Apu

Hannu Lauerma: Aselaki ei auta jengejä vastaan – jengiläiset eivät käytä laillisia vaan laittomia aseita ja räjähteitä

Hannu Lauerma: Aselaki ei auta jengejä vastaan – jengiläiset eivät käytä laillisia vaan laittomia aseita ja räjähteitä
Kuvat takavarikoiduista aseista niin Ruotsissa kuin Suomessakin ovat hyytäviä, sillä kuvien aseet ovat huomattavasti tuli­voimaisempia kuin metsästyskiväärit, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma kolumnissaan.
Julkaistu: 4.12.2021

Kun hiljattain uutisoitiin näyttävästi Suomessa uudentyyppisestä aseistautuneiden ja voimakkaasti viranomaisvastaisten jenginuorten toiminnasta pääkaupunkiseudulla, kysyttiin, olemmeko ”Ruotsin tiellä”. Aikaisemmin rauhaisassa kansankodissahan henkirikosten ja erityisesti ampuma­-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä on todella voimakkaasti kasvanut.

Kun peräänkuulutettiin ennaltaehkäisyä ja toimenpiteitä, ainakaan minulle ei välittynyt kovin vakuuttavaa kuvaa ehdotetuista keinoista. Sisäministeri Maria Ohisalon kannanottoa lukiessani jäin miettimään, miten jengirikollisuuteen voisi vaikuttaa esimerkiksi yhä uusilla aselainsäädännön muutoksilla. Lakia ja sen tulkintaahan on jo tiukennettu nähdäkseni juuri soveliaassa määrin, muun muassa helposti ja huomaamatta mukana kulkevien lyhyiden aseiden, erityisen tulivoimaisten aseiden, ja aseiden säilyttämisen osalta. Hyvä niin.

Rikoksia vähentää enemmän kiinni jäämisen todennäköisyys kuin ankarat rangaistukset.

Kauhajoen ja Jokelan kouluampumisissa käytettiin tarkkuusammunta­harjoitteluun soveltuvia pienikaliiperisia pistooleita, joihin aikaisemmin myönnettiin ampumaurheiluperusteisia lupia paljon nykyistä helpommin. Vaikka luodin iskuenergia onkin pienehkö, se valitettavasti sopii läheltä ammuttaessa surullisen hyvin myös ihmisen surmaamiseen.

Nykyisin luvan edellytys on yleisen nuhteettomuuden lisäksi pitkällinen ja todistettu ammunnan harrastaminen, ja luvan kestoa pidennetään vain, jos harrastuksen jatkumisesta on näyttö. Joskus vastaavien näyttöjen perusteella voidaan myöntää myös lupa lopettaa pien­petoja, kun niiden kantaa harvennetaan loukuilla.

Jengiläiset sen sijaan eivät käytä laillisia vaan laittomia aseita ja räjähteitä. Niitä liikkuu mustilla markkinoilla paljon esimerkiksi entisten itäblokin maiden asevoimien ja Jugoslavian hajoamissotien jäljiltä. Kuvat takavarikoiduista aseista niin Ruotsissa kuin Suomessakin ovat hyytäviä, sillä kuvien aseet ovat metsästyskivääreitä huomattavasti tuli­voimaisempia.

Rikoksia vähentää enemmän kiinni jäämisen todennäköisyys kuin ankarat rangaistukset. Olennaista olisi vähentämisen sijasta lisätä poliisin resursseja ja valtuuksia valvoa, keillä on luvattomia lyhyitä aseita, isolippaisia itselataavia aseita tai sarja­tuliaseita. Niihinhän ei taustaltaan ja toimiltaan rikkeettömillä kansalaisilla nytkään ole pääsyä ilman erittäin tiukkoja ja hyvin harvoin täyttyviä kriteerejä, lupien määräaikaisuutta, aseiden ja patruunoiden säilyttämisen varmennettua turvallisuutta ja ase­luvan mukaisen käytön seurantaa.

Lupia myönnettäessä aseiden haltijoiksi valikoituu jo nyt muuta väestöä nuhteettomampaa väkeä. Lisäksi rikosrekisteri ja aserekisteri on kytketty ristiin, joten jo vähäisetkin rikokset, toistuvista ylinopeuksista lähtien, voivat kiinnittää poliisin huomion ja johtaa hallussapitoluvan uuteen arviointin. Kertovathan ne piittaamattomuudesta muiden turvallisuutta kohtaan, rattijuopumuksesta nyt puhumattakaan. Netissä räyhääminenkin voi johtaa aseiden taka­varikointiin.

Ovia ei lukita rehellisten ihmisten pelossa eikä jengirikollisuutta suitsita Suomen aselainsäädännön tiukentamisella.

9 kommenttia