Kun Ukko-Pekan kaarisilta ylittää Naantalinsalmen merialueen, alkaa Naantalin saaristo, jossa on tuhat saarta ja tuhat kilometriä rantaviivaa. Kesäkuussa joka puolella viheriöi ja kukkii, ympärillä levittäytyy Saaristomeri.

Rymättylässä, Naantalin kotihoidon saariston alueen toimistolla, nauru raikuu. Lähihoitajaopiskelija Nikolaos Katsamakis on lähdössä asiakaskäynnille, mutta häneltä puuttuu verensokerin mittaamiseen turvaneuloja. Hän saa niitä lähihoitaja Minna Tammelta, mutta vasta leikkisän tinkaamisen jälkeen.

– Minulla on tällainen selviytymispaketti. Jos tarvikkeet ovat asiakkaalta loppu, on sentään jotain varalla, Tammi näyttää muovipussinsa sisältöä.

Lähihoitaja Tiia Päivölä kertoo, että tarvikkeet voivat olla toisinaan kiven alla, koska heillä on mahdollisuus tilata uusia vain kerran kuukaudessa. Hätätilassa tarvikkeita Rymättylässä lainataan Naantalin muilta kotihoidon yksiköiltä tai yläkerran hoitokodilta.

Lähihoitajat kertovat, että saaristolaiset ovat mantereen ihmisten mielestä tosi kaukana, vaikka ajomatkaa Turkuunkin kertyy vain puoli tuntia.

Aivan toisen merkityksen etäisyydet saavat kotihoidon päivittäisessä työssä. Yksikön noin 50 asiakasta asuvat Rymättylän, Merimaskun, Velkuan ja Luonnonmaan sadoilla saarilla. Osa asiakkaista asuu kävelymatkan päässä toimistolta, osa 30 kilometrin päässä saarelta toiselle puikkelehtivien teiden päässä. Jos yksi silta on remontissa, kiertotie voi venyttää matkaa puolet pidemmäksi. Keliolosuhteet ja tiellä loikkivat kauriit voivat yllättää.

– Puolen tunnin matkaan voi mennä tunti tai kauemminkin, jos joutuu odottamaan hinausta, Tammi naurahtaa.

Naiset kiittelevät Katsamakista, että onneksi heillä on nyt joku, joka ymmärtää autoista. Se on hoitajille tärkeä työväline.

Hoitajien työssä näkyy ja tuntuu maanlaajuinen linjaus, jolla vanhustenhoitoa on pyritty siirtämään laitoksista koteihin. Rymättylän hoitajien asiakaskunnan keski-ikä liikkuu 75–80 vuodessa. Itse kasvatettu ja kalastettu ruoka sekä työn ohessa saatu liikunta on aiheuttanut sen, että yli 90 vuoden ikä ei ole saaristossa harvinaisuus. Samaan aikaan vaatimukset kotihoidon asiakkaaksi pääsylle ovat kiristyneet.

Rymättylän keskustan Katavakoti-hoitokodissa on tehostetun palveluasumisen paikkoja ajoittain tyhjillään. Tulijoita ei voida kuitenkaan ottaa, koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Kesän lomakautta moni hoitaja odottaa kauhulla, koska sijaisia ei ole tarpeeksi.

Kotona asuminen on ollut yhteiskunnallinen tavoite, jolla on kääntöpuolensa. Moni omainenkin olettaa, että vanhus pärjää kotona, koska kotihoito käy päivittäin. Hoitajat tietävät, ettei tilanne aina ole niin ruusuinen.

– Monella kotihoidon hoitajalla on henkistä taakkaa siitä, että hirvittää jättää ihmiset huonossa kunnossa koteihinsa. Meillä on lappu toimiston ovessa, että muistathan jättää työasiat tänne. Silti välillä kotonakin mietin, miten se ihminen siellä pärjää. Kaikilla ei pää kestä tätä painetta, Päivölä miettii.

Kotihoidon ja -sairaalan vaihtoehto on liian usein sairaalan vuodeosasto.

Kirkas aurinko hohtaa pilvettömältä taivaalta. Huolellisesti leikattu nurmikko viettää alas venetelakalle, josta kuuluu yksittäisiä työnteon ääniä. Takana siintää meri, jossa kulkee lossilinja.

Yli kahdeksankymppinen Leena Lehtinen tervehtii iloisesti Päivölää omakotitalonsa eteisessä. Tänään käynti aloitetaan silmätipoilla. Lehtinen nojaa tuolissaan taaksepäin, ja kiittää, kun operaatio on onnistuneesti suoritettu.

