Apu

Antti Tuisku vastaanottaa jo terapia-asiakkaita: ”Niiden tapaamisten jälkeen esiintyminen tuhansien edessä tuntuu helpolta”

Antti Tuisku vastaanottaa jo terapia-asiakkaita: ”Niiden tapaamisten jälkeen esiintyminen tuhansien edessä tuntuu helpolta”
– Minulla on vahva tunne siitä, että minulla on elämässä paljon annettavaa muillakin saroilla kuin vain artistina. Voisin hyvin kuvitella, että tekisin jossain vaiheessa ihmisten auttamiseen ja henkiseen valmentamiseen liittyviä asioita ihan päivätyökseni, sanoo Antti Tuisku ja kertoo, miksi päätti paeta yksinäisyyteen, keskelle hiljaisuutta.
Julkaistu: 31.8.2022

Pettymyksen kyynel kirveli silmäkulmassa. Oli vuosi 2020 ja maailmalta alkoi kantautua uutisia viruksesta, joka sulkee kulkiessaan valtion toisensa perään. Globaali pandemia on käynnissä. Antti Tuiskun oli tarkoitus esiintyä loppuunmyydyllä Olympiastadionilla syksyllä 2020, mutta nyt konsertti ei toteutuisikaan.

– Kun ensimmäisen kerran päivämäärää siirrettiin, ehdin käydä kahden viikon aikana kaikki mahdolliset ajatukset läpi: kieltäminen, itku, suru ja pettymys. Mutta aika pian heräsin, että en voi olla näin itsekäs ja ajatella kaikkea vain oman navan kautta.

Laulaja surkutteli tilannetta muutaman viikon. Sitten hän pisti töpinäksi. Suomen suurin poptähti alkoi kirjoittaa Menesty!-kirjaa, joka ilmestyi syksyllä 2021.

– Ahdistuksen jälkeen siirsin energiani sellaisiin asioihin, joihin pystyin itse vaikuttamaan. Kirjan kirjoittamiseen meni reilu vuosi. Kirjoittaminen oli minulle henkireikä. Samalla jatkoin treenaamista stadionkeikkojani varten, vaikka niiden päivämäärää siirrettiin lopulta kolme kertaa.

– Sain kuulla, että etkös sie Antti voisi nyt ottaa vähän iisimmin. Sitä moni taas ei ymmärrä, että huippukuntoa – sitä tasoa, jota ylläpidän voidakseni tehdä näitä äärimmäisen rankkoja keikkoja – ei ole mahdollista pysäyttää kuten moottoreita ja sitten taas startata.

Kun pandemia jatkui ja paheni, ja kävi selväksi, että suuret keikat on pitkäksi aikaa lykätty tulevaisuuteen, Tuisku hyppäsi koulunpenkille. Hän alkoi opiskella Helsingin psykoterapiainstituutissa ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa.

– Se on avartanut tosi paljon omaa kosketuspintaani artistin työhön.

Tänä kesällä Tuisku on ollut taas tien päällä. Hänellä saattanut olla konsertti jopa kolmena iltana viikossa. Se on vaatinut kropalta paljon, sillä Tuiskun konsertti ei ole vain musiikkia, se on myös suuren luokan urheilushow tanssiesityksineen.

Huippuunsa hiotun poptähden valmennuksesta vastaa Hintsa Performance, jonka kautta Antilla on oma lääkäri, sairaanhoitaja ja kaksi eri valmentajaa. Toinen vastaa biomekaniikasta, toinen isosta kuvasta.

