Apu

Apu jäljitti viimeiset Romanovit

Apu jäljitti viimeiset Romanovit

Romanovien sukudynastia kesti kolmesataa vuotta ja tuotti kaksikymmentä hallitsijaa. Viimeinen heistä murhattiin Ipatjevin talon kellariin perheensä kanssa sata vuotta sitten. Apu jäljitti suvun muutaman elossa olevan jälkeläisen.
Teksti Meri Eskola
Kuvat Petteri Kokkonen
Mainos

Itä-Sussexin kreivikunnan rannikolla Englannissa puhaltaa helmikuisena aamupäivänä rajusti. Tuuli pyyhkäisee cockerspanieli Poppyn melkein lentoon, ja Englannin kanaalin aallot pyyhkivät liitukivijyrkänteen reunalle rakennettuja taloja. Vedenpitävään ulkoilutakkiin ja Hunter-kumisaappaisiin pukeutunut 64-vuotias nainen ei ole moksiskaan, vaan perienglantilaiseen tyyliin jatkaa kävelylenkkiään rivakasti.

Hän on prinsessa Penelope ”Penny” Galitzine, Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n sisarenpojan tyttärentytär.

Pennyn isoisä oli Venäjän vallankumouksesta hengissä säilynyt suuriruhtinas Dmitri Aleksandrovitš Romanov, tsaari Nikolai II:n sisaren Ksenian seitsemästä lapsesta kolmanneksi nuorin. Dmitrin isovanhemmat olivat keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Fjodorovna. Dmitrin ainoa lapsi, prinsessa Nadežda Romanov oli Pennyn äiti.

Koska venäläisaateliston arvonimet periytyvät vain pojille, Pennyllä ei ole enää Romanov-arvonimeä. Hän on kuitenkin naimisissa prinssi Emanuel ”Manny” Galitzinen kanssa. Tämä alun perin latvialainen suku vilahtelee historiankirjoissa käsi kädessä Romanovien kanssa aina 1600-luvulle asti. Jo Venäjän ensimmäisen Romanov-suvun naishallitsija Sofian, Pietari Suuren sisarpuolen rakastajan nimi oli Vasili Golitsyn.

Pennyn ja Mannyn lapset, prinsessa Victoria, 34, ja prinssi Michael, 25, ovat perineet Galitzine-suvun aatelisarvot. Isänsä kautta he kuuluvat myös keskiajalle ylettyvään saksalaiseen Mecklenburg-Strelitzin aatelissukuun. Suvun jälkeläisiä löytyy nykyisestä Englannin kuningashuoneestakin.

Pennyn venäläiset sukulaiset olohuoneen seinällä.

Tavallista elämää

Kävelylenkin jälkeen Pennyn ja Mannyn kotona Herstmonceux’n kylässä popsautetaan teekattila päälle.

Pienen englantilaistalon olohuoneessa historia on läsnä. Seinillä on venäläissukulaisten valokuvia ja maalauksia, sohvapöydältä löytyy ruhtinas Dmitrin hopeinen tupakkakotelo, takanreunalla on tsaari Nikolai II:n jakama posliininen makeiskuppi, ja portaikkoa koristaa Venäjän tsaarien kaksoiskotkavaakuna.

Muutoin eläkkeelle jääneen pariskunnan elämä on tavallista. Penny toimii vapaaehtoisena vanhusten lounasklubien järjestämisessä, ja Manny käy viikoittain paikallisissa pubeissa voittamassa tietovisoja. Pizzalähettinä työskentelevä poika Michael asuu vielä kotona, ja tuoreiden isovanhempien puheissa vilahtaa usein tyttärenpoika, Kaliforniassa asuva vuoden ikäinen Alexander.

– Tein työurani Sussexin kunnan mielenterveyspalveluissa sosiaalityöntekijänä. Auttelen vanhuksia vieläkin mielelläni, Penny kertoo.

Pennylle kuuluisat sukulaiset olivat tavallisia ihmisiä. Heidän historialliseen merkitykseensä hän sanoo heränneensä vasta yliopistoaikoinaan.

