Apu

Apu-tonni heinolalaiselle jalkapalloseuralle, jonka junnujen sekajoukkueissa kaikki saavat peliaikaa

Apu-tonni heinolalaiselle jalkapalloseuralle, jonka junnujen sekajoukkueissa kaikki saavat peliaikaa
Union Plaani lähti liikkeelle kahden futishullun kaveruksen laji- ja kaupunginosarakkaudesta ja 6. divisioonasta. Nyt edustusjoukkue pelaa Kolmosessa, mutta tärkeintä on, että heinolalaisseura pysyy läheisenä ja matalan kynnyksen paikallistoimijana.
Julkaistu: 9.11.2019

Nurmikolla kävely ja hiihtäminen ankarasti kielletty!

Ulkoasustakin päätellen vuosikymmenten takainen kyltti Heinolan Plaaninmäen urheilukentän huoltotiloissa naurattaa, mutta tänään kenttää ei yritetä käyttää kumpaankaan kiellettyyn toimintaan. Priimakunnossa olevan viheriön valtaa Union Plaani. Se kohtaa miesten Kolmosen ottelussa imatralaisen IPS:n.

Kenttähenkilökunnan tiloissa istuvalla miehellä on Union Plaanissa monta roolia, mutta tärkein on perustajan. Ilman Antti Heikkistä ja hänen lapsuudenystäväänsä Juha Silvennoista seuraa ei olisi olemassa.

– Kuusi vuotta sitten päätimme toteuttaa yhteiseen haaveemme: perustaa jalkapallojoukkueen. Aloitettiin nollasta eli laittamalla ilmoitus paikallislehti Itä-Hämeeseen ja Facebookiin, että etsimme pelaajia uuteen seuraan, Antti Heikkinen kertoo.

Kynnys oli matala, ja mukaan tuli kirjava joukko aloittelijoista pitkään pelanneisiin jäähdyttelijöihin. Kaksi ensimmäistä vuotta meni nousu per vuosi -tahtia. Nelosdivisioonassa joukkue pelasi kaksi kautta ja nousi sitten nykyiselle sarjatasolleen Kolmoseen.

Heikkisellä ja Silvennoisella ei ole omaa peliuraa, mutta heillä on yhteinen historia futisfaneina ja Huuhkajien kannattajina – myös niiltä ajoilta, kun A-maajoukkuetta ei kutsuttu Huuhkajiksi eikä kaikki muutenkaan mennyt joukkueella varsinaisesti putkeen.

Seuratasolla lähellä miesten sydäntä ovat Tampere United ja HJK, mutta kotiseutu Heinola on aina ollut jalkapallon suhteen enemmän tai vähemmän musta aukko.

– Puhuimme Juhan kanssa siitä, kuinka tylsää oli, että Heinolassa on välillä futisjoukkue ja välillä taas ei. Yksi kulmakivistämme on jatkuvuus: että ihmiset tietävät tämän seuran olevan olemassa ja toiminnassa kaudesta toiseen, oli edustusjoukkue millä tasolla tahansa, Heikkinen painottaa.

Yhteisöllisyys on kulunut ja usein väärinkäytetty sana, mutta Union Plaanissa se näyttää toteutuvan. Seura kattaa pelaajat, taustajoukot, talkooväen ja yhteistyökumppanit yhteen laskien noin tuhat ihmistä, mikä on lähtökohtiin nähden merkittävä määrä.

Nimikin on valittu tavoitteen mukaan: Union korostaa yhteenkuuluvuutta ja Plaani kotikaupunginosaa.

Tapahtumat pystyyn talkoolihaksin

Union Plaanissa on 250 jäsentä, ja sen toiminta pyörii lähes täysin talkoovoimin. Siihen ja sarjatasoon nähden ottelutapahtuma on järjestetty hämmästyttävän hyvin – jopa paremmin kuin muutamissa Veikkausliigaseuroissa.

Seuran liput liehuvat salossa ja fanituotteita löytyy mukeista kaulahuiveihin ja viireihin. Tuoreiden pullien, makkaroiden, kahvin ja muun perinteisen ohella erillisestä vaunusta myydään myös trendikkäitä kuplavohveleita sekä pienpanimo-oluita ja siidereitä.

Hinnat ovat lähinnä nimellisiä: kahvi maksaa euron, samoin makkara.