Pöydällä on lääkeautomaatti, mikä on uutta kotihoidossa. Kone sanoo kuuluvalla äänellä hyvän huomenen ja kertoo, että nyt on aika ottaa lääke. Luukku aukeaa, ja lääkeannos on valmiina tarjolla. Kone tarjoaa lääkettä tunnin ajan. Jos sinä aikana lääkettä ei oteta, kone tekee hälytyksen hoitajalle. Tämä voi ohjelmoida koneen antamaan lääkkeen uudestaan.

Kun Lehtinen ryhtyy syömään, Päivölä istuu vastapäätä juttelemassa. Samalla hän tekee huomioita ruokailun sujumisesta. Lehtisen poika asuu samalla tontilla ja huolehtii äidistään, minkä töiltään ehtii. Päivölä kyselee, onko ystäviä käynyt kahvilla, mutta tapaamisista on pitkä aika. Päivölä kannustaa tarttumaan puhelimeen ja pyytämään vieraisille.

Kotihoidon hoitajilla on apunaan Video Visit -kuvapuheluyhteys. Se helpottaa työtaakkaa viikonloppuisin, kun henkilökuntaa on vähemmän.

Asiakkailla on pääteruutu, jonka kautta hoitaja voi jutella silloin, kun ei ole tarvetta käydä paikan päällä. Myös fysioterapeutti käyttää videoyhteyttä esimerkiksi tuolijumppaa pitäessään, ja kuvapuheluyhteyttä voivat käyttää omaisetkin.

Tänään Päivölä ottaa kuvapuhelun Johan Lillsundelle Velkuan saaristoon. Tälle videoyhteys on hyvä ja luonteva tapa yhteydenpidolle, koska hän on työelämässä tottunut siihen. Päivölä kyselee kuulumisia, lääkityksestä ja syömisistä. Hänestä videoyhteys on hyvä lisä yhteydenpitoon tuttujen asiakkaiden kanssa.

Lähihoitajat kertovat, että parasta kotihoitotyössä ovat ihmiset – ja se, että voi auttaa.

– Se ilo, joka kasvoilta välittyy, kun tullaan käymään.

Vaikka asiakaskäyntejä on päivässä 7–14, hoitajat pystyvät mielestään saaristossa kokonaisvaltaisempaan hoitoon kuin kaupungissa. Se tuottaa työtyytyväisyyttä. Vaikka kotihoidon lähihoitajat keskittyvät vain hoitotyöhön, saaristossa on mentävä tilanteen mukaan.

– Teemme paljonkin ylimääräistä, koska emme voi jättää ihmistä pulaan. Jos asiakas on ilman leipää, haemme sitä kaupasta, koska haluamme.

Olemmehan ihmisiä, Katsamakis sanoo.

Tammi kertoo poimineensa asiakkaalle tämän pihasta narsisseja, koska asiakas oli ollut varma, että pupu oli syönyt kaikki kevätkukat. Joskus asiakaskäynti alkaa sillä, että haetaan polttopuita ja tehdään tulet hellaan, että saadaan talo lämpimäksi.

Vaikka meri liplattaa kaikkialla ympärillä, vesi ei ole saaristossa itsestäänselvyys. Kaivossa voi olla vettä, tai sitten ei. Jos vettä tulee hanasta, se ei välttämättä ole juomakelpoista.

Kotihoidolla on Rymättylässä pyykkipalvelu, asiakkailla ei aina ole mahdollisuutta pyykinpesuun. Kahdesti kuukaudessa kotihoito järjestää tilaisuuden päästä suihkuun ja saunaan Rymättylän toimitiloissaan.

Vesimummo on hoitajien lemmikki. Ikänsä saaristossa elänyt mummo pelkää, että vesi loppuu, ja kerää vettä kaikkiin mahdollisiin astioihin. Kotihoidon hoitajat vaihtavat vesiä vaivihkaa, ennen kuin ne alkavat kukkia kasvustoa.

– Kun hänen astioitaan tiskataan, hän sanoo moittien: ”Kyl te semmosi olette!” Tammi nauraa.

Ammatinvaihtajan näkökulmasta Katsamakikselle on käynyt selväksi, millaisia kotihoidon hoitajat ovat.

– Kunnioitan tätä työtä tekeviä. He ovat kunnon ihmisiä.