Vertaillaanpa kansainvälisesti. Suomalaiset ovat huomattavan onnellinen kansa. Tilastokeskuksen keräämien kansainvälisten vertailujen mukaan Suomi on maailman vakain valtio ja turvallisin maa. Meillä on maailman paras hallinto, riippumattomin oikeuslaitos ja maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta. Saamme nauttia maailman parhaasta lehdistönvapaudesta, laillisuusperiaatteen noudattamisesta, peruskoulutuksesta ja äitien sekä lasten hyvinvoinnista. Suomi on maailman ykkönen ympäristön kehitystä ja tilaa kuvaavassa vertailussa, sanoo amerikkalaisen Yalen yliopiston Environmental Performance -indeksi. Mutta kuten tiedämme, hillitön maailmanluokan onnellisuus ei kuitenkaan ole elämänmenoamme leimaava piirre. Me suomalaiset olemme hyvin omaksuneet kansallisrunoilijamme Eino Leinon Laulu onnesta -runon sanat: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön / kell’ aarre on, se aarteen peittäköön / ja olkoon onnellinen onnestaan / ja rikas riemustansa yksin vaan.” – Suomalainen onni onkin sellaista, että sen saa selville vain tekemällä tutkimuksen, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen vitsailee. No, tutkitaan. Apu laittoi työhön Taloustutkimus Oy:n, jonka tekemään kirjekyselyyn vastasi 3 459 henkilöä syys–lokakuussa 2016. Vastaajat edustavat tilastollisesti Suomen 15–79-vuotiasta aikuisväestöä, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. – Tämä on poikkeuksellisen laaja tutkimus, yleensä vastaajia on noin tuhat. Nämä tulokset ovat varmasti tilastollisesti luotettavia, ja ne edustavat 4,2 miljoonaa suomalaista aikuista, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen kertoo. Tutkimustulosten virhemarginaali on 1,5 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.
Tutkimuksemme mukaan joka viides suomalainen nainen kokee itsensä erittäin onnelliseksi, miehillä luku on 17 prosenttia. Naisista peräti 70 prosenttia vastaajista tunsi itsensä melko onnelliseksi, miehistä 69. Erittäin onnettomiksi nais- ja miesvastaajista itseään kuvasi yksi prosentti. Sukupuolten välinen ero onnellisuudessa on hyvin pientä, ja molemmat uskovat itse voivansa vaikuttaa onnellisuuteensa. – Nämä ovat korkeita lukuja, kansainvälisessä vertailussakin. Suomessa asuu onnellinen kansa, Rahkonen vahvistaa. Taloustutkimus teki syksyllä 2010 vastaavanlaisen kyselyn. Silloin 18 prosenttia vastaajista koki itsensä erittäin onnelliseksi, 67 % melko onnelliseksi, 7 % melko onnettomaksi ja prosentti erittäin onnettomaksi. Suomalaisten onnellisuus on kuudessa vuodessa siis hieman lisääntynyt. Suomi on hyvin homogeeninen maa. Elämme melko samanlaisissa olosuhteissa eikä onnellisuuteen juuri vaikuta, minnepäin sattuu syntymään, tutkimuksemme vahvistaa. Suomi on itse asiassa niin onnellinen maa, että se vetää kansainväliset asiantuntijat mykäksi. Kun kysyn kalifornialaisen Stanfordin huippuyliopiston ranskalaissyntyiseltä tiedejohtaja, tohtori Emma Seppälältä, miten tutkimuksemme tulokset vertautuvat amerikkalaisiin tuloksiin, saan tyrmäävän vastauksen: ”En valitettavasti tiedä.”
Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saarella on onneksi enemmän sanottavaa. Hän on tutkinut suomalaisten hyvinvointia. Hänestä tutkimuksemme tulokset heijastavat samaa kuin muutkin tutkimukset: pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa asuvat ihmiset ovat muita onnellisempia, ja Suomi kuuluu niihin. – Ihmisen onni on voimakkaasti kytköksissä ihmisen suhteelliseen asemaan yhteiskunnassa, eli nokkimisjärjestykseen: mitä suuremmat tulot, sitä tyytyväisempi. Merkitystä on yhteiskunnallisella kuormituksellakin: mitä enemmän ihmisillä on työkiireitä tai työn ja perheen yhteensovittamisvaikeuksia, sitä onnettomampia he ovat, Saari sanoo. Yleisesti ottaen ihmiset tekevät onnelliseksi toimivat sosiaaliset ihmissuhteet, luottamus toisiin ihmisiin ja viranomaisiin, vapaaehtoistyön tekeminen sekä työllisyys, eli vakiintunut paikka yhteiskunnassa. – Tutkimustuloksissa merkittävä poikkeus tähän ovat sosiaalietuuksilla elävät eläkeläiset, he ovat tyytymättömiä elämäänsä. Mitä tasa-arvoisemmaksi ihmiset kokevat yhteiskunnan, sitä tyytyväisempiä he elämäänsä ovat, Saari kertoo.
