Arja Koriseva pysyy vireessä moottorisahan ja äidin ohjeiden avulla – Neuvoi syömään rypyt täyteen

Alkukesällä hennonvihreä koivikko helisi linnunlaulua ja iltaruskot lumosivat taivaankannella. Arja Koriseva olisi halunnut jäädä niihin hetkiin, viipyä vielä hetken saunan jälkeen laiturilla, kuunnella käen kukkumista ja katsoa, miten vesilinnut rakensivat pesää.

Auringonlaskun jälkeen hän asteli saunapolkua kotiin, jonka ikkunoista näkyy järvelle ja omaan metsään. Täysikuu nousi metsän takaa, ja koko suven ihanuus oli vielä edessä. Tämä on hänen sielunmaisemansa, ikioma lapsuudenmaisema Keski-Suomen Toivakassa Leppäveden rantamilla.

Heinäkuussa osa lintukuorosta on jo vaiennut ja koivikon väri on tummempaa vihreää. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoo raikuva moottorisahan ääni. Keskellä metsää seisoo Arja Koriseva täysissä metsurin kamppeissa, moottorisaha kädessään.

Näky on kieltämättä yllättävä. Upeissa esiintymisasuissa lavoilla ja teattereiden näyttämöllä hurmaava laulaja on työhousuissa, tukevissa työkengissä, kypärä päässään ja visiiri silmillä – sahaamassa järeää pölliä.

Aina voi ryhtyä uuteen

Kun Arja aloitti metsänraivauksen, hän sai faneiltaan 30-vuotistaiteilijajuhlansa lahjaksi terän raivaussahaan. Nyt, viisi vuotta myöhemmin hän viettää 35-vuotistaiteilijajuhlaansa ja käyttää taitavasti myös moottorisahaa.

– Ostin tämän kolme vuotta sitten. Meillä oli kyllä moottorisaha, mutta halusin kevyemmän laitteen kuin mieheni Pekka käyttää. Rautakaupassa kysyttiin, haluanko akkukäyttöisen vai polttomoottorisahan. Vastasin, ettei metsässä voi mitään akkua ladata, joten polttomoottorilla tämä käy.

Moottorisahalla ei leikitellä, ja sen käyttö on opeteltava perin juurin. Kaikkien välineiden ja varusteiden pitää olla turvalliset.

– Moottorisaha on vähän pelottava väline, kun sen kanssa hyökkää isojen pöllien kimppuun. Opin jo lapsuudenkodissani isältäni Erkiltä puiden sahaamisen, hakkaamisen ja puutalkoiden merkityksen, kun porukalla täytettiin liiteriä puilla. Olemme koko perhe tekijöitä ja tuumaan ryhtyviä. Siskoni Eija ja Piia ja minä saimme vanhemmiltamme paljon kannustusta.

Arja on aina kokenut käsillä tekemisen rentouttavaksi. Hän pitää siitä, että näkee edessään työnsä jäljen.

– Se tuntuu siltä kuin sieluaan raivaisi. Tässä teen juuri nyt sitä ja raivaan sieluni lisäksi omaa metsäämme. Talomme lähistöllä sitä riittää parisen hehtaaria.

Metsää harvennettiin jokin aika sitten 150 rungon verran. Työ on metsänhoidollisesti tärkeää.

– Jäljellä jäävät puut saavat valoa ja tilaa kasvaa. Monet näistä koivuista on viime vuosisadan alusta, jolloin rannassa sijaitsi tukinuittopaikka.

Arja haluaa kannustaa naisia tekemään myös niin sanottuja miesten töitä. Itseensä luottamisesta hän puhuu myös suosituissa esiintymis- ja luentokonserteissaan.

– Kaikkeen uuteen kannattaa ryhtyä rohkeasti ja uteliaana, eikä itseään pidä lannistaa tai pienentää. Aina voi kokeilla uusia asioita, ryhtyä johonkin uuteen yhdessä tai yksin. Minäkin pääsin mukaan biisileirille, jossa olen voinut sanoittaa lauluja. Niistä on julkaistukin kaksi Eija Hinkkalan kanssa sanoittamaani kappaletta.

Elämä on rajallista. Siksi ei pitäisi aina vain miettiä tulevaa, vaan toimia tässä hetkessä, juuri nyt.

Täytyy keskittyä tärkeimpiin

Elämän rajallisuuden ja hetkeen pysähtymisen Arja oivalsi vuonna 2015, kun hän sai rintasyöpädiagnoosin. Nyt hän on kunnossa, eikä hän ole jäänyt kiinni sairastumisen tuntoihin.

Arja tietää kokemuksesta, mitä terveyden menettäminen tai sen menettämisen pelko merkitsee.

– Kukaan meistä ei voi ennakoida, mitä edessä on. Siksi on elettävä täyttä elämää, kun siihen on mahdollisuus, ja keskityttävä elämän tärkeimpiin osa-alueisiin. Niitä minulle ovat terveys, perhe, parisuhde, ystävät, harrastukset ja työ.