Isoäidistään, venäläiskreivitär Marina Golenistševa-Kutuzovasta Pennyllä ei ole paljon muistoja. Isovanhempien erottua isoäiti muutti tyttärensä kanssa Yhdysvaltoihin, ja Penny muistaa tavanneensa isoäitinsä Connecticutissa.

– Kirjailija Paul Willets väittää kirjassaan Rendezvous at the Russian Tea Rooms, että isoäitini oli venäläinen vakooja. Se on täysin älytöntä, Penny kuittaa.

Pennyn aristokraattiäiti puolestaan avioitui 1950-luvulla sosialistiperheestä tulevan tohtori Anthony Allenin kanssa, ja tämä muutti perheineen Kanadaan perustaakseen lääkärin yksityisvastaanoton.

– Todellisuudessa isä halusi äidin pois Lontoon venäläisemigranttipiireistä. Äidilläni ei ollut helppo elämä, isoäitini ei ollut rakastava nainen, Penny sanoo.

Galitzinien takan yläpuolella on maalaus Mannyn vanhemmista, Emanuel vanhemmasta ja Gwenistä.

Isoisä Dmitri

Isoisänsä Dmitri Romanovin Penny sen sijaan muistaa hyvin. Tämä vieraili Kanadassa tyttärensä perheen luona ja opetti lapsenlapsensa tekemään oikeaoppisia venäläisiä lihapullia.

Isoisä pakeni bolševikkien teloituksia huhtikuussa 1918 englantilaisten sotalaivalla Maltan kautta Englantiin.

– 17-vuotiaalla isoisälläni oli mukanaan vain se, mitä hän pystyi kantamaan. Hän vietti lomiaan kyllä sukulaisten, Euroopan kuninkaallisten kanssa, mutta ei hänellä yhtään rahaa ollut, Penny kertoo.

Maanpakoon joutunut Dmitri asui Englannissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hän työskenteli muun muassa Manhattanilla pörssimeklarina, muotisuunnittelija Coco Chanelin liikkeessä Biarritzissa ja viskin maahantuojana.

Toisen maailmansodan aikana Dmitri palveli Englannin laivastossa vapaaehtoisena osallistuen Dunkerquen taisteluun. Englannin kansalaisuutta ruhtinas ei koskaan hakenut – hän uskoi kuolemaansa saakka, että Venäjä vapautuisi vielä bolševikkien kynsistä.

Ruhtinas Dmitrin toinen vaimo oli Lady Milbanke.

Sheila kuului ”australialaiseen aatelistoon”, jos sellaista voi sanoa. Hän oli ollut naimisissa lordi Rosslynin ja lordi Milbanken kanssa, ja oli Windsorin herttuaparin hyvä ystävä, Penny muistelee.

Isoisän viimeisinä vuosina Penny vieraili tämän luona Lontoon Belgraviassa melkein päivittäin.

– Toin hänen ruokaostoksensa, ja istuimme sitten juomassa lasillisen sherryä. Teeskentelimme, että kello oli jo kuusi ja on sopivaa juoda, Penny muistelee hellästi.

Perinnöksi isoisä jätti vain velkaa. Julkaisemattomien muistelmien kustantajalle piti maksaa etumaksu takaisin, kun haamukirjoittaja kuoli kesken kaiken. Hautajaistenkin piti olla komeat, ruhtinaan aseman vuoksi.

– Perin vain muutaman muistoesineen, Fabergé-korutkin katosivat postissa Kanadaan. Mutta sain isoisältä rakkauden ruokaan, ruoanlaittoon ja sieniin, Penny hymyilee.

– Katolisen isäni sukujuuret ylettyvät lordiprotektori Oliver Cromwelliin asti, Francis Mathew kertoo.

Menevä poikamies Francis

Pennyn kanssa samaa Romanov-sukuhaaraa on englantilainen Francis Mathew, 39. Hänen äidinisänsä oli myös tsaarin sisarenpoika, Dmitrin vanhin veli, suuriruhtinas Andrei Aleksandrovitš Romanov.