Onnellisuudessa ei ole tutkimuksemme mukaan valtavia eroja ikäryhmittäin, mutta nuorissa 18–24-vuotiaissa on selvästi enemmän melko onnettomaksi itseään tuntevia (9 %) kuin vanhemmissa. Yli 65-vuotiaissa on vähiten onnettomia ihmisiä. Onnellisuuden hajonta on suurimmillaan 25–34-vuotiaana: siinä ikäjoukossa on eniten erittäin onnellisia ja erittäin onnettomia. – Nuoret etsivät vielä itseään, heidän elämäntilanteensa saattaa olla epävakaa, osa on tyytyväinen elämäänsä, osa ei. Vanhemmilla ihmisillä puolestaan on vakaantunut, onnellinen elämänvaihe, tutkimusjohtaja Juho Rahkonen analysoi. Korkea yhteiskunnallinen asema tekee ihmisen onnelliseksi, näinkin sanoo tutkimus. Herrana on hyvä olla – tai herran puolisona. Ammattinsa puolesta johtavassa asemassa olevat vastaajat kokivat itsensä onnellisimmiksi (39 %). Johtajien jälkeen toiseksi eniten onnellisia vastaajia löytyi kotiäideistä ja -isistä. – Kotona olevat vanhemmat ovat todennäköisesti pienten lasten vanhempia; se tekee onnelliseksi. Vanhemmat kokevat itsensä merkityksellisiksi, ovat maailman tärkeimpiä jollekulle. Olisiko maksimaalinen suomalainen onni siis kiekkotähden vaimolla? Melko onnettomiksi itseään kokevia tutkimus löysi yrittäjistä ja opiskelijoista. Samanaikaisesti melko onnellisia ja erittäin onnettomia löytyi eniten maatalousväestöstä. Eläkkeellä olo hieman laskee onnellisuutta, sillä eläkeläisistä vain 15 prosenttia vastasi olevansa erittäin onnellinen; syynä tähän voivat olla sosiaalisten suhteiden väheneminen sekä iän myötä lisääntyvät terveyspulmat. Myös maatalouden keskuudesta nousee esiin jonkin verran onnettomaksi kokemista, vaikka maaseudulla asujat ovat yleisesti ottaen onnellisia elämänvalinnoistaan. – Maatalousväestön onnettomuutta vastauksissa selittänee alan huono palkka, alhainen arvostus ja sidoksissa oleminen paikkaan sekä säähän, Rahkonen arvioi.
Yksi suurimpia onnellisuutta lisääviä tekijöitä on raha, ei siitä mihinkään pääse. Mitä isommat vuositulot, sitä onnellisempia olemme: 34 prosenttia tutkimuskyselyyn vastanneista sanoi olevansa erittäin onnellinen, kun heidän vuositulonsa olivat yli 90 000 euroa. Toisaalta raha ei merkitse kaikkea: tasaisesti melko onnelliseksi itsensä arvioi noin 70 % vastaajista siitä riippumatta, olivatko heidän vuositulonsa alle 10 000 euroa tai yli 90 000 euroa. Sen sijaan melko onnettomia löytyy eniten (15 %) alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevista, ja erittäin onnettomia olivat vain alle 35 000 euroa vuodessa ansaitsevat. Ihmisen onnellisuutta lisää se, että hänellä on rahaa. Ilmiö toimii kuitenkin molempiin suuntiin: onni voi tuoda rahaa. Rikkaus voi olla hyvin geenien, sosiaalisten suhteiden ja onnellisuuden lopputulos. – Se myytti, ettei raha tee onnelliseksi, näyttäisi olevan valhetta. Se voi olla myös toisinpäin: onnelliset ihmiset ovat päässeet hyville tienesteille. – Onnellisella on enemmän energiaa, se laittaa hänet yrittämään kovemmin ja lisää elämänhallintaa, Rahkonen selittää.
