Tässä ovat Liigan ensi kauden potentiaalisimmat läpimurtopelaajat – yhdellä pelaajalla eväitä Leijoniin jo tulevalla kaudella

Liigassa nähdään vuosittain läpimurtoja, kun nuoret ja nälkäiset pelaajat lunastavat potentiaalinsa ja nousevat merkittäviin rooleihin omissa joukkueissaan. Parhaista tulee tähtiluokan pelaajia jopa koko sarjan mittapuulla.

Kuten viime kausi opetti, läpimurto on mahdollista tehdä monista erilaisista asetelmista ja monilla eri tavoilla.

Oiva Keskinen nousi merkittävään roolin mestari-Tapparan keskikaistalla, vaikka kauteen lähdettäessä pelattujen Liiga-otteluiden sarake näytti pyöreää nollaa. Myös Viljami Marjala murtautui TPS:n ykkössentteriksi ja tehokkaimmaksi pelaajaksi ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan, vaikkakin hän oli jo ehtinyt väläytellä Liiga-tasolla pienemmässä mittakaavassa jo edellisellä kaudella.

Kärppien Ville Koivunen oli taas ehtinyt tahkota Liiga-tasolla jo kaksi kautta varsin kohtuullisin tuloksin, kunnes viime kausi räjäytti lopulta pankin ja nosti hänet sarjan absoluuttisten huippupelaajien joukkoon. Atro Leppäsen läpimurtotarina oli kenties viime kauden uniikein. Divarilätkän ja Mestiksen kautta Liigaan 24-vuotiaana ponnistanut puolustaja nousi heti ensimmäisellä kaudellaan sarjan parhaimmistoon ja aina maajoukkuepaitaan asti.

Tässä artikkelissa Aitio listaa esiin mielenkiintoisimmat läpimurtokandidaatit tulevaan kauteen lähdettäessä.

Jesse Pulkkinen, P, JYP

Jesse Pulkkisella on tämän listauksen pelaajista jo entuudestaan vahvimmat näytöt Liiga-tasolla. 19-vuotias puolustaja pelasi viime kauden jälkimmäisellä puoliskolla jo vakituisesti lähemmäs 20 minuuttia iltaa kohden JYPin takalinjoilla. Uskon silti vahvasti, että se mitä nähtiin viime kaudella on vasta alkusoittoa.

Pulkkisen viime kausi oli kokonaisuutena suorastaan satumainen. Hän nousi ensin syksyllä U20 SM-sarjan kenties parhaaksi pelaajaksi melko puskista; edeltävällä kaudella muutaman tehopisteen tehneestä puolustajasta kuoriutui yli puolitoista pistettä per ottelu takova komeetta. Tätä seurasivat muutamat vahvat Mestis-ottelut ennen debytointia ja pelipaikan vakiinnuttamista JYPin Liiga-joukkueesta.

Talven U20-kisat olivat myös nappionnistuminen pelaajalta, joka ei aiemmilla kausilla ollut pelannut yhtään juniorimaajoukkueottelua. Kauden päätteeksi Pulkkinen varattiin toisella kierroksella New York Islandersin toimesta, vaikka hän oli ollut varauskelpoinen ensimmäisen kerran jo vuotta aiemmin.

Pulkkinen oli jo viime kaudella Liigassa todella hyvä, niin silmätestin kuin syvän datan perusteella. Lähes kaksimetrisenä ja tismalleen satakiloisena puolustajana hän pystyy rankaisemaan vastustajia puolustusalueella fyysisesti ja käyttämään ulottuvuuttaan potentiaalisia tilanteita katkoakseen.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisen, suorastaan uniikin tapauksen Pulkkisesta tekee kuitenkin hänen kiekollinen pelaamisensa. Pehmeät kädet ja pelisilmä yhdistettynä loputtomaan itseluottamukseen mahdollistavat suorien hyökkäysten tukemisen lisäksi myös jatkuvat nousut viivasta. Toki Pulkkiselta löytyy myös painava laukaus, mutta erityisesti hänen kykynsä pysyä kiekossa pitkiäkin aikoja ja tahtotila luoda tekopaikkoja aktiivisella otteella erottavat hänet lähes kaikista muista verrokeistaan.

