittamaan vanhempiaan kohtaan, vaikka nämäkin tarjoilivat ainoalle pojalleen kaikkea muuta kuin vakaan lapsuuden. Äiti kärsi vakavista mielenterveyden ongelmista, muun muassa hoitamattomasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ja lääkitsi ongelmiaan alkoholilla sekä lääkkeillä.

Isä puolestaan oli sodankäyneiden miesten jälkeläinen, joka ei pystynyt puhumaan tunteistaan, ja hänkin joi itsensä myöhemmin hengiltä.

Mennessäni seitsemännelle luokalle äitini saattoi maata viikonkin lähes tajuttomana huoneessaan. Muistan kuinka erään kerran, kun äiti oli erityisen pitkään sammuneena, isä sanoi minulle, että jos äiti kuolee tuonne, meidän pitää soittaa rikospoliisille, Atte muistelee kirjassaan.

Kun äiti heräsi, hän otti lisää lääkkeitä ja joi viinaa päälle. Poika ei muista aikaa noilta vuosilta, jolloin äidin puhe ei olisi sammaltanut. Perheen koti oli niin siivottomassa kunnossa, ettei sinne voinut tuoda kavereitakaan.

– En ole vanhemmilleni lainkaan katkera. He olivat tosi hyviä ihmisiä, ja yrittivät parhaansa. Äidillä oli mielenterveysongelmia nuoresta lähtien, mitäpä sitä peittelemään, Atte selittää.

Hän kertoo halunneensa puhua lapsuudestaan mitään salaamatta.

– Jos kirjani auttaa edes yhtä nuorta, joka elää samanlaisessa tilanteessa, se on tehtävänsä tehnyt. Myötätuntoni on ehkä jopa sisäsyntyistä: äitini oli todella herkkä, ja hänen mielenterveysongelmansa johtuivat siitä, että maailma on niin kova. Hän pakeni päihteisiin, Atte sanoo.

Myötätunto lapsia ja nuoria kohtaan on myös se, mikä sai Aten hakeutumaan terveydenhuoltoalalle. Hän työskentelee nykyään vankilalääkärinä, valistaa nuoria päihdevaaroista somelääkärin tileillään sekä työskentelee lastensuojelullisissa tehtävissä.

– Valitettavasti terveydenhuoltoalakin on aika asenteellinen, ja vaikeasti ongelmaiset 15–16-vuotiaat nuoret eivät meinaa päästä hoitoon. Heitä ei haluta hoitaa, ja se on vähän niin kuin mun homma. Helsingissä ei tunnu olevan muita vaikeasti oireilevia nuoria hoitavia lääkäreitä, kun minun pitää tulla Tampereelta asti, Atte kuittaa.

Näköalapaikalla istuvan lääkärin mielestä nuorison rikollisuus, päihdeongelmat ja pahoinvointi tulevat lisääntymään seuraavan viiden vuoden aikana “merkittävästi”.

Somelääkärin julkaisut tavoittavat jopa satojatuhansia nuoria. Valistustyötään hän ei tee tiukkapipoisesti, vaan saattaa videoilla esimerkiksi rallatella sukupuolitautien vaaroista kondomi päähänsä vedettynä. Tällaisista tempauksista Virolaista on nimitetty jopa “lääkäreiden Uuno Turhapuroksi”.

– Sekin video tavoitti yli 200 000 nuorta. Olen ihan mielelläni Turhapuro, jos pystyn edistämään nuorten seksuaaliterveyttä. En koskaan naura potilasryhmille, vaan korkeintaan itselleni ja muille lääkäreille, Atte sanoo.

Ja tietenkin somelääkäri saarnaa nuorille tuoreessa kirjassaan myös sosiaalisen median vaaroista, vaikka itsekin on ylläpitämässä videoillaan muun muassa pahamaisen TikTokin algoritmeja.

– Olen halunnut antaa nuorille mallin siitä, että olen somessa kuuluisa siitä, mitä tiedän – en siitä, kuka olen. Julkisuuden paras muoto on se, että olet asiantuntija. Haluan näyttää nuorille, ettei pikainfluensserius tai -julkisuus ole kestävä tie.

Atte sanoo lopettavansa virallisen somelääkäriyden vuonna 2026.

– En halua jäädä someen jankkaamaan samoja juttuja, ne on jo aika moneen kertaan sanottu. Viidessä vuodessa tämä peli on niin sanotusti pelattu läpi.

Palomiesajoilta Atelta on muistona palomiehen kypärä.

Somelääkärin elämässä on ollut monia vaiheita. Yksi niistä oli kuuden vuoden opiskelurupeama lääketieteellisessä tiedekunnassa Venäjällä 2010-luvulla. Se on melkoinen saavutus pojalta, joka ei käynyt Suomessa edes lukiota. Aten isän inkerinsuomalaiset vanhemmat olivat aikoinaan paenneet Neuvostoliitosta, ja isoisä soti Suomen sodissa itärajan tällä puolella. Venäjällä on yhä sukulaisia, mutta heitä Atte ei tunne.

– Halusin nähdä omin silmin, millainen se Leningrad on, ja olen aina pitänyt venäjän kielestä. Venäjän-opiskelujeni aikaan Pietarin apulaiskuvernöörinkin sukunimi oli Virolainen, mutta en mennyt kysymään, olemmeko sukua.

Atte Virolainen kertoo kirjassaan hauskojen Venäjä-kommellusten lisäksi myös tiukoista lääkärinopinnoistaan.

– Muistelen lämmöllä anatomian laitoksen professoria Sergeitä, eihän hän ole henkilökohtaisesti hyökännyt Ukrainaan.

Atte puhui viimeisenä opiskeluvuonnaan niin hyvää venäjää, että ajattelikin jo opiskelukielellään. Nykyään kielitaito on rapistunut, mutta siitä on yhä hyötyä töissä lähes päivittäin.

Mikä pelasti Aten luisumasta huonoista lähtökohdista huonompaan tulevaisuuteen? Sattuma, urheilu, oikeat kaverit, hän vastaa. Ja oikeassa paikassa sanottu oikea sana.

– Langinkosken yläkoulun rehtori Risto Piipari piti minulle puhuttelun viimeisenä keinona ennen tarkkailuluokalle siirtoa. Hän näki minussa potentiaalia, ja se pelasti minut, Atte sanoo.

Jonkinlainen oma oivalluskin auttoi, Atte myöntää. Jostain syystä hän vain oivalsi, ettei kavereilla ollut muuta tarjota kuin “menolippu helvettiin”.

– Ei minulla ollut 15-vuotiaana päihdelääkärin elämänkokemusta, mutta jotenkin vaistonvaraisesti tiesin, että tämä retki näiden kavereiden kanssa ei pääty hyvin. Kesti hetken löytää uusia kavereita, ja olin pitkään tosi yksinäinen. Mutta kestän yksinoloa hyvin, ja sitä suosittelen muillekin.

Somelääkäri Aten uusin hanke on kunnon kohottaminen. Siitäkin hän tekee someen sisältöä. – Haluan kuitenkin muistuttaa, että vaikka kutsun itseäni “kynäniskaksi”, en kannusta muita ulkonäköpaineisiin!

Nyt Aten elämä hymyilee, ja elämän keskipiste on oma poika. Hänelle isä haluaa toisenlaisen lapsuuden kuin itsellään.

– En halua siirtää traumojani lapselleni. Teen kovasti töitä sen eteen, ettei ylisukupolvinen pahoinvointi siirry hänelle. Yritykseni on kova, ja tulokset nähdään 20 vuoden päästä.