Asiantuntija latasi viidelle Liigan nuorelle läpimurtopelaajalle vahvan kauden odotusarvot – kahdella jäi piippuun: "Valtava pettymys"
Lassi Alanen ennusti syksyllä läpimurtoa SM-liigassa JYPin Jesse Pulkkiselle, Ässien Patrik Juholalle, KooKoon Jimi Suomelle, HPK:n Jesse Kiiskiselle ja JYPin Santeri Huovilalle – vaan miten kävikään? Alanen harrastaa ennen näkemätöntä itsereflektiota, kertoo mikä osui, mikä ei, miksi, ja keitä muita olisi listalle voinut sijoittaa.
Listasin Aitioon viime vuoden syyskuussa ennen Liigan runkosarjan alkua viisi nuorta pelaajaa, joille povasin merkittävää läpimurtokautta.
Vastaavanlaisia ennustuksia tehdään usein, mutta niitä palataan jälkikäteen tutkimaan paljon harvemmin. Ja jos näin tehdään, poimitaan vain rusinat pullasta, nostetaan esiin yksittäiset nappionnistumiset ja unohdetaan hudit. Tässä jutussa tähän tehdään kuitenkin poikkeus ja käydään kunnolla läpi, miten nämä syksyiset läpimurtoennustukset lopulta osuivat.
Merkittäviä läpimurron tehneitä pelaajia, joita ei mainittu syyskuun jutussa lainkaan, olivat muun muassa Sportin Viljami Nieminen ja Kiekko-Espoon Arttu Tuomaala. Maalivahdeista Kiekko-Espoon Petteri Rimpinen ja HPK:n Kim Saarinen olisivat myös jälkikäteen katsottuna ansainneet paikat alkuperäisellä listalla.
Jukureiden Topias Hynninen, Tapparan Benjamin Rautiainen, TPS:n Otto Salin ja Ässien Nestor Noiva ansaitsivat syyskuun artikkelissa kunnianmaininnat. Jälkikäteen katsottuna heistä jokainen olisi ollut parempi vaihtoehto varsinaiselle listalle kuin muutama pelaaja, jotka sille lopulta päätyivät.
Käydään seuraavaksi läpi pelaaja kerrallaan, miten varsinaiset valinnat onnistuivat.
”Tässä jutussa tähän tehdään kuitenkin poikkeus ja käydään kunnolla läpi, miten nämä syksyiset läpimurtoennustukset lopulta osuivat.”
Jesse Pulkkinen, puolustaja, JYP
Kauteen lähdettäessä olin hyvin optimistinen Jesse Pulkkisen tulevaisuudennäkymien suhteen. Menin niinkin pitkälle, että povasin hänen nousevan tällä kaudella Liigan parhaiden puolustajien joukkoon ja aina A-maajoukkuerinkiin saakka.
Näihin odotuksiin nähden Pulkkisen kausi oli valtava pettymys. Harjoitusottelussa tapahtuneen loukkaantumisen vuoksi järkälemäinen JYP-puolustaja pääsi tositoimiin vasta lokakuun lopussa, eikä hän missään vaiheessa kautta yltänyt edes tulokaskautensa tasoon, sen ylittämisestä puhumattakaan. Vaikka loukkaantuminen oli tiedossa jo alkuperäistä juttua kirjoittaessani, jälkikäteen on helppo todeta, etten laittanut sille tarpeeksi painoarvoa. Pulkkisen liike oli nimittäin läpi kauden selkeä ongelmakohta.
Runkosarjan ensimmäiseen 15 otteluun Pulkkinen kirjautti vain kaksi tehopistettä, vaikka tulokaskaudella hän häikäisi usein nimenomaan hyökkäyspäässä luovuudellaan ja pelottomuudellaan. Tammi-helmikuun vaihteessa Pulkkinen laitettiin jopa yhdeksi viikonlopuksi hakemaan itseluottamusta U20 SM-sarjan puolelta. Lopulta New York Islandersin toisen kierroksen varaus viimeisteli 38 otteluun tehot 3+8, ja pistekeskiarvo putosi tulokaskauden 0,28:sta vaivaiseen 0,21:een.
Loppukaudesta Pulkkisen pelaamisessa alkoi näkyä merkkejä paremmasta, kun hän yksinkertaisti pelaamistaan ja lisäsi fyysisyyttään puolustusalueella, ollen monissa otteluissa JYPin parhaimmistoa. Pulkkisen potentiaali ei ole kadonnut mihinkään, mutta etenkin luistelun kanssa hänen on tehtävä kesällä roimasti töitä, jotta hän pystyy ensi kaudella hyödyntämään pelikäsitystään ja -rohkeuttaan tätä kautta paremmin.
