Luontokato on myös terveyskato – Suomessakin on alueita, joilla asuminen lisää autoimmuunisairauksien riskiä

Luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta ihmisen terveydelle on puhuttu vuosisatoja. On käyty virkistymässä luonnon helmassa, ja kaupunkeihin on rakennettu puistoja. Luonto tekee hyvää. Nyt olemme kuitenkin ihan toisenlaisessa tilanteessa, sellaisessa, jossa luonnon puuttuminen tekee pahaa. Me ihmiskuntana hävitämme kaiken aikaa niin paljon luontoa, että kärsimme siitä itse. Vaikka luontokadosta puhutaan yhä enemmän, vielä on otettu huomioon suhteellisen vähän sitä, miten biodiversiteetin väheneminen vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti ihmisen terveyteen.

Olen työskennellyt lääkärinä kaksikymmentä vuotta ja neurologina kymmenen. Viimeiset kaksi vuotta olen toiminut puolet työajastani Lahden keskussairaalassa planetaarisen terveyden lääkärinä. Työni on tuoda tutkittua tietoa ympäristön ja terveyden yhteydestä eri keskusteluihin. Luonto­kadon lisäksi ilmastokriisi ja kansanterveyden kriisi ovat tästä näkökulmasta erottamattomia. Virka on laatuaan ensimmäinen maailmassa, ja se on hyvin erilaista kuin työni neurologina. Käytännössä planetaarisen terveyden lääkärin työ on asiantuntijatyötä, suunnitteluryhmissä istumista, neuvottelua, esiintymistä ja tutkimusta.

Eniten olen huolissani siitä, ettemme vieläkään tiedä, kuinka paljon ympäristön kurjistumista terveytemme kestää. Että missä kohdin tulee vastaan piste, jossa ihmiskunnan terveys alkaa romahtaa. Siksi on niin tärkeätä toimia nopeasti ja ennakoiden, koska emme voi tietää, olemmeko heränneet tähän aivan liian myöhään. Tarvitsemme myös ymmärrystä siitä, millä kaikilla tavoilla luontokato ja terveys liittyvät yhteen. Siitä tiedämme jo paljon.

Yksi tärkeimpiä huomioon otettavia asioita on se, että luontokato kasvattaa vaarallisten pandemioiden riskiä. Kun lajien populaatiot hupenevat, ne taudinaiheuttajat, jotka voivat tarttua useisiin eri lajeihin, vahvistuvat. Kun luonnon ekosysteemejä pirstotaan ja pienennetään, eri eläinlajien väliset kontaktit lisääntyvät ja samalla lisääntyvät myös ihmisten kohtaamiset villien eläinten kanssa. Esimerkiksi viimeisimmän ebolaepidemian puhkeamiseen vaikutti todennäköisesti alueella tuhotut lepakoiden elinalueet.

Vaikka ihmisten terveydentila on maailmanlaajuisesti parantunut, kiitos paremman hygienian, lääketieteen edistymisen ja rokotusten saatavuuden, eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien eli zoonoosien riski on kasvanut. Luonto­kadon lisäksi ihminen lisää zoonoosipandemioiden riskiä muun muassa villieläinkaupan ja teollisen eläintuotannon kautta. Seitsemänkymmentä prosenttia uusista taudinaiheuttajista on juuri zoonooseja.

Toisen maailmanlaajuisen kriisin luontokato voi aiheuttaa ruoantuotannon kautta. Suorin vaikutus on paljon puhutulla pölyttäjäkadolla: maailman ruoantuotanto joutuu selittämättömiin vaikeuksiin, jos pölyttäjiä ei olisi. Pölyttäjien lisäksi monimuotoisuuden hupeneminen voi vaikuttaa myös välttämättömiin sienirihmastoihin, maan vedenpidätyskykyyn, eroosioon, maaperän köyhtymiseen ja moneen muuhun seikkaan. Liian vähäinen tai huono ravitsemus on valtava terveys­ongelma maailmassa jo nyt.

Nämä ongelmat ovat luontokadon aiheuttamia globaaleja terveysuhkia. Biodiversiteetti vaikuttaa kuitenkin myös jokaisen ihmisen omaan terveyteen ja vastustuskykyyn. Suomalaiset tutkijat ovat vahvistaneet niin kutsutun biodiversiteettihypoteesin, jonka mukaan lapsuuden yhteys monimuotoisiin luonnon mikrobeihin vaikuttaa ihmisen vastustuskykyyn ja vähentää esimerkiksi allergioita ja autoimmuunisairauksien riskiä. Yksinkertaistettuna voi ajatella niin, että kun ihmisen elimistö altistuu hyville bakteereille lapsuudessa, se ei ala niin herkästi hyökätä itseään vastaan myöhemmin elämässä.

