Antti Pennasen vahva Leijonat nöyryytti kaksi erää luokatonta Tšekkiä, mutta sitten tuli muutos – "Tšekkiläinen palopuhe kopissa"

Leijonat kohtasi Karjala-turnauksen toisessa ottelussaan Tšekin. Ottelu päättyi Suomen voittoon maalein 4–2. Turnauksen avausottelunsa Suomi hävisi Sveitsille maalein 3–1.

Ensimmäinen erä

Leijonat pelasi loistavasti läpi ensimmäisen erän. Voi sanoa, että Suomi pelasi, "mitä peli pyysi pelaamaan". Ja tässä tapauksessa se tarkoittaa ennen muuta sitä, että Leijonat tekivät oikeita pelitilannevalintoja suhteessa kohtuullisen typerästi pelanneeseen Tšekkiin.

Tšekiltä näyttää ajoittain sulavan pala palalta se lainapeli-identiteetti, jonka Kari Jalonen sinne vei kahden päävalmentajakautensa aikana. Tšekin voitti päävalmentajansa Radim Rulikin johdolla Jalosen lätkällä maailmanmestruuden 2024, mutta oma lukunsa olisi kyetä pitämään siitä pelitavasta kiinni. Suomea vastaan Tšekin laitahyökkääjät karkasivat kiekottomina hyökätessään ja sen päälle tekivät sen, mitä ei voi enää kansainvälisessä huippulätkässä tehdä: prässäsivät myöhässä puolivillaisesti.

Antti Pennasen Leijonat hyödynsi Tšekin myöhästelevän prässin. Leijonat saattoi pelata tämän tästä nopeasti ja puolinopeasti ohi Tšekin muka paineistavan kaksikon.

Leijonat oli erinomainen myös hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessaan. Tšekki ei saanut annettua ensimmäistä kuolettavaa iskuaan puolustuspelissään, kun Leijonien hyökkääjät pysyivät vahvasti kiekossa kiinni, pelasivat pelin viivaan puolustajille, jotka saivat toimitettua pelivälineen tämän tästä kohti Tšekin maalia, ja sen jälkeen kulmapelimylly jauhoi lisää jatkopeleistä.

Suomi rankaisi unista Tšekkiä jo erän alkupuolella. Leijonat pelasi nopean ylivoimahyökkäyksen, vyöryi jatkopeleihin kaikilta kaistoilta, voitti muutaman jatkopelin, pelasi kiekon viivaan, josta Sami Vatanen vyörytti kiekon oikealta vasemmalle rännin kautta, siihen riensi ensimmäistä maaotteluaan pelannut puolustaja Santeri Hatakka syvälle vasemmalle, oli lähtevinään kiertämään maalia, mutta löysi ovelasti maalin edestä Arttu Ruotsalaisen, joka laukoi 1–0.

Avausmaalissa toteutui niitä asioita, joista päävalmentaja Pennanen puhui ennen ottelua suhteessa Tšekin puolustusalueen puolustuspeliin. Erittäin oleellista oli, että Leijonat pelasi koko viisikon voimin sellaisia sijainteja, joista jatkopelit eli kiekon takaisinryöstöt olivat tehtävissä.

Toinen erä

Leijonat oli jopa ensimmäistäkin erää paremmin toisessa periodissa kiinni peliotteessa. Tšekin hatara ei-toisteisen-pelaamisen-viisikko ei voinut hyökätessään mitään Suomen viisikkotason puolustuspelinopeudelle.

Pennanen esikuntineen lähetti pelaajansa kääntämään peliä toisessa periodissa hieman ensimmäistä erää nopeammin pystyyn aavistuksen pidemmin syötöin. Tšekkiä vastaan tämä puri, vaan Suomen valmennusjohdon sietää miettiä, toimiiko tuo tuollainen silloin, jahka vastassa kovempi ja viisaammin pelaava joukkue.

Leijonista erottui kaksi hyökkäyskolmikkoa ohi muiden. Viidellä viittä vastaan tuloksesta vastannut Leevi Tukiainen-Ruotsalainen-Jere Innala oli vahva. Tukiaisen 2-0-läpiajomaali rystyllä kattoon oli hallittu, syöttäjinä Innala ja Ruotsalainen.

Vaan vielä totaalisemmin suoritti Sakari Mannisen vitja Patrik Puistola-Manninen-Jesse Puljujärvi, joka löysi toisensa lavasta lapaan juonikkaasti, jopa "silmät selässäänkin" pelaten. Manninen on eräs kaikkien aikojen parhaista Leijonat-pelaajista. Hän vaiheiltaan kaukalossa tapahtuu aina hyviä asioita.

Jos Sveitsiä vastaan Leijonilta jäikin vielä ylivoimapeli piippuun, nyt nelikko Manninen-Puljujärvi-Innala-Puistola kera viivapakki Mikko Lehtosen pani kiekon kiertämään ja homman haisemaan. Mannisen 3–0-maali tuli aivan ylivoimapelin lopussa, kun Puljujärvi malttoi vielä antaa pienen siirron takatolpalle.

Kolmas erä

Päätöserä osoitti, että Tšekin maailmanmestaripäävalmentaja Rulikilla on sekä auktoriteettia että silmää pelille. Voin vain kuvitella, millaisen palopuheen hän piti toisella erätauolla taiteilijapelaajilleen. Ensimmäisen vaihdon ensimmäinen teko näytti eteen: Tšekki pelasi trapin – toisin kuin aiemmissa erissä. Toiseen vaihtoon Tšekki pelasi: pari kontrollilähtöä. Läpi erän Tšekki pelasi: tiiviillä viisikolla.

Eli Tšekin vahva takaa-ajo kolmannessa erässä 3–0:sta 3–2:een ei perustunut ensisijaisesti taisteluun ja taitoon, vaan totaaliseen pelitavan muutokseen ottelun sisällä – jonka pohjalta pelaajien oli helppo taistella ja pelata taidolla kirivaihde silmässä

Leijonat pelasi varsin hyvin myös kolmannen erän. Se sopeutti pelaamistaan suhteessa ensin johtoasemaansa ja sitten Tšekkiin. Runsas trapin pelaaminen oli Pennaselta esikuntineen hyvä taktinen veto.

Läpi ottelun loistavasti torjunutta Emil Larmia tarvittiin kolmannessa erässä hoitamaan homma kotiin. Larmi oli upealla pelipäällä, hänellä oli jopa varaa pieneen tyylittelevään mailapeli-iloitteluun.

Loppulause

Leijonat pelasi jämäkän pelin Tšekkiä vastaan. Jokainen pelaaja löi kaikkensa likoon Pennasen taktiikan puitteissa.

Ei ollut Suomen vika, ettei Tšekki ollut kahdessa erässä ollenkaan oma itsensä. Ja vaikka Tšekki oli hieman vaisu, oli kova suoritus Leijonilta onnistua pelin sisäisten tavoitteiden kuten hyökkäysalueen hyökkäyspelin suhteen hieman raa'an Sveitsi-tappion jälkeen.

Ajattelen, että Ruotsia vastaan isänpäivänä Pennasen esikuntineen on otettava hyviä asioita mukaan sekä pelistä Sveitsiä että ottelusta Tšekkiä vastaan. Ensimmäisen parasta antia oli tiiviin viisikon kontrollilähdöt ja jälkimmäisessä selkeä hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen, jossa onnistuttiin pelamaan peli viivan kautta ja valloittamaan maalinedusta kiekottomilla hyökkääjillä, ynnä pelaamaan siitä jatkopelejä.