Nyt Arja katsoo taakse jääneisiin alkukesän päiviin ja sanoo hieman haikeasti olevansa kevään lapsi. Kahdeksanvuotias labradorinnoutaja Bruno aistii emäntänsä haikeuden ja tulee nuolaisemaan kättä.

Bruno on varsinainen lähihoitaja ja ystävä. Se tuli perheeseen, kun Arja sairastui.

Bruno vilkaisee Arjaa ja säntää sitten pihalle. Se on tottunut liikkumaan kotimaisemissaan vapaana eikä Arja voisi kuvitella taluttavansa koiraa hihnassa pitkin tienvieriä. Hihnaa käytetään vain, kun lähdetään kylille.

Ennen Brunoa perheessä on ollut kolme koiraa, dalmatialainen sekä kaksi kultaistanoutajaa, emo ja sen tytär.

Kotona ihan kuin lomalla

Kodin ruokapöydän ääressä Arjan koko olemuksesta näkee, että täällä hänen on hyvä olla. Edes kesämökkiä ei tarvita. Talo sijaitsee järven rannalla mutkaisen metsätien päässä, ja Arja tuntee olevansa siellä kuin lomalla.

– Olemme asuneet Pekan kanssa täällä jo kolmekymmentä vuotta. Suunnittelimme talon itse. Lapset syntyivät tänne, ja tänne minun on ollut aina hyvä palata keikka- ja työmatkoiltani. Aiemmin olen asunut monessa kaupungissa. Voisin ajatella kaupunkiasumista osan vuodesta sitten, kun kaikki lapset ovat lentäneet pesästä.

Toivakassa hän voi olla rennosti oma itsensä eikä tuttu Korisevan tyttö ole kylällä mikään julkkis. Vuosien mittaan moni on kuitenkin kysellyt, miten hän jaksaa pitkät ajomatkat kotiin.

– Jaksan hyvin. Koska työkenttäni on koko Suomi, Keski-Suomesta on kätevämpää lähteä eri suuntiin kuin etelän kaupungeista! Monet työni ovat pääkaupunkiseudulla, joten järkevintä ajankäyttöä on, että teen niitä enemmän kerrallaan ja sitten palaan Toivakkaan.

Arja ja Pekka eivät ole ehtineet vielä asua kahdestaan. Kolmesta lapsesta nuorin, Verna, palasi vaihto-oppilasvuoden jälkeen kotiin Yhdysvalloista vähän aikaa sitten, mutta tyttären tilalla oli viime kuukaudet yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Sophie.

– Verna nautti ajastaan siellä, ja ikävän tunnetta helpottivat livekeskustelut ja helppo yhteydenpito. Toinen tyttäremme Karla oli aikoinaan Chilessä vaihdossa, joten näihin väliaikaisiin eroihin osasi jo orientoitua.

Arja sanoo, että vaihto-oppilaskokemukset ovat mahtavia. Hän itsekin oli nuorena kaksi kesää vaihdossa.

– Ne ovat pitkälle kantavia elämänkokemuksia.

Turha kannattaa karsia

Ei ole liioiteltua sanoa, että Arja aloitti laulajan uransa jo 13-vuotiaana. Silloin hän esiintyi julkisesti ensimmäisiä kertoja. Vaikka Arja opiskeli aikoinaan opettajaksi, artistin työ on ollut hänen kutsumusammattinsa.

Nyt 35-vuotistaiteilijajuhlansa aikaan Arja nauttii siitä, että on mahdollisuus ja vapaus tehdä, mitä haluaa. On armollista itsensä ymmärtämistä, että pystyy karsimaan turhan pois.

Arja tuottaa itse musiikkiaan, ja musiikkituottaja Samuli Turunen asuu onnekkaasti parin kilometrin päässä.

– Hän voi kysyä, että tuletko nyt, ja minä menen saman tien studiolle. Tuntikello ei silloin raksuta. Voin suunnitella itse työkalenterini, mitä teen ja minkä verran. Olen työstänyt Samulin kanssa EP-kokonaisuutta, joka julkaistaan juhlavuoden kunniaksi konserttikiertueen alkaessa.

Arja ei ollut 18 vuoteen minkään ohjelmatoimiston listoilla.

– Olen tutustunut toimijoihin ja työantajiin ja räätälöin heille aina sopivan tuotteen ja kokonaisuuden. Tärkeä on läheinen työparini, pianisti ja kapellimestari Minna Lintukangas, joka hallitsee myös kalenterini.

Juhlavuotensa Arja keskittää syksyyn. Alun perin hänen oli tarkoitus tehdä enemmän tanssilavakeikkoja, ja kesäteatteriinkin häntä kysyttiin. Päätös jättää töitä väliin oli järkevä ja rauhoitti mielen.

– Leipää, lempee, lämpöä -juhlakiertueeni alkaa syyskuussa Mikkelistä ja Kuopiosta. Muutakin haastavaa on edessä.