Vaikka Pulkkisen harjoituskausi jäi vain muutaman ottelun mittaiseksi loukkaantumisesta johtuen, kuntouduttuaan hänellä pitäisi olla kaikki eväät nousta tulevalla kaudella mitat täyttäväksi tähtipuolustajaksi Liigassa, etenkin jos luisteluun on tullut kesän aikana lisää terävyyttä.

Ja olisinko mahdottoman yllättynyt, jos Pulkkinen päätyisi pelaamaan ensimmäiset A-maajoukkueottelunsa jossain vaiheessa alkavalla kaudella? En laisinkaan.

Patrik Juhola, KH, Ässät

Patrik Juholan varsinaista Liiga-tason läpimurtoa on odotettu jo muutaman vuoden ajan. Viime kaudella hän suorastaan dominoi pelitapahtumia pelatessaan lainalla Ketterän Mestis-joukkueessa; 24 otteluun tehdyt 21 pistettä ovat mukiinmenevä määrä, mutta vaikuttavinta oli se kuinka Ketterä hallitsi laukauksia, maalipaikkoja ja sitä myöten otteluita Juholan ollessa kentällä. Keväällä U20 SM-sarjan pudotuspeleissä Juhola oli myös Ässien avainhahmoja mestaruuteen asti puksuttaneessa joukkueessa.

Harjoitusotteluiden perusteella vaikuttaisi vahvasti siltä, että tähdet ovat nyt oikeassa asennossa Juholan Liiga-läpimurtoa ajatellen. Kahdeksaan otteluun tehdyt tehot 4+5 riittivät koko Liigan harjoituskauden pistepörssin kärkipaikkaan, vaikka ylivoimalla Ässät käytti Juholaa vielä varsin maltillisesti. Sen sijaan alivoimalla hän pelasi Feetu Knihdin jälkeen toiseksi eniten kaikista joukkueen hyökkääjistä.

Pisteiden lisäksi Juhola teki harjoituskaudella vakuuttavaa tulosta myös aloitusympyrässä. Hän harjasi vastustajansa peräti 57 prosentin tehokkuudella, joka oli Ässät-sentterien selvästi paras noteeraus.

Jo varauskaudesta lähtien Juholan potentiaali varteenotettavana Liiga-tason kahden suunnan sentterinä on ollut selkeä.

191-senttisenä ja 93-kiloisena järkäleenä hän pystyy nuohoamaan tehokkaasti kulmissa ja voittamaan kaksinkamppailuita, mutta ennen kaikkea hän on älykäs ja taitava. Juholalla on pelisilmää löytää oivaltavia syöttöjä laidoilta, minkä lisäksi hänen laukauksensa on jo nyt Ässien ehdotonta parhaimmistoa.

Repertuaarista löytyy muun muassa teknisesti erittäin puhtaaksi hiottu, Auston Matthewsin ja Connor Bedardin bravuureihin kuuluva curl-and-drag -tyyppinen rannelaukaus, jossa laukauksen lähtökulmaa muutetaan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Luistelussa Juholalla on sen sijaan vielä varaa parantaa; vaikkei hänen tarvitsekaan olla kentän kevytjalkaisin pelaaja, napsu tai kaksi parannusta auttaisi jo paljon kaikilla osa-alueilla.

Harjoitusottelut ovat tietysti aina harjoitusotteluita, mutta ne mahdollistavat Juholalle vähintään ison näytönpaikan runkosarjan ensimmäisille viikoille. Jos tulosta tulee myös virallisissa otteluissa, voi Juholalle povata vakituista roolia Ässien kahdesta ensimmäisestä ketjusta.

Jimi Suomi, P, KooKoo

Jos Juholalle tuleva kausi on ensimmäinen kokonainen Liiga-tasolla, Jimi Suomelle on kertynyt jo päälle sata runkosarjaottelua edellisen kolmen kauden aikana. Viime kauteen valmistautuminen oli kaukana optimaalisesta rankkojen syöpähoitojen vuoksi, ja vaikka vastuu ylivoimalla kasvoi, jäivät minuutit tasaviisikoin edelleen kohtalaisen laihoiksi.

