Antti Rytsölä nousi vuosituhannen vaihteessa it-miljonääriksi – sitten hän vammautui onnettomuudessa ja vetäytyi kuoreensa, kunnes löysi uuden elämän teatterista

Helsinkiläisen Kivinokan kesäteatterin lavan takana istuu mies, jota edes lähipiiri ei välttämättä tunnistaisi. Tuuhea harmaa parta reunustaa kasvoja ja ikäistään selvästi vanhemman miehen vaikutelmaa korostaa taidokas maskeeraus. Vaatetuksena on musta kaapu.

– Ohjaajan mukaan tavoitteena on saada minut näyttämään 140-vuotiaalta. Olen kasvattanut partaa viime joulusta lähtien, Antti Rytsölä, 48, kertoo.

Rytsölä pääsee parrastaan eroon aikaisintaan elokuun ja syyskuun vaihteessa, kun Kivinokan kesäteatterin Viulunsoittaja katolla -musikaali esitetään viimeisen kerran. Rytsölä esittää perinteikkäässä näytelmässä vanhaa juutalaisrabbia.

Rytsölällä on esityksessä kävelykeppi, mutta se ei kuulu rekvisiittaan. Rytsölä kärsii edelleen vuonna 2002 sattuneesta lento-onnettomuudesta, jonka seurauksena hänen selkänsä vammautui, näillä näkymin pysyvästi. Pienkoneen pakkolasku Malmin lentokentälle halkaisi kaksi selkänikamaa.

– En oikein pysty kävelemään ilman keppiä. Elämä on kipujen kanssa elämistä, nukkuminenkin on välillä haastavaa. Tämän kanssa on elettävä. Lääkäriltä olen ymmärtänyt, ettei mitään ole tehtävissä.

Yllättäen Rytsölä on huomannut, että teatteri on helpottanut liikkumista.

– Lavalla tulee aika paljon liikettä eri suuntiin. Väliajalla tuntuu, että kävelyni on vähän parantunut. Siitä on tullut myönteinen fiilis.

Suuri yleisö ei välttämättä tunne Antti Rytsölää teatterista, vaan takavuosien ikonisesta lehtikuvasta, jossa hän poseerasi veljensä Jaakon kanssa kahden uudenkarhean Lamborghini Diablo -urheiluauton vieressä. Vastaavia autoja ei ollut Suomessa ennen nähty.

Veljekset antoivat kasvonsa vuosituhannen vaihteen it-kuplalle, sen mukanaan tuomalle menestykselle ja toisaalta kuplan puhkeamiselle. Yleensä haastattelut medialle antoi Jaakko, koska hän viihtyi julkisuudessa huomattavasti paremmin kuin veljensä.

– En ole koskaan ollut kovin sosiaalinen ihminen. Olimme nuorempina Jaakon kanssa kuin yö ja päivä. Jaakko sai naiset ja oli kaikkien suosikki. Hän oli huomion keskipiste, vaikka ei sitä aina halunnutkaan. Myöhemmin minua ovat harmittaneet Jaakon vastoinkäymiset. Hän sai pieleen menneistä bisneksistä huonon maineen ja on joutunut kärsimään siitä.

Lapsuuden ikävät kokemukset ovat jättäneet jälkensä Antti Rytsölään. Vaikea suhde isään ja koulukiusaaminen ovat olleet hankalasti käsiteltäviä asioita. Rytsölä muistelee, kuinka hän teini-iän jälkeen syrjäytti itse itsensä sosiaalisesta elämästä.

– Jätin itseni ulkopuolelle tarkkailemaan muita ihmisiä. Olin hiljaa ja mietin, mikä oli oikea tapa tehdä asioita. Sellainen paikka on ihmiselle aika yksinäinen.

Kiusaamista Rytsölä on työstänyt itsekseen vuosien ajan. Retriitit ovat olleet keino osallistaa itseä ihmisten seuraan, mutta sosiaaliset kontaktit eivät ole hänelle edelleenkään helppoja.

– Eläkeläisten ja lasten kanssa tulen hyvin toimeen, mutta itseni ikäiset ihmiset eivät oikein ymmärrä minua. Aaltopituudet eivät kohtaa. Haluan silti edelleen oppia ja tietää, mitä voisin tehdä enemmän, jotta ihmissuhteet loksahtaisivat paikoilleen.

Teatteripiireissä Rytsölä kertoo pystyvänsä muodostamaan merkittyksellisiä ja oikealta tuntuvia ihmissuhteita. Sieltä on löytynyt myös hyvä ystävä, näyttelijä Ilkka Pekkarinen, tuttu Ylen Pohjoisen tähti -tv-sarjasta.

– Teatterissa tutustuu ihmisiin, joihin ei välttämättä muuten tutustuisi. Samalla pelko itseä kohtaan vähenee. Toivottavasti löytäisin lisää huumoria elämää kohtaan. Se on vielä työn alla.

Kivinokan kesäteatteri on Rytsölälle entuudestaan tuttu, sillä hän oli mukana sen Tukkijoella-näytelmässä seitsemän vuotta sitten. Kipinä näyttelemiseen oli syttynyt jo 2000-luvun alussa avioeron jälkimainingeissa.

– Olin työnarkomaani ja aloin ymmärtää, etten voinut jatkaa pitkään samalla tavalla. Halusin elämääni uutta sisältöä.

Tavoite uuden sivun kääntämisestä toteutui, kun Rytsölä tutustui retriitissä ruotsalaisiin improvisaatioteatterin harrastajiin. Hän katseli näiden esiintymistä lumoutuneena.

