Tuokiokuva syksyltä 2019.

Vaaleapystytukkainen nuori mies kävelee hieman liian tiukassa tummassa puvussa terhakkaasti ympäri eduskunnan istuntosalia ja käy hiki otsassa puoluekollegoidensa luona nopeissa keskustelunvaihdoissa.

Käynnissä on torstainen eduskunnan kyselytunti ja keskustan tuolloinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Vaasan vaalipiirin kansanedustaja Antti Kurvinen on elementissään: ohjaa omiaan.

”Veli Ponteva”, eduskunnan istuntosalin medialehterillä katsottiin ja todettiin viitaten Aku Ankka -lehden porsasveljessarjan uutteranälykkääseen toimijaan.

– En erityisesti halunnut olla se Veli Ponteva, mutta halusin hallita salikeskustelua. Olen tunneihminen ja työjuhta. Ryhmyrin rooli oli kieltämättä vähän sellainen Veli Ponteva. Olin ryhmän puhehenkilö ja likaisen työn tekijä. Pidin huolen, että puolueen puheenjohtaja ei joudu vastaamaan ikäviin asioihin, Kurvinen sanoo nyt lokakuussa 2021.

Toisen kauden kansanedustaja Kurvinen nousi tiede- ja kulttuuriministeriksi toukokuussa 2021, jolloin keskustan nykyinen puheenjohtaja Annika Saarikko siirtyi valtiovarainministeriksi.

Kurvinen myöntää suoraan, että hän ei ole kulttuurialan moniosaaja.

– Jos olisi haettu ministeriksi paras sivistyspolitiikan osaaja, ei olisi valittu minua. Sen sijaan valittiin vahva yleis- poliitikko, joka on oppimiskykyinen, Kurvinen toteaa.

Kun Kurvinen totesi valintansa yhteydessä harrastavansa harrastajateatteria, sosiaalisen median kohu oli valmis: harrastajanäyttelijä kulttuuriministerinä.

– Odotin murhaavaakin kritiikkiä, nuorena teatteria opiskellut mies sanoo.

Kurvinen kuitenkin sanoo tykkäävänsä kulttuurista laajalla perspektiivillä: tuorein kulttuurikokemus on uusin James Bond -elokuva.

– Lisäksi tykkään pesäpallosta. Sanon sen suoraan, vaikka joidenkin mielestä se voi olla banaalia. Naurettavampaa olisi, jos kulttuuriministerinä alkaisin haastaa tai kyseenalaistaa jonkun taiteilijan taidetta – se olisi falskia.

Kurvinen sanoo arvanneensa, että häntä pidetään tähän tehtävään barbaarina.

– En ole kulttuurin asiantuntija, mutta olen keskivertoa innokkaampi kulttuurin kuluttaja. Minulla on asiakkaan näkökulma. En ole vaikkapa baletin suuri asiantuntija, menen mieluummin katsomaan Bondia, mutta haluan, että baletin rahoitus säilyy.

Kurvinen nousi uutisten pääaiheeksi pari viikkoa sitten, kun Suomi kohisi kulttuurialan rahoitusleikkauksista.

Kurvinen oli vielä eräänä sunnuntaina pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa yhdessä pääministeri Sanna Marinin (sd) kanssa skoolaamassa skumppalasillisia Suomen eturivin artistien kanssa.

Seuraavana tiistaina Kurvinen tiedotti, että kyseisiltä artisteilta – ja koko kulttuurialalta – niistetään veikkausvoittorahoitusetuuksista 18 miljoonaa euroa.

Tiedotustilaisuuden Kurvinen piti pääministeri Sanna Marinin perumistoiveista huolimatta.

– Pidän edelleen leikkauslistojen julkistamista oikeana päätöksenä, muutoin yleensä puhelias Kurvinen toteaa lyhyesti.

Kurvisen mukaan ”varmaan joitain asioita olisi voinut sanoa ja tehdä toisin”.

– Mutta se oli mielestäni paras tapa hoitaa tämä ikävä asia. Muuten en halua kommentoida tästä syntynyttä julkista keskustelua.

Osallistumistaan Kesärannan julkkis­artisti-bakkanaaleihin Kurvinen ei kadu.

– Oli velvollisuuteni olla siellä. Olisi kuulostanut oudolta, ettei ministeri Kurvinen halua tavata eturivin muusikoita ja artisteja, vaikka pääministeri pyysi.

Myöhemmin hallitus päätti perua kulttuurialan rahoitusleikkaukset.

Eräs kokoomuksen kansanedustaja toteaa:

– Aluksi ajattelin, että millainen pelle tuo on, mutta oli pakko alkaa tykätä hänestä. En ole juuri samaa mieltä hänen kanssaan, mutta perustella ja puhua hän osaa, hän kehuu.

Hallituskumppanipuolue SDP:n kansanedustaja taas kuvailee Kurvista ”reiluksi ketkuksi” – mieheksi, jonka kanssa voi sopia asioista, mutta joka kuitenkin viime metreillä voi kääntää jo yhdessä sovitun asian ympäri.