– Sponsorivirrat pitää kerätä todella pienistä puroista, mutta meillä on mahtavia paikallisia tukijoita. On tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus tulla toimintaan ja otteluihin. Siksi peleihin ei ole pääsymaksua, ja seuraan liittyminen on pidetty ilmaisena, Antti Heikkinen korostaa.

Tunnetuin tukijoista lienee heinolalainen rockyhtye Apulanta. Sen logo koristaa myös Heikkisen verkkareita.

Heikkinen painottaa, että vaikka toiminta on harrastuspohjaista, sitä pyritään hoitamaan joka tasolla ammattimaisesti.

– Parempi tehdä asiat alusta asti mahdollisimman hyvin kuin puuhastella.

Itse peli on sellaista kuin se alasarjoissa usein on: mikä taitotasossa hävitään, se innokkuudessa ja viihdyttävyydessä korvataan. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, kun peli aaltoilee päästä päähän. Peliäänet kuuluvat yhtä selvästi kuin jos katsoja olisi kentällä itse.

”Vedä! Rauha! Käänny, käänny... Täällä! Hyvä! Ylöspäin! Ei enää” ja niin edelleen. Kovinta mekkalaa pitää omiaan ohjaava nuori maalivahti Niklas Honkanen, joka tuulettaa karjuen komeaa kaksoistorjuntaansa IPS:n vapaapotkutilanteen jälkeen.

Ajankäytöllisesti vaativa harrastus

Kaakkois-Suomen lohko ja Heinolan sijainti Päijät-Hämeen nurkassa tarkoittavat joukkueelle ajoittain pitkiä istuntoja bussissa. Tilausbussi on suurin yksittäinen kuluerä, ja työssäkäyvillä tai opiskelevilla pelaajilla riittää sovittelemista aamuyöllä päättyvien vieraspelien ja seuraavan päivän varhain alkavien velvoitteiden kanssa.

– Pisimmät reissut ovat Simpeleelle ja Savonlinnaan. Lappeenranta, Kouvola, Mikkeli, Ristiina, Kotka, Kouvola… onhan näitä. Matkakilometrejä kertyy kaudessa noin 4 300, joukkueenjohtajana toimiva Antti Heikkinen hymähtää.

Kolmonen on puhdas amatööritaso, mutta yhteyksiä on myös ylemmäs. Union Plaanilla on ollut maalivahti ja kärkipelaaja Veikkausliigan FC Lahdesta. Lahdesta on siirtynyt Plaaniin A-junioreista ulos kasvaneita pelaajia, jotka eivät voi tai halua tähdätä puoliammattilaisiksi.

Heikkisen mukaan Plaanilla on pieni, mutta pysyvä kannattajajoukko, joka on seurannut joukkuetta sarjatasolta toiselle.

Sen ja pelaajiston riemuksi IPS kaatuu nyt maalein 2–1.

Kolmosessa nähtiin näin komea saksi­potkumaali, kun Union Plaani ­voitti imatralaisen ­IPS:n koti­kentällään 2–1. Kun Plaani pari kierrosta myöhemmin varmisti sarja­paikkansa, yleisölle tarjottiin kahvit ja pullat – sekä ilmaisia ämpäreitä.

Edustusjoukkue edustaa, junioritoiminta kaiken perusta

Edustusjoukkue on lippulaiva ja sen pelaajat esikuvia, mutta seuraan vahvimmin sitouttava tekijä on kolme vuotta sitten aloitettu junioritoiminta.

Plaanissa pelaavat pikkupojat ja -tytöt lyövät ylävitosia kentälle juoksevien kotijoukkueen pelaajien kanssa. Palkkioksi pallopoikana toimimisesta saa paikallisen ruokakauppiaan tarjoaman limupullon.

Seuraan ei ensin suunniteltu junioritoimintaa, koska siihen ei uskottu löytyvän riittävästi resursseja eikä osaamista. Kun kyselyjä tuli jatkuvasti, Heikkinen ja Silvennoinen päättivät, että antaa mennä.

Kustannusten kurissa pitämisen kannalta on tärkeää, että kenttä- ja salivuorot ovat ilmaisia, mistä suuri kiitos kuuluu Heikkisen mukaan Heinolan kaupungille.

– Laskimme alussa, että saamme 20 lapsella ja 50 euron kausimaksulla homman pyörimään ja omat kulut katettua. Nyt junnuja on noin 200 neljässä ikäluokassa, ja meillä on lapsille myös jalkapallokoulu. Nuorimmat pelaajanalut ovat 6- ja vanhimmat 12-vuotiaita.

