Munasiko Leijonien laaja ylimiehitys penkin takana? – Petteri Sihvonen ällistyi: ”En keksi yhtään järkevää syytä”

Leijonat koki EHT-kotiturnauksen avausottelussaan tylyn 1–3-tappion Sveitsille Tampereella torstaina. Lopputulos ei kuitenkaan kerro koko totuutta ottelusta. Suomi pelasi nimittäin kaksi ensimmäistä erää vakuuttavasti, sanoo Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen.

– Leijonat pelasi Antti Pennasen päävalmentaja-ajan ylivoimaisesti parhaan ensimmäisen erän ottelussa Sveitsiä vastaan Karjala-turnauksen avausottelussa. Hieno homma, sanon! Sihvonen huudahtaa.

Suomen avauspelaamisessa oli jotain, mitä ei ole Pennasen valmennuskaudella nähty.

– Aiemmin Pennanen ei ole peluuttanut Leijonissa näin täysimääräistä Meidän peliä. Pelaamisessa oli rytmiä enemmän kuin kertaakaan aiemmin.

Pelin rytmittäminen on Sihvosen analyysissa avainasemassa.

– Kun rytmit eli nopea ja hidas ja puolinopea ovat kohdillaan, kaikki muukin järjestyy. Esimerkiksi jos viime kaudella Leijonilla oli jatkuvasti ongelmia puolustusalueen puolustuspelissään, nyt sekin sujui avauserässä kuin luonnostaan, jatkumona muulle pelaamiselle, Sihvonen viljelee.

– Myös Sveitsi, joka on eräänlainen Meidän pelin piraattijoukkue, pelasi hyvin, Sihvonen tunnustaa. Alppimaassa on omaksuttu suomalaiseen pelitapaan liittyviä elementtejä, mutta nyt oli Suomen vuoro näyttää mallia.

– Tosin se viljeli ensimmäisessä erässä turhan usein pitkiä syöttöjä, kun taas Suomi pelasi lyhyin syötöin, ja sitä mukaa peliote siirtyi erän edetessä Leijonille.

Myös muutamat yksilösuoritukset saivat Sihvoselta kiitosta. Erityisen hyvin pelasi joukkueen ykköskentällinen, jolta olikin lupa odottaa tämän kauden esityksillä paljon.

– Siellä oli ensimmäisessä erässä loistavia suorituksia. Patrik Puistola-Sakari Manninen-Jesse Puljujärvi pelasi muutamia loistavia kuvioita. Yksilöistä huomasi Eemil Erhotzin, joka tosin häipyi lopulta kuvasta, Sihvonen toteaa.

Myös puolustus pelasi teemansa mukaan.

– Puolustajista isännän ottein pelitavan mukaan esiintyi lähes jokainen pakki, eniten mieleeni jäivät rightin puolen Julius Honka ja Vili Saarijärvi yhdessä parinsa Rasmus Rissasen kanssa sekä leftin Mikko Lehtonen.

Sihvonen ihastelee avauserän esitystä kauttaaltaan.

– Ilo oli katsoa avauserässä Leijonien kiekkokontrollipelaamista eri tason viivelähtöineen. Suomalaiset pelaajat osaavat tämän lyhyelläkin harjoitusajalla, kunhan valmentaja vain sallii ja pyytää pelaajat pelaamaan noin.

Viisikkopelaamisen yhtenäisyys näkyi konkreettisesti.

– Kun rytmin pelaaminen oli viisikkona kunnossa ja yhtenäistä, se näkyi etenkin liki absoluuttisensa puolustusvalmiutena läpi ensimmäisen periodin. Harri Säterillä ei tainnut olla kuin yksi torjunta, jos sitäkään.

Leijonat jatkoi toisessa erässä samalla kaavalla – ainakin aluksi. Erikoistilannepelaamisessa riittää silti turnauksessa paljon kasvunvaraa.

– Toisen erän Leijonat aloitti niin ikään vahvasti, kunnes pääsi ylivoimalle, mikä taas ei ole sellainen asia, joka olisi useinkaan valmis lyhyellä valmistautumisajalla. Sveitsin alivoima murskasi Suomen ylivoiman, Sihvonen sanoo.

Sihvonen huomasi taktisessa lähestymistavassa muutoksen viime vuoteen.

– Näytti, että kakkoserässä Leijonissa olisi ollut jopa sellainen teema, että "alle"! Eli pelin alla pidettiin huolella riittävästi pelaajia puolustamassa. Tämä on iso muutos viime vuoden EHT-peleihin, mitä tulee toisen erän pelaamiseen.

Toisen erän pelaaminen säilyi tasalaatuisena avauserän kanssa.

– Moderni ihanne olisi, että keskimmäisen erän pelitilanteet ja -tapahtumat eivät määräänsä enempää poikkeaisi ensimmäisen ja kolmannen erän tapahtumista etenkään, mitä tulee viisikon tiiveyteen, ja siinä Pennasen Leijonat onnistui. Vuoden takainen turha yltiöprässääminen oli nyt poissa.

Hyökkäyspelissäkin näkyi järkeä. Varsinkin verrattuna edelliskauteen Pennasen komennossa.