Määritelmä naurattaa Kurvista.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on kuvaillut Kurvista ministeriksi, jonka kanssa ”ei ole aina samaa mieltä, mutta luottaa tämän arvostelukykyyn”.

– Meillä on hyvät ja luottamukselliset välit. Ollaan henkilökohtaisella tasolla ystäviä. Mutta ei mitään ”best friends”.

Kurvinen on kotoisin pienestä pohjanmaalaisesta kunnasta, Ylihärmästä, ja on keskustalainen, mutta vastoin ennakko-odotuksia ja stereotypioita, hän ei ole niin sanottu maatalon perijäpoika: äiti oli sairaanhoitaja ja isä insinööri.

– Klassisimmat ammatit Suomessa! Minulla on niin keskiluokkainen tausta kuin Suomessa vain voi olla. Sellainen pikantti sivubisnes, joka on varmaan vaikuttanut ajatteluuni, oli että vanhempani pyörittivät sivuelinkeinona enoni kanssa turkistarhaa. Tunnen turkisalan paremmin kuin perinteisen maatalouden.

Kurvinen leikki veljensä kanssa turkistarhalla ja moikkasi eläimiä, joille he olivat antaneet nimet.

– Verenpaineeni nousee edelleen, kun turkisalaa syyllistetään epäeettisyydestä. Se ei ole sen epäeettisempää kuin mikään muukaan eläintuotanto.

Kurvinen toteaa itsekin, että turkistuotannon puolustaminen ei ole kovin trendikästä ja suosittua vuonna 2021.

– Mutta se on pohjalainen elinkeino. Totta kai eläimiä pitää kohdella hyvin.

Kurvisen niin sanottu herääminen politiikkaan tapahtui jo nuoruudessa.

– Olen ollut kiinnostunut historiasta pikkupojasta lähtien. Kun opin lukemaan, luin Maailmanhistorian Pikkujättiläisiä. Politiikkaan höpsähtäminen puolestaan lähti siitä, kun aloin lukea lehtiä. Olin noin 14-vuotias, kun aloin lukea lehtiä, Helsingin Sanomia ja Ilkkaa.

Suurin vaikuttaja nuoren Kurvisen poliittisessa heräämisessä olikin Seinäjoella ilmestyneen Ilkka-sanomalehden umpikepulainen päätoimittaja Kari Hokkanen. Ja entinen demaripääministeri Paavo Lipponen.

– Ilkan pääkirjoitusuutisointi oli pelkkää keskustan asiaa, ja niissä Lipponen oli se pahis ja syyllinen kaikkeen. Keskusta oli aina sankari, Kurvinen muistelee.

Kurvinen arvostaa demari-Lipposta.

– Ei olisi keskustalle ja demareille haitaksi, jos Lipponen olisi yhä kuvioissa ja pääministerinä. Arvostan Lipposen pääministeriaikaa ja sivistystä todella korkealle. Mutta silloin aikanaan hän oli se Hokkasen pahis.

Kurvisen poliittinen ura alkoi teini-iässä.

– Menin nuorisovaltuustoon 16-vuotiaana. Kaiken mitä olen oppinut politiikasta, on nuorisovaltuustosta. Se oli vahva peruskoulutus tälle alalle.

Kurvinen istui paikallisen nuorisovaltuuston puheenjohtajana kolme vuotta.

Mutta miksi juuri keskusta?

– Kyllä se liittyy vahvasti maaseutuun ja välittämisen kulttuuriin. Koin, että muut puolueet eivät aja eteläpohjalaisen pienen kunnan asioita samalla tavalla kuin keskusta. Yliopistoaikana tuli sitten enemmän aatteellisempaa viritystä, teoreettisempaa alkiolaisuutta.

1862 syntynyt Santeri Alkio oli keskustan edeltäjän maalaisliiton perustaja, ”raittiuden ja terveiden elämäntapojen” puolestapuhuja, köyhien asioiden edistäjä – ja Ilkka-sanomalehden perustaja.

– Aluksi poliittinen urani oli vahvasti maaseudun ja maakuntien puolustamista. Olen sen verran yksilön luovuuden ja yrittäjyyden kannattaja, että vasemmisto ei tullut kysymykseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen pitää itse osata ja pärjätä, vasemmistolainen kollektiivisuus ei ole maistunut. Kokoomuslaisuuden olen kokenut aivan liian kovana – siinä ei ole yhteisvastuuta ja välittämistä mukana. Oma pää on oikealla, mutta välitetään ihmisistä.

Kurvinen istuu jo viidettä kautta Kauhavan kaupunginvaltuustossa. Valtakunnalliseen politiikkaan Kurvinen astui isolla askeleella vuonna 2015, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi.