– Yksi keikka vastaa kilpailusuoritusta, joten yritän antaa kropan levätä muina päivinä. Keskimäärin treenaan kuutena päivänä viikossa. Harjoittelu koostuu peruskuntoharjoittelusta eli rullahiihdosta tai polkujuoksusta. Jokaiseen viikkoon yritetään sisällyttää myös yksi, mieluiten kaksi salitreeniä. Siihen päälle tulee kiertueen tanssijutut, joten kokonaismäärä on 15–25 tuntia viikossa. Esimerkiksi heinäkuisen Ruisrock-keikan jälkeen pystyin ottamaan iltakuuteen asti hieman rennommin ja nauttimaan pari drinkkiä. Samalla tiedostin koko ajan, että pian kotia kohti ja seuraavana päivänä olin jo rullahiihtämässä.

Hän on alkanut myös ottaa vastaan terapia-asiakkaita säännöllisen epäsäännöllisesti.

– Minua jännittävät asiakastapaamiset ja olen siinä vielä heikoilla jäillä, koska en ole valmis terapeutti. Sen jälkeen esiintyminen tuhansien ihmisten edessä tuntuu jopa helpolta! Nautin siitä valtavasti ja iloitsen samalla, miten vierelläni kulkee polku, mihin ikinä se johtaakaan. Minulla on vahva tunne siitä, että minulla on elämässä paljon annettavaa muillakin saroilla kuin vain artistina. Voisin hyvin kuvitella, että tekisin jossain vaiheessa ihmisten auttamiseen ja henkiseen valmentamiseen liittyviä asioita ihan päivätyökseni.

Mutta miten ehdit tehdä kaiken?

– Koska ei miulla ole mittään muuta, hän naurahtaa.

"Elämän tylsyys on minulle elämän autuus"

Nuorempana Tuisku asui Helsingissä, riekkui baareissa ja etsi itseään.

– Olen kokenut sen elämänvaiheen kantapään kautta. Siitä ei seurannut mitään hyvää, kun ympärillä oli paljon hihasta nykijöitä ja egon nostattajia.

Nykyään Tuisku elää keskiuusmaalaisessa omakotitalossaan kurinalaista arkea, huippu-urheilijan malliin. Monen mielestä sellainen elämä on hieman itsekästäkin.

– Herään joka aamu seitsemältä ja menen koirien kanssa metsään. Näen hyvin vähän ystäviäkin, harvat tapaamiset on laitettu kalenteriin jo kuukausia aikaisemmin. En minä sitä surkuttele tai koe, että jään jostain paitsi. Elämäni olisi aivan kauheaa, jos en viihtyisi itsekseni omassa arjessani. Elämäni kulkee pienessä piirissä. Vietän aikaa koirieni kanssa landella, koitan nukkua, levätä ja harjoitella. Kroppani on koko ajan niin kierroksilla, että kaikki maailman pöpöt iskevät herkästi. Jos joku tulisi seuraamaan arkeani viikoksi, se olisi monen mielestä todella tylsää. Elämän tylsyys on minulle elämän autuus.

Nuorempana Tuisku asui Helsingissä, riekkui baareissa ja etsi itseään. – Siitä ei seurannut mitään hyvää, kun ympärillä oli hihasta nykijöitä ja egon nostattajia.

Liikunta ja kroppansa peliin laittaminen on ollut Antti Tuiskulle tärkeää, mutta vuoteen 2018 asti hän treenasi vähemmän tavoitteellisesti. Silloin tapahtui muutos.

– Silloin aloin optimoida kaikkea ja otin tiimini mukaan avuksi. Huomasin, että en voi hoitaa tätä ammattia vasemmalla kädellä. 25-vuotiaaksi asti pystyin toimimaan suhteellisen hyvin ilman, että piti olla hirveän tietoinen vaikkapa palautumiseen liittyvistä seikoista. Iän myötä tajusin, että homma ei toimi kuten aiemmin.

Lisää pontta hyvinvointiin Tuisku löysi Varalan urheiluopistosta, jonne hän meni opiskelemaan liikuntaneuvojaksi.