Niin juhlakiertueellaan kuin muissakin esiintymisissään Arja aistii tarkasti yleisönsä tunnelman ja toiveet. Palaute on tärkeää, mutta vieläkin tärkeämpää on pitää tuntosarvet herkkinä ja toteuttaa se, mitä yleisö toivoo. Tämä tarkoittaa esiintyjän aitoa läsnäoloa, jota ehkä myös karismaksi kutsutaan.

Sitä Arja Korisevalla on.

Hän naurahtaa, että viisitoista viime vuotta ovat sujahtaneet vauhdilla.

– Ehkä se johtuu siitä, että sain kuopukseni vasta nelikymppisenä.

Tai sitten paikkansa pitää vanha sanonta, että aika kuluu ikääntyessä nopeammin.

Puuhastelu pitää vireessä

Kuntoaan Arja hoitaa hyötyliikunnalla. Sitähän metsätyötkin ovat.

– Istuskelen aloillani hyvin vähän. Tekevä ihminen on onnellinen ja keksii aina puuhasteltavaa. Tekemisen taidon opin jo lapsuudenkodissani. Vanhempani ovat sosiaalisia ihmisiä. Yhteisöllisyyden merkityksen opin heidän pitämässään kyläkaupassa ja kauppa-autossa, jota isä ajoi.

Arja remontoi ystävänsä kanssa vanhemmilleen rantasaunan pahimpana koronakeväänä 2020, jolloin työkeikat peruuntuivat. Aika tuntuu nyt kaukaiselta, vaikka siitä ei ole kuin runsaat kolme vuotta.

Tekevä ihminen on onnellinen ja keksii aina puuhasteltavaa.

– Aloitin remontin vappuna ja lahjoitin kunnostetun saunan heille äitienpäivänä. Aktiivisilla karavaanarivanhemmillani on nyt paikka, missä saunoa, touhuilla, grillailla ja istua terassilla, Arja kertoo.

Tänä vuonna hän on remontoinut kodin makuuhuoneen. Keittiöremontin vaiheista päätettiin yhdessä Pekan kanssa, mutta sen tekeminen annettiin ammattilaiselle.

– Nyt on enemmän aikaa musajuttujen tekemiseen!

Metsätöiden ja remonttihommien lisäksi Arja käy pari kertaa viikossa pelaamassa salibandya. Kotitalon piharakennuksessa hänellä on käytössään juoksumatto, kuntopyörä, soutulaite, talja ja kahvakuulia.

– Poikani Patrik on tehnyt minulle kuntosaliohjelman. On ihan omaa laiskuutta, jos en käy kotisalilla. Olen kyllä luvannut muistaa käydä.

Talvisin Arjan perhe on jo vuosia harrastanut laskettelua ja hiihtoa. Säiden salliessa ohjelmassa on myös retkiluistelua, johon Keski-Suomen järvimaisemat antavat hyvän mahdollisuuden.

Pitää syödä rypyt täyteen

Hyvän kuntonsa salaisuudeksi Arja mainitsee myös terveellisen ruokavalion. Se tarkoittaa paljon hedelmiä, kalaa, salaatteja ja kanaa, harvoin punaista lihaa.

– Järvestä saamme isän ja naapurin ansiosta kuhaa, ahventa ja muita kaloja.

Arja tosin päivittelee, miten kallista kotimainen kala on kaupoissa.

– Olisi mahtavaa, jos saisimme nauttia järviemme herkuista, lähiruoasta, hieman helpommin ja edullisemmin.

Äänen huolto on esiintyvälle taiteilijalle tärkeää. Omaa instrumenttiaan Arja on hoitanut säännöllisesti. Hän välttelee huutamista ja säästelee ääntään.

– Nesteytys on tärkeää, ja siksi koetan juoda vettä mahdollisimman paljon. Pitkillä ajomatkoilla minulla on aina hedelmiä naposteltavana.

Aamusmoothien Arja pyöräyttää banaanista ja marjoista, jotka saavat sekaansa ripauksen inkivääriä ja kurkumaa. Keittiöön kuuluu myös yksi lempiharrastuksista, leipominen.

– Koska oma luova työni on abstraktia, leipomiseen keskittyminen rentouttaa. Eilisiltana tein kalapiirasta ja vielä aamulla leivoin mansikkakakun. Meillä on pakastimessakin aina marjoja, sillä äitini on kova marjastaja.

Herkullisesta harrastuksesta huolimatta Arjalla ei ole koskaan ollut paino-ongelmia. Hän palautui myös raskauksien jälkeen nopeasti entisiin mittoihinsa.

– Totta kai olen nykyisin painavampi kuin nuorempana, mutta äitini neuvo on syödä rypyt täyteen!

Sitä paitsi lihakset painavat, ja niitähän tarvitaan metsurin töissä.

Meikki: Ia Luhtanen, tyyli Annette Tamminen, neule: American Dreams/Stockmann, hame: Gant ja korut: Cailap.