– Kaveri totesi, että olen kuin juna, joka on edennyt pysäkiltä toiselle. Näytti, että kaikki urallani on suurta suunnitelmaa ja tarkkoja siirtoja, mutta ei kenenkään poliitikon ura ole sellainen, tämä on random-hommaa ja sattumusten summaa. En lukiolaisena ajatellut, että minusta tulisi kansanedustaja tai ministeri.

Kurvinen valmistui oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2013. Hallituksen ministereiden palkkiot ovat 13 000–16 000 euroa kuukaudessa.

– Olisin pysynyt asianajajan hommissa, jos olisin mennyt raha edellä. Lakiasioissa ja politiikassa liikutaan koko ajan siinä, miten oikeudenmukaisuutta arvotetaan.

Kurvinen kertoo leveän hymyn kera yliopistoissa maisterin tutkintoa varten pääaineessa laadittavan syventävien opintojen tutkielman eli gradun aiheena olleen ”vekkulisti” valtiosääntöoikeus.

– Eduskunnan hajottaminen ja ennenaikaiset eduskuntavaalit. Onneksi sitä ei ole netissä…

Kurvisen kansanedustajaksi päätymiseen liittyy henkilösidonnainen tragedia. Kauhavalainen keskustan kansanedustaja Susanna Haapoja kuoli aivoverenvuotoon vuonna 2009.

– Se oli kauhea asia, Mutta sen seurauksena alettiin pohtia, että kuka hänen tilalleen. Osa porukkaa oli sitä mieltä, että se on tuo Antti.

Antti oli silloin 23-vuotias. Ensimmäinen yritys ei riittänyt: Kurvinen sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 3588 ääntä, jolla ei noustu Arkadianmäelle.

Vuonna 2015 Eduskuntatalon ovet aukenivat 5 838 äänellä. Sitä ennen Kurvinen oli ollut keskustanuorten puheenjohtajana vuodet 2009–2013.

– Mietin silloin, haluanko oikeasti kansanedustajaksi. No, halusin kokeilla millaista se on. Poliittisessa urassani on ollut suunnittelua ja sattumia.

Yksi Kurvisen poliittisen uran hankalimpia hetkiä oli eräs yksittäinen sähköposti joulukuussa 2019.

”Pyynnöstänne toteamme myös kirjallisesti seuraavaa: keskustan eduskuntaryhmä ja keskustan puoluehallitus eivät luota pääministeri Antti Rinteeseen. Syynä on kokonaisarvio hallituksen toimintakyvystä, luottamuksesta ja uskottavuudesta,” Kurvinen kirjoitti tuolloin.

Tämä johti Rinteen hallituksen kaatumiseen, ja Marinin hallitukseen.

– Minulla ei ole Antti Rinnettä vastaan ihmisenä mitään. Arvostan suuresti, että kaiken tämän jälkeen meillä on edelleen puhevälit, Kurvinen sanoo nyt.

Kyse oli Kurvisen mukaan normaalista puoluepolitiikasta.

– Oli tietty kuvio, joka piti suorittaa.

Keskusta varautui jopa hallituskoalition hajoamiseen ja ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin.

– Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen kävi katsomassa, paljonko puolueen tilillä on rahaa, riittääkö se uusiin vaaleihin. Tilanne ja luottamuskriisi oli mahdoton.

Henkilökohtaisesti vaikein poliittinen asia Kurviselle oli Sotkamon puoluekokous 2018, jolloin hänet äänestettiin pois keskustan varapuheenjohtajan paikalta.

– Olin varautunut putoamiseen, mutta minua silloin loukkasi, että tuntui, ettei minua kiitetty millään tavalla. Olin kiertänyt ympäri Suomea ja ollut telkkarissa puolueen puolesta puolustamassa vähemmän suosittuja uudistuksia, eikä minulle pidetty edes kiitospuhetta. Enkä itsekään saanut pitää kiitospuhetta ja kiittää kannattajiani.

Paluumatkalla puoluekokouksesta Kurvinen itki auton ratissa.

– Putoaminen ei ollut se juttu, vaan että minua ei kiitetty. Se loukkasi ja satutti, mutta olen antanut puolueelle anteeksi sen miten asia hoidettiin. Mutta jos olisin ollut puolueen varapuheenjohtaja, en olisi voinut pyrkiä eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Sellainen payback!

Payback tarkoittaa suomeksi takaisinmaksua.

Mainettaan politiikan Veli Pontevana Kurvinen sanoo ymmärtävänsä.

– Totta kai olen miettinyt omaa julkikuvaani. Se on välillä tyylikästä ja välillä tyylitöntä. Välillä olen koominenkin hahmo, mutta en jaksaisi tätä työtä, jos en olisi oma itseni.

Kurvinen sanookin puheenjohtaja Annika Saarikon pyytäneen hänet hallitukseen ”työjuhdaksi”.

– Annika tiesi, että on tulossa leikkauspaineita ja hän tiesi, että pystyn toimimaan niissä järkevästi. Hän totesi, että kestän sivutuulta.