Suomessa koulutus tai asuinpaikka eivät leimaa erityisen paljon onnellisuutta. Olemme hyvinvointivaltiossamme tasavertaisesti yhtä onnellisia tai onnettomia. Perus-, kansa- sekä ammattikoulun tai lukion käyneet tunsivat itsensä yhtä lailla erittäin tai melko onnellisiksi, vain yliopisto- tai korkeakoulututkinnon kohdalla erittäin onnellisten vastaajien määrä pomppaa ylöspäin. Tämä saattaa heijastua kysymyksiin ammattiryhmästä tai tuloista: korkeakoulutetut saavat parempia töitä ja enemmän palkkaa, ja siten heidän onnellisuutensa lisääntyy. Heillä on myös enemmän vaihtoehtoja nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla; missään portit eivät mene kiinni puuttuvan koulutuksen takia. Melko onnettomiksi itsensä tuntevat eniten ylioppilaat tai lukiolaiset, mutta tämä johtunee yhtä paljon myrskyisistä ikävuosista kuin kouluasteesta. – Ei voi sanoa, että kouluttautumattomuus synnyttää onnettomuutta, sillä onnellisia on alemmillakin koulutusasteilla. Akateeminen koulutus avartaa usein ihmisen sosiaalisia piirejä, lisää hänen mahdollisuuksiensa määrää ja työllistymisen mahdollisuuksia, tutkimusjohtaja Juho Rahkonen pohtii. Hän myös muistuttaa, että tutkimustulosten keskiarvoa laskee se, että vähän kouluttautuneiden keskuudessa on paljon niitä, joilla on hyvin pienet tulot ja joilla menee todella huonosti.
Asuinpaikan mukaan Suomessa ei onnellisuus-slummiuduta: Helsingissä, Tampereella ja muissa yli 50 000 asukkaan kaupungeissa sekä pienissä maaseudun kunnissa ollaan yhtä onnellisia. Pieni onnellisuuspiikki syntyy pienten kuntien asukkailla, joista 73 prosenttia sanoo olevansa melko onnellinen, kun esimerkiksi helsinkiläisillä luku on 10 prosenttia pienempi. Vähiten onnettomia on Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla, eniten onnellisuusvaihtelua puolestaan Helsingin ja Tampereen kokoisissa suurissa kaupungeissa. – Alueelliset erot ovat hirvittävän pieniä, mutta Espoo tai Kauniainen olisivat tilastollisesti hyviä valintoja asuinpaikaksi. Suomessa asuinpaikka selittää hirvittävän vähän mitään, ikä ja koulutus vaikuttavat enemmän, Rahkonen vakuuttaa.
Suomalaisen materiaalinen unelma voisi olla perhe, Skoda Octavia ja omakotitalo. Tutkimuksemme mukaan asumismuoto ei silti ole kovin merkitsevä tekijä onnellisuudessa, vaikka omakotitaloissa asuukin onnellisempia ihmisiä kuin kerrostaloissa. Vastaajistamme omakoti- ja rivitaloissa asujista joka viides oli erittäin onnellinen, kun kerrostalossa asuvilla luku on 15 prosenttia. Melko onnettomia asuu kerrostaloissa kaksinkertainen määrä omakotitalollisiin verrattuna. – Omakoti- ja rivitalon pienet prosentuaaliset erot ovat samankaltaisia kuin avo- ja avioliiton, tutkimuspäällikkö Rahkonen huomauttaa. Kysyimme myös internetin käytön yhteyttä onnellisuuteen. Sillä ei ole mittavaa merkitystä vastaajien onnellisuuteen, suomalaiset vastasivat, vaikka verkkokäytön mädättävästä vaikutuksesta usein puhutaan. Vastaajista joka viides ilmoitti olevansa erittäin onnellinen, käyttipä sosiaalisia nettiyhteisöjä päivittäin, muutaman kerran viikossa, kerran kuukaudessa, harvemmin tai ei lainkaan. – Päivittäin nettiä käyttävät eivät ole onnettomia eikä netti pilaa onnea. Tulos kertoo siitä, että onni on ihan jossain muualla kuin verkossa. Se on jotain syvempää, tutkimusjohtaja Rahkonen pohtii. Professori Juho Saari muistuttaa, että netissä jyllää ”yksin yhdessä” -ilmiö. – Verkon tuttavuudet tai verkostot ovat aurinkoisten päivien tuttavia, eli vaikeuksien tullessa he katoavat. Poikkeuksen tähän tekevät aidot vertaistukiryhmät, jotka yhdistävät ihmisiä esimerkiksi sairauden osalta. Vertaistuella on tutkitusti hyvinvointia ja terveyttä lisäävä vaikutus. Matkustelu sen sijaan nousee selvästi onnen osatekijäksi: vuoden 2016 aikana vähintään yhden kaukomatkan tehneet vastaajat ovat selvästi useammin erittäin onnellisia (25 %) kuin ne, jotka eivät tehneet matkoja lainkaan koti- tai ulkomaille (14 %). Erittäin onnettomia on eniten heissä, jotka eivät matkustelleet ollenkaan, heitä on kahdeksan prosenttia vastaajista.