Union Plaanin joukkueissa ei erotella tyttöjä ja poikia.

– Asiaa on pohdittu paljon, mutta olemme päättäneet jatkaa sekajoukkueilla. Tällä ikärakenteella se vielä onnistuu.

Iäisyyskysymys kilpailullisuuden ja harrastamisen suhteesta sekä siitä, missä ikässä pitää painottaa ensimmäistä, ei ole vieras Plaanissakaan.

– Jotkut lapset kehittyvät nopeammin kuin toiset ja tajuavat pallon salat heti. Tiettyä liikkuvaa ryhmäjakoa tehdään tason mukaan, mutta täällä ei sanota kellekään, että ”sinusta ei tule mitään” tai suljeta ulos, Heikkinen painottaa.

Elämän kolmiossa jalkapallo on yksi kulmista

Yleisen trendin tavoin valmentajista ja ohjaajista on pulaa. Pääosin juniorijoukkueiden vetovastuuta kantavat vanhemmat.

Antti Heikkiselle Union Plaani on yksi ”elämän kolmion” osa. Kaksi muuta ovat päivätyö ja perhe.

– Kuvio pitää vain saada jotenkin toimimaan. Tässä on ylä- ja alamäkensä, mutta koskaan ei ole kaduttanut, että ryhdyimme hommaan. Ainakaan kovin kauan, muovitehtaalla tuotantopäällikkönä työskentelevä Heikkinen virnistää.

Avustukset suoraan junioritoimintaan

Edustusjoukkueella on oma budjetti, ja kaikki Unionin Plaanin saamat avustukset menevät junioripuolelle. Niin myös Aputonni. Sillä hankitaan junnuille futsal-pallot talviharjoittelua varten.

Union Plaani otti vastaan Aputonnin ennen edustusjouk­kueen kauden viimeistä edellistä ­kotiottelua.

Koska Heinolassa ei ole jalkapallohallia eikä lämmitettävää tekonurmea, talvella harjoitellaan koulujen liikuntasaleissa. Niissä ja niiden alustoilla ei ole kovin luontevaa pelata tavallisilla palloilla.

– Hallin puute on fakta, mutta emme mene sen taakse, tai oikeastaan emme ajattele sitä. Turha käyttää energiaa asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, Heikkinen kommentoi.

– Ylipäätään pyrimme eteenpäin niissä raameissa, jotka meillä on. Kehitys on tärkeää, mutta olen sanonut jokaiselle junnuvalmentajalle, että jos joku on mukana vain piirinmestaruusmitalien takia, niitä saa tulla hakemaan meidän autotallista. Tulokset mitataan ihan muualla kuin kymmenvuotiaiden pelissä.

Myös siitä voisi moni niin sanottu ammattilaisseura ottaa oppia.

Union Plaani

  • Vuonna 2013 perustettu heinolalainen ­jalkapalloseura.
  • Kotikenttä Plaaninmäen Urheilupuistossa.
  • Seurassa on noin 250 jäsentä. Miesten edustusjoukkue pelaa kolmos- ja reservijoukkue Akatemia kuutosdivisioonassa.
  • Junioritoimintaa on vuosina 2007–2013 ­syntyneille ikäluokille, ne pelaavat sekajoukkuein. Lapsille ­järjestetään myös ­jalkapallokoulua.
  • Lisätiedot: www.unionplaani.com

Suomi on hyvien ihmisten maa 2019

  • Apu jatkaa Apu-­tonnien jakamista ­yhteisöille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä toisen hyväksi. Vuonna 2019 Apu-tonneilla ­palkitaan hankkeita, jotka edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia.
  • Hankkeita voi ­ilmoittaa ehdolle kampanjaan osoitteessa www.apu.fi/apulaiset. Kerro meille nimi ja ­kuvaus hankkeesta. ­Perustele, miksi hankkeelle tulisi myöntää 1 000 euron lahjoitus.
  • Kuukausittain ­jaetaan Apu-tonni (1 000 e) ­yhdelle ­hankkeelle. Voittajaa äänestetään kuukauden alussa Avun ­Facebook-sivulla ­kolmesta esiraadin ­äänestykseen valitsemasta hankkeesta.
  • Tykkää Avusta ­Facebookissa, www.facebook.com/apulehti.
Kommentoi »