Tämä siitä huolimatta, että rajallisemmassa roolissa Suomi suoritti viime kaudella tilastollisesti erittäinkin kelvollisesti. Tasaviisikoin hänen jäällä ollessaan TPS:n osuus kaikista laukaisuyrityksistä oli yli 56 prosenttia, joka oli korkein lukema joukkueen vakiopuolustajien keskuudessa. Myös Liigan omien tilastojen mukaan Suomen voitettujen ja hävittyjen kamppailujen suhde oli TPS-puolustajien paras.

Kesällä kaksivuotisen sopimuksen KooKoon kanssa tehnyt Blues-kasvatti lähtee nyt metsästämään isompaa roolia pienemmästä seurasta. Harjoitusotteluiden perusteella mahdollisuudet läpimurtoon ovat nyt paremmat kuin koskaan, sillä Suomi on pelannut top-4-minuutteja tasaviisikoin ja pyörittänyt joukkueen ykkösylivoimaa.

Suomen vahvuudet ovat kiistatta nimenomaan kiekollisessa pelaamisessa. Parhaana yksittäisenä osa-alueena loistaa luistelu; Suomi on erittäin sulavaliikkeinen ja kaikki tapahtuu vaivattoman näköisesti. Taitava teränkäyttö auttaa häntä kuskaamaan kiekkoa transitioissa ja nousemaan tueksi suorissa hyökkäyksissä. Viivasta hän ei ole kovin kummoinen laukaisu-uhka, mutta pystyy pyörittämään ylivoimaa Liiga-standardien mukaisesti ja hyödyntämään kaarilla odottavia laukaisu-uhkia hämäävien syöttöjen avulla.

Suomen isompi rooli tasaviisikoin on aiemmin kariutunut nimenomaan puolustuspelaamiseen. Suorien hyökkäysten puolustajana hän antaa vastustajille luistelutaidoistaan huolimatta paikoin aivan liikaa siimaa. Omissa hän pyrkii lähinnä pitämään vastustajat ulkokehällä, mutta pystyy harvemmin luomaan stoppeja.

Numeroita katsottaessa on kuitenkin selvää, että ainakin pienemmässä roolissa kokonaisuus on jäänyt kuitenkin selvästi plussan puolelle. Tämä ei tietysti tarkoita automaattisesti, että Suomi pystyisi toistamaan nuo tulokset myös isommilla minuuteilla, mutta luistelu ja kiekollinen osaaminen antavat tähän eittämättä mahdollisuuden.

Jesse Kiiskinen, LH, HPK

Suomen tavoin Jesse Kiiskinen kuuluu niihin nuoriin pelaajiin, jotka vaihtoivat kesällä maisemaa isomman roolin ja korkeampien peliaikojen perässä.

Kesällä 2023 Nashville Predatorsin toimesta kolmannella kierroksella varattu mutta jo sittemmin Detroit Red Wingsin organisaatioon kaupattu Kiiskinen pelasi jo lähes koko viime kauden Pelicansin Liiga-joukkueen mukana. Pisteitäkin syntyi kohtalaisesti ottaen huomioon, että kauden keskimääräinen peliaika painui alle 12 minuuttiin ja ylivoimavastuuta ei tullut käytännössä lainkaan.

HPK:n pelaajamateriaalia katsoessa on helppo todeta, että Kiiskisellä on Hämeenlinnassa ensi kaudella kaikki avaimet vakiinnuttaa paikka tulosketjuista ja ylivoimalta. Harjoitusotteluissa ketsuppipulloa ei vielä puhkaistu tehojen osalta, mutta peliaikaa kertyi keskimäärin eniten kaikista HPK-hyökkääjistä. Seitsemässä harjoitusottelussa Kiiskinen kirjautti myös yhteensä 30 laukausta, joka oli niin ikään HPK-hyökkääjien kärkitulos.

Kiiskisen vahvuudet ovat selkeät. Hyökkäyspelilliseltä profiililtaan hän on ennen kaikkea maalintekijä, joka pystyy tekemään tulosta ylivoimalla suoraan syötöstä ja yllättämään maalivahteja keskimatkalta terävillä rannelaukauksillaan. Työmoraalissa ei ole moitittavaa, ja jalat pysyvät liikkeessä niin kärkikarvaajana kuin omiin tultaessa. Puhtaaseen luistelunopeuteen tuli myös viime kaudella yksi askel parannusta aiempaan verrattuna.

