Asiantuntija kyseenalaistaa Jacob Friisin tulevaisuuden Huuhkajissa: "Pettymys!”
Jacob Friisin muutokset Huuhkajien pelaamiseen ovat jääneet toistaiseksi enemmän puheen tasolle. Kritiikki päävalmentajaa kohtaan on kasvanut ja yhä isompi kysymys kuuluukin: onko tanskalaisluotsi oikea mies sittenkään viemään Suomea eteenpäin – ja kohti arvokisoja?
Saksan Bundesliigasta Huuhkajien päävalmentajaksi tammikuussa siirtyneen Jacob Friisin piti aloittaa uusi aikakausi miesten A-maajoukkueessa. Kaikki ei kuitenkaan ole edennyt haaveiden ja käsikirjoituksen mukaisesti.
Mitä tähän mennessä on oikeastaan nähty – ja mitä siitä pitäisi ajatella?
Ainakaan Aition jalkapalloasiantuntija Jesse Saarinen ei toistaiseksi ole järin vakuuttunut siitä mitä on saanut arvioitavakseen.
– Kentällä anti on ollut pettymys. Odotuksissa oli valmentaja, jolla on hallussaan pelitapa, jolla heikommalla pelaajamateriaalilla operoiva joukkue pystyy yksinkertaisia malleja hyödyntäen hyökkäämään tehokkaasti, Saarinen tiivistää.
48-vuotiaan Friisin odotettiin tuovan Suomen peliin jotain uutta. Hän on ajanut nuoria pelaajia vahvasti sisään, mutta muuten ero Markku Kanervaan on jäänyt enemmänkin puheen tasolle. Selkeää pelillistä pesäerona edeltäjään ei ole syntynyt.
– Puolustuspelissä Friis ei ole tuonut parannusta pitkään vaivanneisiin ongelmiin, passiivisuuteen muodossa puolustettaessa ja boksinpuolustamisen heikkouksiin. Lisäksi Friisin lähes Ruben Amorimin jääräpäisyydellä ajava puolustusmuoto, jossa keskikenttälinjassa on vain 2-3 pelaajaa, on tuonut uuden valuvian Huuhkajien puolustuspeliin.
– Välikaistojen ja leveyden puolustaminen keskikenttälinjan sivuilla, laitapakin edessä, on ollut jokaisessa Friisin ottelussa heikkoa, myös esimerkiksi Malttaa ja Liettuaa vastaan otetuissa voitoissa, Saarinen jatkaa.
Saarinen lisää puolustuspelaamisen lisäksi vielä huomion hyökkäämisestä.
– Hyökkääminen on muistuttanut yllättävän paljon Kanervan Kansojen liigan aikakautta. Paljon on hyökätty hidasta ja pitkää hyökkäystä, josta ehkä käytettävissä olevan pelaajamateriaalinkin takia Huuhkajien on ollut jo pitkään vaikea luoda riittävästi uhkaa, Saarinen naulaa.
”Edun pitäisi perustua käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin.”
Jos lyödään nimet paperilla ja verrataan, Huuhkajat jää auttamatta monien maiden jalkoihin. Koska materiaalista etuja ei juuri voi löytää, on niitä löydettävä juuri pelitavasta.
– Edun pitäisi perustua käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Huuhkajien materiaalistakin etuja löytyisi, mutta emme näe Oliver Antmanin kuljettavan kohti puolustajia, Joel Pohjanpalon hyökkäävän keskityksiin tai Kaan Kairisen rytmittävän pallollista peliä. Kun puolustuspelikin sakkaa, on yhtälö lohduton, Saarinen pudistelee.
Suomessa keskustelu kääntyy usein siihen, että kilpailu on kovaa – ja miten maailmalla kilpailu on koventunut. Sanoissa piilee totuus, mutta Saarinen kuittaa nämä puheet tylysti.