Lontoon Notting Hillissä kimppakämpässä asuvan Francisin vilkas elämä vetää vertoja entisaikojen Romanoveille.

Nykyään personal trainerina työskentelevä nuorukainen on ehtinyt kouluttautua stunt-näyttelijäksi, työskennellä Etelä-Afrikassa leijona- ja strutsifarmeilla sekä Intian Mumbaissa muotivalokuvaajana ja näyttelijänä – sekä tähdittää Ukrainan Unelmien poikamies -tv-ohjelman toista kautta vuonna 2011.

– Kuvasimme ohjelmaa kolme kuukautta ympäri maailmaa, Krimillä myös Romanovien entisessä Livadia-palatsissa. Romanovit omistivat puolet Krimistä, mutta eihän meillä ole enää todisteita siitä, Francis kohauttaa harteitaan.

Tv-ohjelma pakotti Francisin oppimaan esi-isiensä kieltä. Hän aloitti venäjän intensiiviopiskelun kolme viikkoa ennen kuvauksia, onneksi pohjalla oli 18-vuotiaana opetellut kyrilliset aakkoset.

Eikö sinkkuna yhä elävä tv-tähti löytänyt elämänsä rakkautta ohjelmasta?

– Ukrainalaiset naiset ovat maailman kauneimpia, mutta vietin tyttöjen kanssa kolmesta kuukaudesta vain yhteensä 3–4 päivää. Ohjelman suosiosta Ukrainassa kertoo se, että minun kauteni koekuvauksiin haki 20 000 naista, Francis pudistelee päätään.

Ohjelman suosio vieroitti Francisin pitkäaikaisesta näyttelijätyön haaveesta.

– Sain vilauksen siitä, mitä kansainvälisesti kuuluisan näyttelijän elämä olisi. Kun olimme ulkona syömässä, ukrainalaiset kuvasivat minua koko ajan kännyköillään.

Romanov-nimessä oli yhä taikaa tsaarin Venäjään kuuluneessa Ukrainassakin. Ohjelmantekijät kutsuivat Francisia väkisin prinssiksi, vaikka tämä yritti hokea, ettei ole perinyt äidiltään mieslinjassa periytyvää arvonimeä.

Tsaariperheen traaginen kohtalo koskettaa ihmisiä yhä.

– Vanhat ihmiset halusivat painaa päänsä tai kätensä olkapäälleni, se oli hämmästyttävää. Olin erityisen suosittu vanhojen miesten keskuudessa enkä tiedä, kuinka monessa kotialbumikuvassa poseerasin, Francis muistelee.

Galitzinien lipaston päällä on kuvat Mannyn äiti Gwendolinesta (vas.), Romanovien leskikeisarinna Maria Dagmarista sekä kolme muotokuvaa suuriruhtinatar Kseniasta.

Yläluokkainen Olga

Francisin ja hänen sisarustensa äiti on prinsessa Olga Romanoff, 68, ruhtinas Andrein ja hänen toisen vaimonsa Nadine McDougallin ainoa lapsi.

Olga asuu Kentin kreivikunnassa Englannissa ja elättää itsensä järjestämällä maksullisia turistikierroksia lapsuudenkodissaan Provender Housessa. Romanoffit vuokrasivat 1200-luvulla rakennetun, 30 huoneen maalaiskartanon ensimmäisen kerran vuonna 1890, ja 1912 Olgan isoäiti Sylvia McDougall osti sen tyttärelleen kodiksi.

Prinsessa Olgan kastemekko vuonna 1950 tehtiin pitsistä, joka oli kuulunut Venäjän leskikeisarinnalle, ja kummivanhemmiksi nimitettiin muun muassa Norjan kuningas Haakon VII sekä Tanskan kuningatar Ingrid.

– Äidilläni ei ole kuitenkaan ollut helppo elämä. Vanhanaikaiseen yläluokkaiseen tapaan isoäitini ei päästänyt Olgaa tavalliseen kouluun. Hänen ainoa tehtävänsä oli mennä hyviin naimisiin, joten äidilläni oli kotiopettajatar Provender Housessa, Francis kertoo.