– Kiinnostukseni terveyttä ja liikuntaa kohtaa on vain kasvanut. Ei minusta koskaan mitään personal traineria tai fysiikkavalmentajaa tule, mutta toisaalta kirjoitan parhaillaan lopputyötäni siitä, miten ratkaisukeskeisen lyhytterapian menetelmiä voi hyödyntää huippu-urheiluvalmennuksessa. Olen tehnyt tammikuusta lähtien töitä suomalaisen huipputason palloilujoukkueen kanssa. Minua kiinnostaa, mitä pään sisällä tapahtuu, ja miten omia rajoja voi venyttää, kun oppii tuntemaan itsensä.

Kevättalvella kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä

Viime kevättalvena Tuiskulla oli tilanne päällä. Mies oli huonolla tuulella, nukkui kehnosti ja oli itkuherkkä.

– Jos joku kysyi mitä tahansa työhön liittyvää kysymystä, hän ei päässyt edes loppuun asti, kun aivoni pyörähtivät päässä nurinpäin. Kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä.

Koronasulkujen aikana Tuiskulla oli ollut mahdollisuus tehdä kaikenlaisia juttuja vähän sieltä täältä. Kirjan kirjoittamista, opiskelua, huippu-urheilijan päivärytmiä. Kun keikkapuolikin alkoi tauon jälkeen avautua, se tuntui Tuiskusta ahdistavalta. Kaikkea olikin yhtäkkiä liikaa.

– Huomasin ajatusteni kulkevan siihen suuntaan, että mietin, olenko palamassa loppuun. Se ei johtunut fyysisestä kuormasta, vaan siitä, että en ole sellainen tyyppi, joka jää lepäämään laakereilleen. Nyt kun maailma olikin auennut, ja keikoille oli taas mahdollista päästä, tajusin, että minulla olikin taas kerättynä liian monta asiaa lautaselle.

Silloin Antin läheiset riensivät apuun. Kun tilannetta oli kestänyt pari viikkoa, läheiset huomauttivat, että Antin kannattaisi ilmoitella levy-yhtiöön ja ilmoittaa, että panostetaan kaikki hetkeksi musiikkiin.

– Ilmoitin heille, ja myös kouluuni, että tulen koulusta loppuvuoteen mennessä valmistumaan, mutta nyt minun täytyy panostaa kiertueeseeni. Se on kuitenkin minulle nyt se tärkein asia. Heti sen priorisoinnin jälkeen fiilikseni on ollut tosi jaksavainen.

Sitten Tuisku palasi pitkän tauon taas keikkalavoille. Ensimmäiset keikat olivat laivalla ja Antti nautti mielettömästi ihmisten riemusta. Kaksi päivää ensimmäisten esiintymisten jälkeen tuli kova isku: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– Siinä kohtaa tuntui, että ymmärrykseni ei enää taivu tähän. Että me joudumme todistamaan vuonna 2022 tällaisia asioita, joita kukaan ei haluaisi todistaa.

Tuisku joutui toden teolla miettimään, millaisin ajatuksin lavalle voisi jatkossa nousta.

– Tuntui ristiriitaiselta mennä riemuitsemaan ihmisten keskelle, kun samaan aikaan maailmassa tapahtuu hirveitä asioita. Toisaalta se kirkasti asian merkitystä: tämän vuoksi tätä työtä tehdään. On tärkeää, että ihmiset kokoontuvat arvojen pariin, joita itsekin arvostan ja joista puhun: että jokainen saa olla sellainen kuin on, että on vapaus rakastaa ja ilmaista ajatuksiamme. Ne asiat, joita me suomalaiset pidämme itsestäänselvyytenä, eivät ole sitä kaikkialla.

Useista aluevaltauksistaan huolimatta Antti Tuisku ei koe olevansa minkäänlainen monilahjakkuus. Päinvastoin.

– En ole superlahjakas missään. En ole kauhean hääppöinen tanssija, Celine Dionin kaltainen laulaja, Paula Vesalan kaltainen kirjoittaja. Mutta minulla on ollut kyky löytää ympärilleni ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Olen saanut lapsuudenperheestäni valtavan työmoraalini, joka on kompensoinut lahjakkuuden puutetta. Minulla on hirveä tahtotila haastaa itseäni ja harjoitella.