– Ihmettelin, mitä tuo oikein on. En oikeastaan ollut kiinnostunut näyttelemisestä, mutta improvisointi kolahti. Ihailin sitä läsnäolon taitoa ja hetkessä elämistä, joka oli ollut minulle täysin vierasta.

Suomeen palattuaan Rytsölä hakeutui Espoon työväenopiston kurssille ja huomasi olevansa oikeassa paikassa. Hän kahlasi läpi kaikki aihetta koskevat kurssit, ja kun ne oli käyty, hän ilmoittautui vielä kesäteatterikurssille. Pian sen jälkeen hän sai pääroolin Viimeinen mohikaani -esityksessä Tapiolan amfiteatterissa.

Kontrollihakuinen mies alkoi vapautua. Rytsölä huomasi, että näytteleminen auttaa häntä käsittelemään ajatuksiaan.

– Näyttelijänä voin valita, että olen hyvällä tuulella. Silloin olen itsekin onnellisempi ja ehkä saan saman tunteen myös katsojille.

Viulunsoittaja katolla -musikaalissa on kohtaus, jossa maitokuski Tevjeä näyttelevä Kari Kinnaslampi laulaa monen tunteman kappaleen Rikas mies jos oisin.

Kun Antti Rytsölä rikastui, hän teki sen painamalla epäinhimillisen pitkiä päiviä it-alalla. Hän oli perustanut 1990-luvun puolivälissä veljensä kanssa Data Link Connection -nimisen yrityksen (DLC), ja se kasvoi vuodessa neljänkymmenen työntekijän firmaksi.

Pian yritys fuusioitui kahden muun internet-operaattorin kanssa. Uusi yritys sai nimekseen Saunalahden Serveri, ja se listautui Helsingin pörssiin vuoden 2000 keväällä. Listautuminen teki veljeksistä kertaheitolla miljonäärejä.

Jaakko menetti valtaosan omaisuudestaan it-osakkeiden romahdettua, mutta Antti on edelleen varakas mies. Hän ymmärsi myydä merkittävän osan osakkeistaan ajoissa – mutta enää hän ei tunne minkäänlaista tarvetta omistaa hienoa urheiluautoa.

– En ole ikinä oppinut tuhlaamaan. Pidin aina varmuuden vuoksi vähän rahaa turvassa. Raha on välillä kompensoinut sosiaalisten suhteiden puutetta. Olen pystynyt sanomaan itselleni, että ainakin minulla on rahaa, jos ei mitään muuta. Toisaalta raha on auttanut minua pitämään itseni erossa muista ihmisistä, Rytsölä kertoo.

It-bisnestä pidettiin aikanaan seksikkäänä ja kadehdittavana toimialana, jossa paitsi menestyttiin, myös elettiin vauhdikasta ja itseriittoista elämää. Antti Rytsölä ei kuulunut siihen joukkoon.

– Nuorena olisi pitänyt käydä enemmän sosiaalisissa riennoissa ja istua vähemmän tietokoneen ääressä.

Rytsölä on soimannut itseään asiasta, mutta on myöhemmin ymmärtänyt, mikä merkitys työnteolla oli.

– Elin työn kautta, ja sekin oli kivaa elämää.

Aivan kokonaan Rytsölä ei it-alan töitä jättänyt. Tällä hetkellä hän auttaa Suomen kahta suurinta pakopelejä tarjoavaa yrityksiä digitalisoimaan pelejään. Käytännössä työ sisältää live-pelien elävöittämistä musiikilla, äänillä ja savuefekteillä.

Rytsölä on kiitollinen siitä, että hän ei ole joutunut palaamaan ohjelmoinnin pariin. Hän on myös halunnut luopua kaikista osakkuuksista yrityksissä. Viimeinen oli it-alan vuokratyöyrityksessä, jonka perustajiin hän kuului.

Heinäkuussa Rytsölä sai suruviestin: Hänen isänsä oli menehtynyt. Kuolema on ollut mielessä myös teatterilavalla, mutta etäinen suhde isään on toisaalta helpottanut surutyötä. Haastatteluhetkellä Rytsölä valmistautuu viikon päässä odottaviin hautajaisiin.

– Tässä on joutunut miettimään perintöä. Olen sanonut kaikille, että en halua autoa, taloa enkä muutakaan omaisuutta. Mitä vähemmän omistuksia, sen parempi. En halua ottaa niitä kontolleni.

Rytsölä kertoo alkaneensa ottaa pesäeroa isäänsä viitisen vuotta sitten. Paljon asioita jäi sanomatta, koska isä ei halunnut kuunnella. Eräs jutteluhetki muutama vuosi sitten on silti jäänyt mieleen.

– Kerroin, miten vaikeaa oli kasvaa isättömänä. Kysyin, oliko minussa jotain vikaa, kun en kelvannut. Nämä asiat olivat pitkään selvittämättä. Halusin eroon siitä painolastista. Isä suostui ottamaan kertomani vastaan pitkin hampain.

Teatteriesityksen alku lähestyy ja maskeeraus on lähes valmis. Osa kollegoista ottaa viimeiset hörpyt kahvikupeistaan, osa kertaa vuorosanoja.

– Tämä on se juttu, johon haluan sitoutua. Pidän siitä, että taiteella voi auttaa ihmisiä.

Antti Rytsölän oma elämäkin on ollut eräänlainen näytelmä, johon on sisältynyt suuria tunteita, alamäkeä ja surua. Tällä hetkellä hän toivoo eniten yhtä asiaa.

– Kaipaisin läheisyyttä. Sitä, että voisin köllötellä jonkun kanssa iltaisin. Luulen, että teatterin kaltainen ympäristö voisi olla se, josta parisuhdekin löytyy.