Antti Reini lähti ensimmäistä kertaa kuusikymppisenä reissuun aikuisen tyttärensä kanssa: ”Olimme enemmän tekemisissä, kun Saga oli pieni – nyt tutustuttiin uudelleen”

Näyttelijä Antti Reinillä, 60, on aikuista kolme tytärtä. Heistä yksi, opiskelija Saga Kinni, 26, nähdään parhaillaan isänsä kanssa Race Across the World Suomi -ohjelmassa.

Isä ja tytär ovat yksi seitsemästä julkkisparista, jotka matkaavat kilpailurealityssa maita ja meriä pitkin. Reissu alkaa Aasian rajalta Istanbulista ja päättyy Turkuun.

Matka oli Sagalle ja Antille siitäkin erityinen, että se oli ensimmäinen reissu, jonka he tekivät yhdessä.

Millaiset keskinäiset välinne olivat, kun lähditte reissuun?

Saga: No yksi meidän yhteinen heikkoutemme oli se, että me emme olleet aikaisemmin viettäneet kovinkaan paljon aikaa yhdessä. Mutta kun isä soitti ja ehdotti ohjelmaan osallistumista, niin ajattelin heti, että ihana mennä reissuun.

Vaikea sanoa ei, jos matka maksetaan ja pääsee viettämään reissussa isän kanssa aikaa kahdestaan.

Matkustaessa ihmisestä tulee esille uudenlaisia puolia, ja reissun aikana isästäkin avautui minulle uudenlaisia piirteitä.

Antti: Emme olleet matkustaneet koskaan aikaisemmin yhdessä. Olimme viettäneet muutenkin suhteellisen vähän aikaa keskenämme. Enemmän olimme tekemisissä, kun Saga oli pieni. Mutta siinähän sitä nyt tutustuttiin uudelleen.

Tyttäreen tutustuminen olikin matkan paras anti tapahtumien ja hienojen maisemien lisäksi. Siksikin tämä oli mielenkiintoinen ja kokemusrikas matka. Vaikka fokus olisi matkustamisessa, matkan varrella matkakumppanista selviää asioita, joita ei ole aikaisemmin tiennyt tai pistänyt merkille. Sain näkökulmaa, miten Saga näkee maailmaa.

Meillä on aika iso ikäero. Olen aivan eri sukupolvea. Minä olen reissannut ja elänyt vanhassa maailmassa, minun sisälläni se aiheutti välillä ristiriitoja.

Aikaisemmin julkisuudessa olet kertonut, että kolmella tyttärelläsi on eri äidit. Mikä on syynä siihen, että olette viettäneet aikaa vähän yhdessä?

Antti: En ole tätä julkisesti lähtenyt erittelemään. Jokainen isä-tytär-suhde on omanlaisensa ja olemme täällä yhdessä. Kaikki on meidän välillämme hyvin ja se on pääasia.

Saga: Päätin osallistua ohjelmaan, mutta en halua avata elämäntilannettani tai yksityiselämääni tarkemmin.

Oletteko nähneet aikaisempaa enemmän kuvausten jälkeen?

Antti: Muutaman kerran olemme tavanneet. Minulla on kuitenkin omat juttuni ja hänellä omansa. Tuossa kohtaa nuorta elämää näin pitääkin olla.

Ohjelmassa lentomatkustaminen on kielletty. Tuottiko se teille haasteita?

Antti: Minulle ei. Olen matkustanut interraililla ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Se oli ehkä vuonna 1979 tai 1980. Silloin matkustettiin kaveriporukan kanssa.

Tuohon aikaan harvassa kohteessa oli edes posliinisia wc-pönttöjä.

Olen myöhemmin elämässäni ajanut myös moottoripyörälläni Espanjasta Suomeenkin. Olen siis nähnyt Eurooppaa siitäkin vinkkelistä.

Voisi varmaan sanoa, että minulla on poikkeuksellisen paljon kokemusta maata pitkin reissaamisesta hyvin pienelläkin budjetilla.

Formaatissa pitää tulla toimeen myös ilman puhelinta ja muita älylaitteita. Oliko matkanteko silti toisenlaista kuin aikoinaan nuoruuden interrail-reissuillasi?

Antti: Konkreettisena erona oli se, että ennen asemilla oli näkyvillä karttoja, niitä oli myynneissä kioskeillakin. Minun nuoruudessani paikalliset myös tiesivät ja osasivat neuvoa, missä mikäkin nähtävyys kaupungissa on.

Nyt kaupunkilaiset eivät itsekään osaa neuvoa ilman puhelimia, tai välttämättä edes tiedä nähtävyyksien sijaintia. Nykypäivänä tiedon hankkiminen tai lippujen ostaminen ilman kännykkää tuntuu vaikealta.

Onneksi mukana oli Saga, joka uskalsi puhua ihmisille. Hän on minua avoimempi uusille ihmisille.

Täytit viime vuonna kuusikymmentä vuotta. Oletko sellaisessa pisteessä elämässäsi kuin joskus Sagan ikäisenä kuvittelit?

Antti: En oikein ole ikinä miettinyt, missä pitäisi missäkin kohtaa olla. Enkä ole oikein sitäkään miettinyt, minkälainen pitäisi olla.

Kuusikymppisenä ajattelen, että matka jatkuu kuten tähänkin asti. Ydin itsessä on säilynyt samana, mutta tietysti iän myötä perspektiivi elämää kohtaa on laajentunut.

Voisi sanoa, että olen itselleni armollisempi. Äärimmäinen uteliaisuus on vienyt minut monenlaisille aloille ja paikkoihin.

Olet tehnytkin näyttelijän töiden lisäksi musiikkia ja kirjoja. Ovatko kulttuurialan leikkaukset vaikuttaneet työtilanteeseesi?

Antti: Juuri lopetin erään japanilaisen tv-sarjan kuvaukset.

Teen myös musakeikkoja ja kirjoitan uutta romaania. Huhtikuun aikana aloitan Turun Kaupunginteatterissa seuraavan näytelmän harjoitukset.

Nyt työtilanteeni on taas hyvä ja olen siitä kiitollinen. Mutta en tiedä, mitä ensi vuonna. Leikkaukset vaikuttavat ihan jokaiseen kulttuurialan työntekijään, ihan samalla tavalla minuunkin.