On havaittu, että alueilla, joissa ihmisten välittömän elinympäristön monimuotoisuus on huvennut, monet suolistolliset, neurologiset ja muut autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet. Tätä yhteyttä on vaikea tutkia yksiselitteisesti, koska ihmisten ruokavalio, elintavat ja liikkuminen ovat muuttuneet merkittävästi samaan aikaan, kun luontokato on kiihtynyt. Siltikään kaikki ei selity vain elintapojen muutoksilla. Suomessakin on alueita, joilla asuminen lisää riskiä tiettyjen autoimmuunisairauksien puhkeamiseen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla tai Varsinais-Suomessa asuminen lisää MS-tautiin sairastumisen todennäköisyyttä. Taustalla epäillään ympäristötekijöitä. Näillä kyseisillä alueilla luontoympäristöt ovat mullistuneet jo useamman ihmissukupolven aikana köyhdyttäen luonnon monimuotoisuutta.

On mielenkiintoista, että tutkimuksissa on havaittu kovakuoriaisten ja muiden hyönteisten muuttuvan pienemmiksi ja vastustuskyvyltään heikommiksi sitä mukaa kun elintila ympärillä kutistuu ja yksipuolistuu. Suoria johtopäätöksiä ei tietenkään voi tästä vetää, mutta on kiinnostava ajatella, mitä tämä tarkoittaisi ihmisen kohdalla.

Lisäksi tiedetään, että luonto vaikuttaa suotuisasti mielenterveyteen. Tätä tutkitaan nykyisin paljon, ja sillä näyttää olevan väliä, kuinka paljon biodiversiteettiä luonnossa on. Monimuotoisempi ja luonnontilaisempi luonto elvyttää enemmän. Työssäni planetaarisen terveyden lääkärinä etsin yhteisiä ratkaisuja terveyden ja luontokadon ongelmiin. Tärkein asia, mitä esimerkiksi kaupungit voisivat tehdä, on säilyttää luonnontilaiset lähimetsät siellä, missä niitä vielä on jäljellä. Viheralueiden perustaminen on tärkeätä, mutta nykyisiä metsiä ei olisi kaupungeissa varaa hävittää. Metsät ja viheralueet poistavat ilmasta saasteita, tarjoavat virkistystä ja viilentävät ilmaston lämpenemisen tuomien helleaaltojen aikaan. Luontoyhteyttä lapsuudessa on Suomessa tutkittu muun muassa päiväkotien pihoilla. Päiväkodeissa, joiden leikkipihoille tuotiin metsänpohjaa eli kunttaa, lasten ihon ja suoliston mikrobikannat muuttuivat paremmiksi viikoissa. Samoin lapset liikkuivat enemmän ja leikkivät omatoimisemmin, kun leikkipihassa oli enemmän luonnonelementtejä. Tätä tietoa voisi hyödyntää leikkipuistojen suunnittelussa enemmän.

Terveyden kannalta on tärkeätä muistaa, että vaikka luontokato ja ilmastonmuutos kytkeytyvät yhteen, ne ovat myös erilaisia ongelmia. Usein ajatellaan liian yksinkertaisesti, että luontokato ratkaistaan luonnonsuojelualueilla. Suojelu on tietenkin tärkeätä, mutta luonnon hupeneminen pitää seisauttaa ihan kaikkialla, ja terveyden kannalta se on tärkeätä erityisesti niillä alueilla, joilla ihmiset elävät. Luontokato on aina paikallista, ja viime aikoina käydyt kiistat esimerkiksi kaupunkien lähimetsien kaavoittamisesta ovat hyvin tärkeitä myös terveyden kannalta.

Mielestäni terveyden näkökulma on tärkeä tuoda esiin luontokadon ratkaisuista puhuttaessa, koska moniin terveys- ja ympäristöhaasteisiin voidaan kehittää yhteisiä ratkaisuja. Terveyden huomioiminen auttaa myös näkemään, kuinka välttämätöntä luontokatoon on puuttua. Sekin on tärkeä muistaa, että terveysmenoihin kuluu kymmenisen prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mutta neljä viidesosaa hoidettavista terveysongelmista johtuu elämäntavoista. Siksi on tärkeätä lisätä tietoa, ymmärrystä ja vaihtoehtoja elämän­tavoista, jotka edistävät terveyttä eivätkä aiheuta luontokatoa. Kevyen liikenteen ja kasvisruoan suosiminen ovat tärkeitä asioita kummaltakin kannalta, mutta siihen meillä lääkäreillä tai muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on vähän vaikutusvaltaa. Ihmisen terveyttä ohjaavat kaupunkisuunnittelu, mainonta, kauppojen tarjonta – ihmisen rakentama ympäristö yleensä.

Olen nykyisin asemassa, jossa kuulen paljon puhetta terveyden ja luontokadon suhteesta. Vaikka olen hieman kuplassa, olen huomannut myös laajemman heräämisen luontokadon ja luonnon terveysmerkitysten ympärillä. Erityisesti yrityksissä on tunnuttu heräävän tähän kriisiin. Se tekee minut toiveikkaaksi. Politiikka tulee aina vähän perässä.