Lähtökohdat ovat siis lupaavat, joskin todellinen läpimurto edellyttää myös tiettyjä parannuksia viime kauteen verrattuna. Kiiskisen fyysinen pelaaminen sekä kontaktien hyödyntäminen ja niiden läpi pelaaminen laitojen lähellä ja kulmissa jätti usein toivomisen varaan; vaikka hän ehti usein kiekkoihin ensimmäisenä, seuraavat peliä edistävät ja maalipaikkoja luovat liikkeet jäivät monesti tekemättä. Avauspelaamisessa ja ylipäätään transitioissa Kiiskisellä on myös terävöitettävää, jotta orastavat suorahyökkäysmahdollisuudet eivät kuihtuisi hänen lapaansa yhtä usein kuin viime kaudella.

Santeri Huovila, LH, JYP

Aiemmin esitellyn Pulkkisen tavoin myös Santeri Huovila oli vielä vuosi sitten melko tuntematon nimi. Viime kauteen lähdettäessä hän oli jo ehtinyt väläytellä U20 SM-sarjassa, mutta ei esimerkiksi ollut pelannut urallaan ainuttakaan juniorimaajoukkueottelua. Tähänkin saatiin kuitenkin viime kauden aikana muutos, kun Huovila oli kenties koko U20 SM-sarjan paras – tai vähintään hyökkäyssuuntaan valovoimaisin – yksilö. Hurja pistetahti nosti hänet lopulta myös U20-maajoukkuerinkiin.

Kauden loppua kohden Huovila pääsi myös jo pelaamaan yhteensä 13 Liiga-ottelua JYPin paidassa, vaikka anti oli vielä vaisua ja pistetili jäi avaamatta. Tämän syksyn harjoitusotteluissa ääni kellossa oli jo aivan toisenlainen, kun Huovila pelasi JYPin kärkiketjuissa ja teki heti myös tulosta, ollen kahdeksassa harjoitusottelussa joukkueensa toiseksi tehokkain yksilö heti Valtteri Ojantakasen jälkeen.

Kokonaisvaltaisessa pelaamisessa Huovila antaa Liiga-tasolla vielä selkeästi tasoitusta valtaosalle kilpakumppaneista. Vaillinainen fysiikka aiheuttaa myös paikoin suuriakin vaikeuksia kamppailupelaamisessa miehiä vastaan. Eikä Huovila ole ikinä ollut tunnettu erityisen nopeana luistelijana.

Toisaalta Nurmijärvellä syntyneen laiturin pelikäsitys ja hyökkäyssuunnan taitopankki ovat jotain sellaista mitä JYPin kokoonpanosta ei liikaa löydy. Pelintekijänä hän on erittäin juonikas, löytäen ne kaikista pienimmätkin raot ja omistaen todella monipuolisen syöttörepertuaarin. Jos hänen ketjukaverinsa osaavat ajoittaa liikkeensä oikein ykkössektoriin, Huovila kyllä löytää heidän lavat korkealla prosentilla. Käsistään taitavana ja luovana pelaajana hänellä on myös runsaasti itseluottamusta haastaa puolustajia yhdellä yhtä vastaan.

Huovila on tämän listan selkein boom-or-bust -tyyppinen pelaaja. Jos lumipallo lähtee pyörimään alusta asti oikeaan suuntaan ja vastuuta tulee tulosketjuissa sekä ylivoimalla, voi Huovila nakuttaa ensimmäisellä kunnollisella Liiga-kaudellaan hyvinkin korkeat pisteet. Toisaalta jos kikat eivät pure ja tuloksenteko sakkaa, hänestä on hyötyä alemmissa ketjuissa todennäköisesti hyvin marginaalisesti.

Muita läpimurtokandidaatteja: Aron Kiviharju (HIFK), Topias Hynninen (Jukurit), Kasper Soini (Jukurit), Leevi Teissala (TPS), Benjamin Rautiainen (Tappara), Nestor Noiva (Ässät), Otto Salin (TPS).