”Hieman yllättäen monissa tilanteissa Juholan tuloksenteko jäi kiinni viimeistelystä, jonka nostin ennen kauden alkua yhdeksi hänen selkeistä vahvuuksistaan.”
Patrik Juhola, keskushyökkääjä, Ässät
Patrik Juholan nosti mukaan merkittävimpien läpimurtokandidaattien joukkoon erityisesti hänen erinomainen harjoituskautensa. Hän oli paitsi Ässien parhaimmistoa pelillisesti, myös erittäin tehokas tekemällä kahdeksaan otteluun tehot 4+5, maltillisesta ylivoimavastuusta huolimatta.
Juholan lopullinen läpimurto jäi kuitenkin vielä piippuun, vaikka toisaalta hän nousi kokopäiväiseksi Liiga-pelaajaksi, piti tiukasti kiinni Ässien kolmossentterin tontista ja pääsi pelaamaan tasaisesti varsin kookkaita minuutteja. Myös monessa syvemmässä tilastossa Juhola oli runkosarjassa Ässien parhaimmistoa ja selvästi plusmerkkinen pelaaja joukkueelleen.
Kuitenkin tehojen osalta Juholan kausi jäi vaisuksi. 54 otteluun hän kirjautti vain kahdeksan maalia ja 13 pistettä, jotka riittivät Ässien sisäisessä pistepörssissä vasta sijalle 13. U23-ikäisistä Liiga-pelaajista Juhola oli pistekeskiarvolla mitattuna vasta 52. tehokkain. Samaan aikaan jo aiemmin tässä artikkelissa mainittu, vuotta nuorempi joukkuekaveri Nestor Noiva viimeisteli lähes tuplasti enemmän pisteitä kuin Juhola.
Hieman yllättäen monissa tilanteissa Juholan tuloksenteko jäi kiinni viimeistelystä, jonka nostin ennen kauden alkua yhdeksi hänen selkeistä vahvuuksistaan. Maaliodottamaa Juhola nimittäin loi yhteensä yli 12 maalin edestä koko kauden mitassa, neljänneksi eniten kaikista Ässät-pelaajista. Hänen tehtyjen maalien ja luodun maaliodottaman erotus olikin negatiiviseen suuntaan joukkueen suurin. On mahdollista, että ensi kaudella tilanne kääntyy päinvastaiseksi, jolloin Juhola tekisi tämän kauden tekopaikkojen määrällä jo 17 kaappia.
”Vaikka Suomi voi vielä olla monilta osin suuren yleisön tutkan ulkopuolella, sanoisin, että Liiga-läpimurto on nyt tehty.”
Jimi Suomi, puolustaja, KooKoo
Puolustajien osalta Jimi Suomi oli kauteen lähdettäessä kakkosvalintani heti Pulkkisen jälkeen. Takana oli syvän datan valossa lupauksia herättävä kausi pienemmässä roolissa TPS:ssä ja vahva harjoituskausi uudessa seurassa KooKoossa, jossa tie isoille minuuteille vaikutti selvästi suoraviivaisemmalta.
Suomi vastasi näihin odotuksiin varsin kohtuullisella tavalla. Hän pelasi runkosarjassa lähemmäs 18 minuuttia ottelua kohden ja sai tasaisesti ylivoimavastuuta, kirjauttaen lopulta 57 otteluun 26 tehopistettä. Kaikista U23-ikäisistä Liiga-puolustajista parempaan pystyi vain jo aiemmin mainittu Otto Salin.
Myös Suomen syvempi data oli KooKoo-puolustuksen parhaimmistoa. Tämä siitä huolimatta, että Suomi on edelleen paikoin varsin virheherkkä, eikä hänen kiekoton puolustamisensa ole Liiga-standardeilla vielä kovin hyvää. Samaan aikaan Suomi pystyy kuitenkin luistelunsa avulla tuomaan runsaasti lisäarvoa kiekollisena transitioissa; erityisesti kiekon viennissä hallitusti hyökkäysalueelle Suomi on Liiga-puolustajien ehdotonta eliittiä.
Kun tähän lisää hänen hyökkäyspäässä luomansa lisäarvon, kääntyy kokonaisarvio selvästi plussan puolelle. Vaikka Suomi voi vielä olla monilta osin suuren yleisön tutkan ulkopuolella, sanoisin, että Liiga-läpimurto on nyt tehty.
”Tällaisen kauden jälkeen on helppo kuvitella, että Kiiskisen NHL-oikeudet omistava Detroit Red Wings haluaa teholaiturin jo ensi kaudeksi Pohjois-Amerikan puolelle.”