Avioliitto Thomas Mathew’n kanssa ei kuitenkaan onnistunut. Avioeron jälkeen neljän lapsen yksinhuoltajaksi jäänyt Olga muutti McDougallien kotiseudulle Skotlantiin.

Romanov-tausta teki lapsista silmätikkuja koulussa. Asiaa ei helpottanut median kiinnostus Francisin nuorempaan veljeen, joka kuoli sydänsairauteen vain 18 kuukauden ikäisenä.

– Lapset osaavat olla niin julmia. Mikä tahansa, mikä tekee sinusta erilaisen, riittää kiusaamiseen. Olin 10-vuotiaaksi asti jatkuvasti tappelemassa. Osallistuessani Pietarissa vuonna 1998 tsaariperheen uudelleen hautaamiseen tunsin ensimmäistä kertaa ylpeyttä sukutaustastani, Francis kertoo.

Prinsessa Nadežda Romanova ja tytär Penny.

Paha keskiluokka

Venäjältä palattuaan Francisin isoisä halusi elää Englannissa vain rauhallista elämää, tyttärenpoika sanoo.

– Isoisäni rakasti Rasputinia, sillä hän oli ainoa, joka pystyi hoitamaan kruununprinssi Aleksein hemofiliaa.

Francisin isoisän syntymää tammikuussa 1897 juhlittiin Pietarin Talvipalatsissa 21 kunnianlaukauksella. ”Normaalisti kunnianlaukaukset ammuttiin vain kruununperijän syntyessä, mutta leskikeisarinna oli niin innoissaan ensimmäisestä tyttärenpojastaan, että halusi tätä kohdeltavan kuin suuriruhtinasta”, Olga kirjoittaa omaelämäkerrassaan Princess Olga – A Wild and Barefoot Romanov.

Viimeisen Romanov-tsaarin, Nikolai II:n kanssa pikkuinen Andrei oli Olgan mukaan hyvissä väleissä: ”Nikolai oli ihastuttava mies, jota isäni palvoi.”

Maanpakoon joutunut, vaimonsa elättämä suuriruhtinas Andrei ei käsittänyt raha-asioita ollenkaan; Venäjällä hänen ei koskaan tarvinnut kantaa rahaa mukanaan, palvelijat hoitivat maksamisen.

Andrei puhui viittä kieltä sujuvasti, mutta niin vahvalla korostuksella, että kaikki kielet kuulostivat samalta. ”Koko perheellä oli sama puhetapa. Sanottiin, että kaikki Romanov-miehet puhuivat viittä kieltä, mutta eivät sanoneet mitään yhdelläkään”, Olga kirjoittaa kirjassaan.

Keskiluokkaa ruhtinas ei oppinut eläessään sietämään. Hän rakasti työläisiä ja aristokraatteja, mutta ei halunnut olla missään tekemisissä muiden yhteiskuntaluokkien kanssa. ”Keskiluokka aiheutti isäni mukaan ongelmia. Katsokaa vaikka Venäjän vallankumousta!” Olga kirjoittaa kirjassaan.

Pennyn isoäiti, kreivitär Marina ”Myra” Golenistševa-Kutuzova oli valokuvamalli. Tytär Nadežda syntyi 1933.

Yhteyksiä Suomeen

Francisin perheellä on yllättäen vahva yhteys Suomeen: hänen isoäitinsä isoisä oli helsinkiläinen Carl Emil Borgström. Kuuluisaan kauppiassukuun kuului Suomen ensimmäiset pankit perustanut Henrik Borgström nuorempi.

Olga Romanoff kertoo muistelmissaan, että hänen äitinsä rikkaat suomalaiset sukulaiset kutsuivat ruhtinasparia vallankumouksen jälkeen jatkuvasti Suomeen vierailulle, mutta kaappausta pelänneet Romanovit eivät uskaltanut lähteä; Suomi oli liian lähellä Neuvostoliittoa.

Romanovit olivat perheystäviä tsaarin seurueeseen virallisesti kuuluneen, henkikaartin komentaja C. G. E. Mannerheimin kanssa. Marsalkan tytär Anastasie leikki lapsena ruhtinas Andrein kanssa tsaarillisissa palatseissa, Olga kirjoittaa kirjassaan.