– Erikseen on mainittava minuuttien 20–40 osalta, ettei Leijonien tarvinnut juurikaan ylijuosta, ja useita kertoja toimi keskialueella loistavasti se ollisalolainen periaate, että laidassa hyökänneet kiekottomat hyökkääjät pysyttelivät todella leveällä ja saivat sinne hyviä piiskasyöttöjä lävitse kaukalon.

Sveitsi sai erän lopussa painetta, mutta Suomi kesti.

– Sveitsi sai aivan erän lopuksi peliotetta, mutta Leijonien puolustusalueen puolustuspeli kesti Säterin venyttyä muutamaan huippupelastukseen. Todella laadukas ottelu oli 40 minuutin kohdalla 0–0.

Päätöserä toi mukanaan ongelmia. Sveitsin Ken Jäger sivalsi avausmaalin ja Attilio Biasca tinttasi Sveitsin kahden maalin karkumatkalle vain reilut kolme minuuttia myöhemmin.

Sihvosen analyysi saikin osakseen kriittisempiä sävyjä.

– Kolmannen erän alkuun Leijonilla oli taipumusta kahteen virheeseen. Ylempien viivelähtöjen sijaan olisi pitänyt pelata enemmän perinteisiä viivelähtöjä vauhtieron kiihdyttämisen tähden. Myös ylijuoksut lisääntyivät omalta alueelta lähdettäessä melkein radikaalisti.

Valmennukselle Sihvonen antaa suoraa palautetta.

– Jos nämä ohjeet olivat tulleet alleviivaten Pennaselta ja esikunnaltaan pelaajille, siinä oli paha valmennuksellinen virhe, joka saattoi sekoittaa pelaajien mielenlaatua.

– Sveitsi teki ansaitun 1–0-johtomaalin ja aika pian perään 2–0. Tympeä fakta on, ettei Leijonien jänne kestänyt pelata kolmea erää.

Sihvonen hämmästelee mitä järkeä on, että Pennasella oli penkin takana jopa kolmen apuvalmentajan armeija kilpenään. Se voi olla liikaa.

– Siinä sopii Pennasen, Jussi Tapolan, Mikko Mannerin ja Ville Peltosen, jos oikein näin, he olivat oudolla tavalla kaikki vaihtoaitiossa, mennä itseensä, jos he toisella erätauolla tekivät ounastelemiani muutoksia pelitapaan.

– Nyt on aika monta kokkia keittiössä, on tehty jokin nahkapäätös – ja nyt näky on tämä. Joskus porukassa saattaa tyhmyys tiivistyä, etenkin kun Manner tiedetään kaikkien valmennustiimien sekoittajana, Sihvonen pudistelee päätään.

Sihvonen on kylmän selkeä.

– Totuus on, ettei Suomi enää syöttämällä saanut luistelutettua Sveitsiä. On karmeaa ajatellakin, jos kyse olisi ollut tuollaisesta ylivalmentamisesta.

Jere Innala kavensi 2–1-maalillaan Leijonat vielä takaa-ajoon, kun Pennanen oli ottanut Säterin pois ja Suomi pelasi kuudella vastustajan ylivoimaa vastaan.

– Ottelun lopun Pennasen valmennusrohkeus ottaa maalivahti pois ja mennä kuudella neljää vastaan ylivoimapeli, ansaitsee kehut, 2–1-kavennusmaali tuli kreivinaikaan.

Suomi haki vielä tasoitusta tyhjällä maalilla, mutta Christoph Bertschy päätti ottelun tyhjään maaliin, kun kiekko karkasi Sami Vatasen lavasta hyökkäyssiniviivalla.

– Lopun Leijonien rypistys oli kova, mutta siinä kävi niin kuin usein käy, sveitsiläiset kihauttivat loppulukemiksi tyhjiin 3–1.

Kriittinen palttu löysi vielä kohteensa. Sami Vatanen on loistanut alkukaudella Liigassa, mutta nyt tuli seinä vastaan.

– Sellaista jobinpostia tämä peli antoi, ettei nähdäkseni Sami Vatasella ole käyttöä olympiaturnausta silmällä pitäen. Hänen liikkeensä ei enää riitä pelaamaan maailman parhaita pelaajia vastaan, Sihvonen arvioi.

Kokonaisuudessaan Leijonien pelaamisen viesti on kuitenkin positiivinen. Sihvonen lähettääkin terveiset päävalmentaja Antti Pennaselle.

– En keksi yhtään järkevää syytä sille, miksi Antti Pennanen valmensi tai oikeammin anti-valmensi niin kuin valmensi Leijonia viime kaudella, mutta se kaikki on anteeksiannettu, jos ja kun hän tämän käsillä olevan olympiakauden valmentaa tältä nyt tänään kaksi ensimmäistä erää nähdyn pelitavan pohjalta, Sihvonen sanoo.

Lopputulos ei kerro koko totuutta. Sihvonen toivookin, ettei Leijonat sorru pelillisen veivailun tielle.

– Tässä on nyt nähtävä tuloksen taakse. Sveitsi voitti pelin, mutta Suomen pelistrategiassa tapahtui oikean suuntainen muutos.

Leijonat kohtaa seuraavaksi Tampereen turnauksessa lauantaina Tshekin ja sunnuntaina Ruotsin.