Jesse Kiiskinen, laitahyökkääjä, HPK
Jesse Kiiskisen nimen nostaminen yhdeksi läpimurtokandidaateista ennen kauden alkua ei vaatinut suurta neroutta. Hänen edellinen kausi Pelicansissa oli jo varsin lupaava, kun otetaan huomioon hänen roolinsa ja peliminuuttinsa. Suomen tavoin joukkueenvaihdos pelasi myös Kiiskisen pussiin, sillä HPK:ssa ovi kärkiketjuihin ja ykkösylivoimalle olisi sepposen selällään. Kolmannen kierroksen NHL-varauksena Kiiskisen talenttitaso oli myös hyvin tiedossa kaikilla, jotka olivat häntä viimeisten vuosien aikana seuranneet.
En silti olisi odottanut näinkin tykkimäistä kautta. Kiiskinen oli HPK:n kauden ylivoimaisesti kirkkain valopilkku. Hän voitti joukkueen sisäisen pistepörssin näytöstyyliin kirjauttamalla 46 otteluun peräti 44 tehopistettä, nousten koko sarjan mittapuulla jaetulla kahdeksannelle sijalle pistekeskiarvolla mitattuna. Kirjoitin hänen kaudestaan laajemmin Aitioon marraskuussa.
Viimeisen kymmenen kauden aikana U20-ikäisistä pelaajista kovemmalla pistekeskiarvolla kokonaisen kauden on pystynyt pelaamaan ainoastaan Sebastian Aho. Lähistöltä löytyy Aleksi Heponiemen, Anton Lundellin, Kristian Vesalaisen ja Jani Nymanin kaltaisia nimiä, jotka kaikki ovat pelanneet tahoillaan NHL-otteluita. Tähän suuntaan myös Kiiskinen on vääjäämättä menossa.
Tällaisen kauden jälkeen on helppo kuvitella, että Kiiskisen NHL-oikeudet omistava Detroit Red Wings haluaa teholaiturin jo ensi kaudeksi Pohjois-Amerikan puolelle. Kiiskiseltä tosin puuttuu vielä NHL-sopimus ja hänen nykyistä Liiga-sopimustaan on jäljellä vielä yksi vuosi. Tämän vuoksi Red Wings joutuu tarjoamaan häntä takaisin HPK:lle ennen kuin hänet voidaan lähettää AHL:ään. Monesti Liiga-seurat ovat näissä tapauksissa valmiita joustamaan pelaajan näin halutessa, mutta tämä on yksi mielenkiintoinen seurattava ulottuvuus ensi kesälle ja syksylle.
”Aiemmin odotuksissa oli pitkällä tähtäimellä mahdollinen Liiga-tähti, mutta nyt Huovilan tapauksessa voidaan alkaa puhua jo potentiaalisesta kansainvälisen tason tekijästä.”
Santeri Huovila, laitahyökkääjä, JYP
Nostin syyskuussa läpimurtokandidaattien listan viimeiseksi nimeksi JYP-hyökkääjä Santeri Huovilan, jonka profiili oli kauteen lähdettäessä kenties listan pienin. Hänellä oli toki takana supertehokas kausi U20 SM-sarjassa, mutta näytöt miesten peleistä olivat vielä hyvin minimaaliset ja pistetili tyhjä.
Täten pidänkin Huovilan listalle nostamista selvästi onnistuneimpana suorituksena. 20-vuotias laituri oli heti ensimmäisellä kunnollisella Liiga-kaudellaan JYPin tehokkain yksilö 49 otteluun tehdyillä 42 pisteellään. Koko sarjan U23-ikäisten pistepörssissä Huovilan edelle ylsivät ainoastaan Viljami Marjala, Kiiskinen ja Lenni Hämeenaho, joilta kaikilta löytyy Huovilasta poiketen NHL-varaus.
Kysymysmerkit Huovilan luisteluvoiman tai fysiikan riittämisestä Liiga-tasolle osoittautuivat kauden aikana melko lailla turhiksi. Hän oli ottanut kesän aikana selkeitä kehitysloikkia, mutta samaan aikaan hänen pelikäsityksensä ja erityisesti lahja murtaviin syöttöihin hyökkäysalueella kompensoivat heikkoja kohtia vielä odotettuakin paremmin. Aiemmin odotuksissa oli pitkällä tähtäimellä mahdollinen Liiga-tähti, mutta nyt Huovilan tapauksessa voidaan alkaa puhua jo potentiaalisesta kansainvälisen tason tekijästä.