Kun Suomen valtio ei vaatinut Anastasien ruumista kotimaahan tämän kuoltua vuonna 1978, Romanovit hautasivat hänet lapsuudentoverinsa, ruhtinas

Andrein viereen Pyhän Marian kirkkoon Englannin Norton Cuckneyyn. Siellä Romanovit ja Anastasie Mannerheim makaavat nyt vierekkäin.

”Äitini oli myös marsalkan ystävä. Itse asiassa luulen hänen olleen tähän hieman rakastunut, sillä heidän kirjeenvaihtoaan on niin paljon”, Olga kirjoittaa.

Pennyn äiti, prinsessa Nadežda Romanova eli rouva Allen Cornwallin rannoilla noin vuonna 1956. Penny on yksi leikkivistä lapsista.

Romanoveilla oli aikansa

Kaikki Avun haastattelemat Romanovit ovat käyneet nyky-Venäjällä vierailuilla, erityisesti vuosien 1998 ja 2006 Romanov-hautajaisissa.

– Vuonna 2006 leskikeisarinnan uudelleenhautajaisissa saimme yksityiskierroksen Tsarskoje Selon palatsissa. Purskahdin itkuun tajutessani, että täällä tsaariperhe näki kotinsa viimeisen kerran, Penny muistelee.

Nyky-Romanovit eivät haikaile menneitä: ilman vallankumousta heistä kukaan ei olisi syntynyt.

– Pelkästään tsaari Nikolain omaisuus oli vuonna 1917 nykyrahassa noin 30 miljardia dollaria – mutta kaikki varastettiin eikä penniäkään ole annettu takaisin. Uskon, että elämässä kaikella tapahtuneella on tarkoituksensa. En elä takapeiliin katsoen. Romanoveilla oli aikansa, Francis sanoo filosofisesti.

Paluuta vanhaan ei ole

Keisarillisen Venäjän perimysjärjestyksestä alettiin riidellä ensimmäisen kerran jo helmikuussa 1917, kun vallankaappaus käynnistyi. Tsaarin serkku, suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov, joka oli myös tsaari Aleksanteri II:n pojanpoika, riensi duumaan vannomaan uskollisuuttaan bolševikeille. Myöhemmin, vuoden 1924 elokuussa hän maanpaossa julistautui Romanovien keisariksi.

Ruhtinas Andrei Romanovin mukaan perheessä oli sanaton sopimus, ettei kukaan julistaudu kruununperijäksi niin kauan kuin leskikeisarinna on elossa. Kirill kuitenkin rikkoi sopimusta eikä saanut julistukselleen suuttuneen leskikeisarinnan siunausta.

Riita kruununperimyksestä halkaisi perheen kahtia. Nykyään Kirillin pojantytär, Madridissa asuva ruhtinatar Maria Vladimirovna Romanova väittää olevansa Venäjän keisarinna.

Pääosa Romanovin suvusta ja muista emigranttimonarkeista tunnusti Marian isän, Vladimir Kirillovitšin sukunsa päämieheksi, mutta naisen julistautuminen keisariksi isänsä jälkeen sotii vuonna 1797 säädettyä Venäjän keisarikunnan kruununperimyslakia vastaan. Sen mukaan nainen voi periä kruunun vain tilanteessa, jossa koko suvun mieslinja on sammunut.

Olga Romanoff, joka toimii Romanovin sukusäätiön puheenjohtajana, sanoo että periaatteessa kruununperimyksessä seuraavana olisi hänen 94-vuotias velipuolensa Andrew Romanov isän ensimmäisestä avioliitosta.

Francisin mielestä ajatus Romanovien paluusta Venäjän hallitsijaksi on älytön.

– Presidentti Vladimir Putin ei sallisi sitä milloinkaan. Toisekseen, Venäjän kansa äänestää hallitsijan. Ajatus Romanovien paluusta valtaistuimelle on täysin absurdi.

Julkaistu: 1.3.2018