Tutkija Antti Ronkainen: "Eurokriisi loi syvän epäluottamuksen pohjoisen ja etelän välille, ja nyt se tulee esiin"
Korona suistaa talouden syvään kriisiin, mutta poliitikkojen täytyy kyetä vastaamaan myös sosiaalisiin vaikutuksiin, sanoo poliittisen talouden väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Miltä talouden tie ulos koronakriisistä näyttää?
Ei sitä kukaan tällä hetkellä tiedä. Mitä kauemmin eristys kestää, sen syvempi isku talouteen tulee olemaan.
Epävarmuutta tulee varmasti olemaan vielä loppuvuosi ja varmasti ensi vuosikin. Paluussa normaaliin voi mennä tosi kauan.
Jos bruttokansantuote putoaa tänä vuonna alle 10 prosenttia jossain Euroopan maassa, pidän sitä hyvänä tuloksena.
Miten toimivia vertaukset 1990-luvun lamaan tai finanssikriisiin ovat?
Eivät ne siinä mielessä ole toimivia, että tämä on niin erilainen tilanne.
Jos jotain vertailuja halutaan tehdä, vertailisin vain poliittista vakavuutta. Siinä mielessä 1990-luvun lama on hyvä vertailukohde mutta 1930-luvun lama parempi. Taloudellisen kriisin syvyyttä voi vain arvailla, mutta veikkaan, että se tulee olemaan paljon syvempi kuin 1990-luvun lamassa tai finanssikriisissä.
Miten suurena pidät riskiä, että kriisipuhe itsessään syventää kriisiä?
En usko, että psykologia on tällä hetkellä suuri ongelma. On ihan aiheellista ja rationaalista, että ihmisiä pelottaa ja on epävarma olo, koska vielä ei edes tunneta koko tautia eikä siihen ole lääkettä.
Toisten tulot loppuivat kuin seinään, toisilla rahaa vain kertyy aiempaa enemmän säästöön. Mitä tämä tarkoittaa ratkaisukeinojen kannalta?
Ratkaisut eivät saa olla pelkästään taloutta huomioivia, vaan pitää myös arvottaa ihmisten hyvinvointia.
Koronasta seuraava velkakriisi on vääjäämätön. Velkasuhteen nousu tulee olemaan niin valtava, että en usko, että yksin säästämisen ja leikkaamisen aloittaminen olisi missään määrin järkevää yhteiskuntapolitiikkaa.
Miten uskot ilmastotavoitteiden selviävän jälleenrakennuksen taloudellisista ja poliittisista paineista?
Se on poliittinen päätös.
Kun jälleenrakennus alkaa ja valtavat investoinnit otetaan jossain määrin käyttöön, mikään ei estä, että investoinnit olisivat vihreitä edelleenkin. Voi olla, että tilanne mahdollistaa aiempaa suuremmatkin ympäristöinvestoinnit.
Vihreitä investointeja voivat konkreettisesti olla suuret investoinnit tuulivoimaan, infrahankkeet joukkoliikenteeseen ja asumisen ekologisointi erityisesti lämmityksen osalta. Energiajärjestelmän, liikenteen ja asumisen muuttaminen vähähiiliseksi on järein tapa tehdä vihreää politiikkaa.
EU-komission alijäämäsäännöistä voidaan ihan hyvin laskea ulos vihreät investoinnit, se on yksi tapa taata ne myös kriisin jälkeen.
Miten realistisena pidät ajatusta isommasta suunnanmuutoksesta?
EU voi ottaa globaalin ympäristöjohtajan roolin vain, jos EU-maat sitoutuvat kansallisella tasolla rakennemuutokseen. Tämä on mahdollista vain Saksan johdolla vasta Angela Merkelin suurten koalitioiden jälkeen eli aikaisintaan ensi vuoden vaalien jälkeen.
Suomi tuskin on suunnannäyttäjä vaan tulee trendien mukana.
Mistä EU-maiden riitely yhteisvastuusta kertoo?
Italiassa julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen voi hyvinkin humpsahtaa lähemmäs 200:aa prosenttia. Italia ja Välimeren maat yleisesti ymmärtävät, että niiden velkasuhde tulee kasvamaan kriisin myötä enemmän kuin pohjoisessa. Siksi ne haluavat koronabondeja eli yhteisvastuullisia velkakirjoja, joiden seurauksena velkaantumista ei kirjattaisi kansalliseen velan määrään.
Pohjoisessa taas ajatellaan, että me olemme hoitaneet asiat paremmin kuin te, eikä meidän pidä olla vastuussa tulonsiirroista teille tai takaamassa teidän ongelmianne.
Eurokriisi loi syvän epäluottamuksen pohjoisen ja etelän välille, ja nyt se tulee esiin.
Taloustieteilijät ovat ehdottaneet, että velkakriisin helpottamiseksi Euroopan keskuspankki mitätöisi osan jäsenmaiden veloista tai jopa rahoittaisi maita suoraan. Pitäisikö EKP valjastaa poikkeuksellisiin toimiin?
Totta kai. Ongelma on se, että EKP tekee jo paljon, mutta sillä ei ole finanssipoliittista vastinparia. EU:n artikla 123 kieltää EKP:lta jäsenmaiden suoran rahoituksen. Kaikista järein toimi olisi se, että poliitikot korjaisivat artiklaa.
Jos poliitikot eivät onnistu hoitamaan Italian tilannetta, EKP:n pitää tehdä jotain. Jos on niin, että EKP:kaan ei toimi, pitää alkaa vakavasti valmistautua siihen, että Italia laiminlyö velkansa ja mahdollisesti poistuu euroalueelta.
Tulee olemaan äärimmäisen kiinnostavaa, miten populististen ja kansallismielisten puolueiden uhka vaikuttaa keskustaoikeistolaisiin ja -vasemmistolaisiin puolueisiin. EU-vastaisuudesta voi tulla ihan mainstreamia Välimerellä mutta myös pohjoisessa.
Luulen, että kriisi tulee kiihdyttämään jo olemassa olevia kehityskulkuja, erityisesti antiglobaaleja tendenssejä.
Artikkeli on päivitetty versio Imagessa 5/2020 ilmestyneestä jutusta.