Entäpä politiikka, tekeekö se ihmisen onnelliseksi? Monien mielestä politiikan tehtävä on synnyttää olosuhteet, joissa mahdollisimman moni suomalainen voisi olla onnellinen: tutkimusvastaustemme perusteella ainakin koulutuksen ja asuinpaikan suhteen tässä on onnistuttu. Ne vastaajat, jotka äänestäisivät kristillisdemokraattista puoluetta, jos eduskuntavaalit olisivat nyt, olivat kaikkein onnellisimpia (34 %). Toista sijaa pitävät vihreitä (27 %) ja kokoomusta (26 %) äänestäneet. Kokoomusta ja kristillisdemokraatteja äänestävät kokevat eniten voivansa vaikuttaa omaan onnellisuuteensa (74–75 %). Vasemmalle mentäessä onnellisuuden puutteen kokemukset lisääntyvät. Onnettomia on kuitenkin eniten luokassa ”jokin muu puolue”. Se on suurimpien kahdeksan puolueen ulkopuolinen joukko, johon lukeutuvat esimerkiksi Piraattipuolue tai Suomen eläkeläisten puolue. Tutkimuspäällikkö Rahkonen arvioi, että pikkupuolueita äänestävissä on keskimääräistä enemmän osattomaksi jääneitä, jotka eivät löydä itseään valtavirran joukosta ja saattavat siksi listata itsensä erittäin onnettomiksi. – Äänestämättömyys näyttää hieman lisäävän onnettomuutta, mutta se voi olla merkki vastaajien huono-osaisuudestakin. Emme voi sanoa, että ihminen tulee onnelliseksi äänestämällä kokoomusta, mutta heidän joukossaan on enemmän kouluttautuneita, hyvätuloisia ihmisiä kuin väestössä keskimäärin. Heillä on ehkä korkeakoulutus, rahaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa onnellisuuteensa. Esimerkiksi matkustamalla. Taloustutkimus Oy:n tekemään kirjekyselyyn vastasi 3 459 henkilöä syys–lokakuussa 2016. Vastaajat edustavat tilastollisesti Suomen 15–79-vuotiasta aikuisväestöä, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimustulosten virhemarginaali on 1,5 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin.
Kotirakkaista uskalikkoihin Arvomaailmat. Onnellisuustutkimus antaa ohutta osviittaa myös erilaisten arvomaailmojen tyytyväisyyttä lisäävästä vaikutuksesta. Valuegraphics-arvo-osiossa saadaan esiin ihmisten arvoulottuvuuksia. Meidät on sen mukaan nimetty kotirakkaiksi, perinteikkäiksi, esikuvahakuisiksi erottujiksi, asiakeskeisiksi, avoimiksi etsijöiksi, vaikuttajiksi, elämyksellisiksi, uskalikoiksi tai arvokeskiössä oleviksi. Tutkimuksemme mukaan arvomaailmaltaan vaikuttajat-luokkaan kuuluvat ovat onnellisimpia, asiakeskeiset taas onnettomimpia. – Vaikuttajat ovat lahjoittajia, maailmanparantajia, heidän elämällään on tarkoitus. Näiden ihmisten onnellisuutta lisää, että he elävät arvojensa mukaista elämää. Vasemmiston ja vihreiden äänestäjissä on paljon vaikuttajia, kuten myös politiikassa ja kansalaisjärjestöissä, tutkimuspäällikkö Rahkonen tulkitsee. Professori Saari täydentää: uskonnollisuudella tai poliittisuudella ei ole tutkimusten mukaan onnellisuutta merkittävästi lisäävää vaikutusta, mutta yhteisössä toimimisella on. – Ihminen ei tule onnelliseksi lukemalla raamattua iltaisin yksin kotona, mutta uskonnollisen, poliittisen tai muun ryhmän jäsenyys on merkittävää. Asiakeskeiset (8 % erittäin onnettomia) ja uskalikot (erittäin onnettomia 7 %) ovat arvotutkimuksen mukaan meistä onnettomimpia. He keskittyvät usein materialistisiin asioihin ja ovat kiinnostuneita muun muassa talousasioista. – Heidän onnensa tulee heidän itsensä ulkopuolisista asioista, kuten yhteiskunta, verot ja sää. Niihin ei paljon voi vaikuttaa. Perussuomalaisia äänestävien keskuudessa heitä on paljon, Rahkonen kertoo.