– Ihan samalla tavalla puhuttiin lohduttoman heikosta materiaalista vain joitain kuukausia ennen vuoden 2020 EM-karsintoja. Ja niin vain Kanerva sai tuolloin luotua pelitavan, joka vei Suomen kisoihin.
”Rohkeudesta on puhuttu toistuvasti otteluiden alla. Silti peleihin lähdöt ovat usein olleet varovaisia.”
Heti tammikuun ensimmäisestä tilaisuudesta lähtien on käynyt selväksi, että tanskalainen osaa esiintyä luontevasti median edessä. Friisin puheissa on toistunut heti alusta alkaen vahvasti yksi sana ja teema.
– Rohkeudesta on puhuttu toistuvasti otteluiden alla. Silti peleihin lähdöt ovat usein olleet varovaisia, ja vasta toisen jakson alussa, pelin jo ratkettua tai tappioasemassa, ollaan nähty Huuhkajia, joita voi kuvailla rohkeiksi.
Saarinen jatkaa vielä ottaen kiinni Friisin esiintymisiin median edessä.
– Friis esiintyy taitavasti ja käy vuoropuhelua mediassa saamastaan kritiikistä. Tanskalaisen kohdalla ollaan vahvasti don't tell me, show me -vaiheessa. Rohkeuden tulisi näkyä Instagram-reelsien sijaan välittömästi, kun tuomari puhaltaa ottelun alkaneeksi, Saarinen linjaa.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti ja urheilutoimenjohtaja Aki Hyyryläinen yltyivät kehumaan Friisiä vuolaasti tammikuussa, kun uusi päävalmentaja tuotiin Suomessa näkösälle. Ja mikseivät olisi.
Mutta millaiseen valoon kaunopuheet nyt tässä hetkessä asettuvat? Samaan aikaan Pikkuhuuhkajien päävalmentaja Mika Lehkosuon haamu alkaa leijailemaan tanskalaisen yllä entistä vahvemmin.
– Friis ei varmasti ole minkäänlaisen potku-uhan alla, eikä sellaisen vaatiminen nyt ole realistista. Jonkinlainen epäilys pitäisi Ari Lahden ja Aki Hyryläisen mieleen olla kuitenkin hiipinyt, siinä määrin vähissä ovat kentällä annetut näytöt siitä, että Friis pystyy annetuissa olosuhteissa tuottamaan sellaista pelaamista, jolla menestystä olisi mahdollista saavuttaa.
”Kansojen liigassa pitäisi loksahtaa monen palasen kohdalleen, jotta EM-karsintoihin voisi lähteä luottavaisena.”
MM-lopputurnaushaaveille voi sanoa näkemiin, mutta isoin tähtäin on tulevissa EM-karsinnoissa ja mahdollisessa EM-lopputurnauksessa 2028. Toistaiseksi Huuhkajat ei Friisin alaisuudessa ole järin vakuuttanut, mutta löytyykö pelistä jotain positiivista?
– Tapa prässätä on ollut selkeä. Puolustusmuoto on selkeä. Pyrkimys laitamurtaumisiin on nähtävissä. Näistä vain prässäämisestä voidaan antaa haaleaa, lyijykynällä piirrettyä plusmerkkiä. Muiden identiteetin palasten on kehityttävä merkittävästi. Lisäksi tarvittaisiin vastaisku-uhkaa ja parempaa erikoistilannepelaamista.
Lopuksi Saarinen lähettää vielä terveiset Friisille ja muulle valmennusryhmälle.
– MM-karsinnan suurin anti oli nuorennusleikkauksen käynnistäminen. Kansojen liigassa pitäisi loksahtaa monen palasen kohdalleen, jotta EM-karsintoihin voisi lähteä luottavaisena. Pitäisi löytyä jonkinlainen vakioavaus ja joka linjaan johtava pelaaja. Pelillisesti puolustuspeli pitäisi saada vakaaksi, ja hyökkäyspelissä löytää jokin toisteinen tapa, jolla Suomi pystyy vaarallisia tilanteita vastustajan maalille tuottamaan, Saarinen päättää.