– Ihmiset ehkä hämmästelevät työteon tai treenieni määrää, mutta ei kaikkien tarvitsekaan elää kuten minä. Haluan, että kun nousen Olympiastadionille, en jälkikäteen joudu miettimään, olisinko voinut tehdä jotain vielä paremmin.

Halu olla ihailtu Suomen suurin poptähti on vuosien varrella kirkastunut haluksi auttaa ihmisiä.

– On helvetin vapauttavaa tajuta, että voin elää täyttä elämää ja vaalia minulle tärkeitä arvoja, vaikka en olisikaan aina lavalla. Minun ei tarvitse olla artisti elääkseni onnellista, arvojeni mukaista elämää. Silloin astuu pois ajatuksesta, että kaikki pyörii minun ympärilläni. Elämän taikaa on, että arvot muuttuvat ja voimme muuttua siinä samalla.

Vuosien ahkera työnteko näkyy laulajan palkkakuitissa. Sen hän avoimesti myöntää.

– Totta kai raha mahdollistaa asioita, joista pidän. Terapeuttikoulutus maksaa, kuten myös uusi ihana koti Espanjassa. Haluan, että myös perheeni – kuten siskoni lapset – saavat nauttia lennoista Espanjaan. Eihän tästä kaikesta olisi mitään iloa, jos joutuisin kokemaan kaiken yksin.

Raha itsessään ei häntä kiinnosta.

– En edes tiedä, paljonko tililläni on rahaa, äitini hoitaa edelleen kaikki talousasiani.

"Tämä on looginen jatkumo vuosikausien työlle"

Tuisku myöntää miettivänsä toisinaan, että kyllähän sitä elämässään helpommallakin pääsisi.

– Joka ikinen kerta, kun joku paikka kremppaa. Toisaalta olen itse asettanut riman korkealle ja valinnut tapani tehdä tätä työtä. Mutta tuleehan siitä voittamaton fiilis, kun vedän 38-vuotiaana näitä keikkoja ja tunnistan olevani hyvässä kunnossa. On kannattanut tehdä töitä. Koen, että saan viestini paremmin kuuluviin, kun ihmiset pysähtyvät katsomaan lavashow’ta. Sitä hämmästellään edelleen, että miten se onkin omalla tasollaan.

Tuisku pohtii, miten hiihtäjä Sami Jauhojärvi kertoi uransa jälkeen, että hänellä ei ole ikävä kisoja eikä hiihtäjän uraa, mutta hänellä on ikävä huippukuntoa.

– Tiedän mitä hän tarkoittaa. Tuntuu hienolta, kun ei ole rajoitteita jaksamisessa tai pystymisessä. Olen nyt huippukunnossa.

– Tuntuu hienolta, kun ei ole rajoitteita jaksamisessa tai pystymisessä. Olen nyt huippukunnossa.

Syyskuussa Antti Tuisku esiintyy vihdoin kahden ja puolen vuoden odotuksen jälkeen Olympiastadionilla.

– Kaikki isot konsertit ja keikat, kymmenet tuhannet ihmiset katsomassa meitä... En halua kuulostaa ylpeältä henkseleiden paukuttelijalta, mutta minulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä on looginen ja luonteva jatkumo vuosikausien työlle.

Antti Tuisku

● Syntyi: 27. helmikuuta 1984 Rovaniemellä.

● Asuu: Keski-Uudellamaalla ja Espanjassa.

● Harrastukset: hiihto, rullahiihto, koirat, kuntosali, vaellus.

● Ajankohtaista: Bailantai-konsertit 9. ja 10. syyskuuta Helsingin Olympiastadionilla.

Tyyli Vesa Silver. Pitkä neulepaita Latimmier, nahkahousut Diesel, maiharit Dsquared2.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
1 kommentti