Onko Antti Kaikkonen liian kiltti nostamaan keskustan suosta? – ”En ajatellut tässä suhteessa muuttua”, hän vastaa

”Minä en ole ihmemies, en ole poppamies, en ole sateentekijä. Pikemminkin olen aika tavallinen pulliainen”. Kesäkuun puolivälissä keskustan puoluekokous on juuri valinnut Antti Kaikkosen äänivyöryllä puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi. Voitonpuheessaan Kaikkonen haluaa heti torjua kovimmat odotukset siitä, että hän kykenisi nopeasti kääntämään keskustan syvällä kyntävän kannatuksen nopeasti kasvuun.

Kolme kuukautta myöhemmin arki on koittanut. Elokuussa Helsingin Sanomien mielipidemittauksessa keskusta keräsi 12,9 prosentin kannatuksen, joka oli paras tulos kahteen vuoteen. Mutta syyskuun alussa Ylen mittauksessa keskustan kannatus on jälleen pudonnut alle 11 prosenttiin. Rajuja leikkauksia hallituksessa tehneen, puolueensa johdon epäselvien rasismilausuntojen takia julkisuudessa olleen perussuomalaisten kannatus taas nousi samassa kyselyssä.

Oksat rasahtelevat mustien nahkakenkien alla. Kiltin nallemaisen olemuksen omaava mies etenee tuttua polkua Sipoon kansallispuiston Byabäckenissa. Tänne – tai johonkin lähiseutujen metsään – Antti Kaikkonen tulee aina kun kiireet töissä ja kotona antavat periksi.

– Luonnossa liikkuminen on minulle sellainen henkireikä. Metsään pitää päästä sopivin väliajoin. Sipoonkorpi on hieno paikka, mutta yleensä lähimetsät ovat hyvä vaihtoehto.

Teknisesti nytkin ollaan melkein lähimetsässä. Vuosikymmeniä Tuusulassa asunut Kaikkonen muutti reilu vuosi sitten puolisonsa ja pariskunnan kahden pienen pojan kanssa Sipooseen. Uusi koti sijaitsee täältä vain vartin ajomatkan päässä.

– Ei tämä muutos ole mikään valtava ollut, muutto naapurikuntaan, joka on samantapainen kuin aiempikin. Eikä tässäkään tapauksessa tarvitse mennä kuin vuoteen 1643 kun Sipoo ja Tuusula ovat olleet yhtä ja samaa kuntaa, Kaikkonen lohkaisee kaikkosmaiseen tyyliin.

Vaalipiirikin pysyi samana ja lastenhoidossa välillä auttavat vanhemmat asuvat edelleen lähellä. Paikkaa uudelle kodille perhe kyllä etsi laajemmin keskiseltä Uudeltamaalta. Lopulta Sipoosta löytyneelle tontille rakennettu talo on tarkoitettu kestämään isältä pojille.

– Haettiin hyvää tonttia, jonne haluaisi rakentaa talon sillä asenteella, että siellä ollaan sitten pysyvästi ja että talolla voisi olla käyttöä tulevillekin sukupolville.

Kun Kaikkonen ilmoittautui keskustan puheenjohtajakisaan, hän kertoi, ettei tulisi olemaan puheenjohtaja, joka olisi aina arki-iltaisin ja viikonloppuisin tavoitettavissa, vaan varaa aikaa myös perheelleen. Tästä lupauksesta hän on pyrkinyt pitämään kiinni.

– Asia puhuttiin silloin etukäteen kotijoukkojen kanssa. Tietysti odotuksena on, että puheenjohtaja kiertää aika paljon Suomea. Sitä olen tehnyt ja tulen tekemään. Varsinkin vaaleja edeltävät ajat ovat kiivaimpia.

Tuttavapiirissä Kaikkonen tunnetaan miehenä, jolla on aina riittänyt aikaa politiikan kiireiden lisäksi myös pieniin asioihin ja vanhojen kavereiden tapaamiseen. Puolustusministeriaikoina Suomen Nato-hankkeen ollessa kiivaimmillaan Kaikkonen saattoi ilmestyä Tuusulanjärvelle pelaamaan pipolätkää. Seuraavassa hetkessä uutiset kertoivat hänen olevan Washingtonissa neuvottelemassa.

Ottaako tällainen omistautuminen joskus koville?

– Hyvä suunnittelu on tärkeää. Jos menee johonkin suuntaan, niin yrittää hoitaa sen alueen asioita samalla ja järjestää tapaamisia enemmänkin. Haluan että minulla pysyy tuntuma myös siihen politiikan ulkopuoliseen maailmaan. Uskon sen olevan päätöksentekijälle hyvä asia, jos on tuntumaa ihmisten arkeen ja elämään, Kaikkonen selittää.

– Olen luonteeltani sellainen aika kova tekemään ja touhuamaan. Minulle tulee helpommin stressiä siitä, jos ei ole oikein mitään tekemistä.

Politiikan syksystä tekemistä ei totisesti puutu. Edellisen hallituksen läpi viemää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta seurannut rahoituskriisi on ajanut poliitikot ja hyvinvointialueiden johtajat väittelemään säästötoimien riittävyydestä. Petteri Orpon (kok) hallitus on väläytellyt lisäsäästöjä sairaalaverkon ja sairaaloiden toimintojen karsimisesta.

Keskusta taas vaatii totutusti lähipalvelujen kuten paikallisten terveyskeskusten turvaamista, vaikka sinänsä jakaa hallituksen taloushuolet. Kaikkosen mielestä hyvinvointialueille tulisi antaa enemmän aikaa tekemiensä muutosten läpiviemiseen.

– Kyllä siellä on vahva yritys ja paljon on tehty ja tehdään koko ajan, mutta jos tulee uusia säästöjä päälle, niin yhtälö on koko ajan vaikeampi, ellei mahdoton.

Kriisin aiheuttaneista kustannusnousuista valtaosa tulee Kaikkosen mukaan yleisestä kustannustason kohoamisesta ja vuoden 2022 palkkaratkaisusta. Niiden vaikutus tuntuisi hallintomallista riippumatta. Lisäksi ovat erilaiset ostopalvelut ja vuokralääkärikustannukset, joista varsinkin jälkimmäiseen pitäisi hänen mielestään puuttua tiukemmin.

– Voisi pohtia myös mallia, jossa lääkäriopiskelijat velvoitettaisiin opiskeluaikanaan tekemään töitä vain julkisella puolella. Minusta se olisi ihan kohtuullinen vaatimus ottaen huomioon, että yhteiskunta kustantaa heidän koulutuksensa, hän ehdottaa.

Myös päätös yksityisen lääkäripalvelujen Kela-korvausten nostosta olisi tuoreiden tilastotietojen valossa hyvä ottaa uudelleen harkintaan.

– Hallitus laittaa lisää rahaa yksityisen puolen Kela-korvauksiin, vaikka samalla väittää, että kaikkialta täytyy säästää. Samalla kun hyvinvointialueita laitetaan liian tiukille, niin yksityisen terveysbisneksen tukemiseen löytyy rahaa. Siihen menee kymmeniä miljoonia, ensi vuonna vielä enemmän, mutta jonot sillä eivät ole lyhentyneet karvan vertaa.

Hallituksen veroratkaisuista suurta ihmetystä herättää kotitalousvähennyksen merkittävä leikkaaminen. Kaikkonen ennustaa sen johtavan työpaikkojen menetyksiin, verotulojen vähentymiseen ja harmaan talouden yleistymiseen. Vähennys on ollut erityisen suosittu pienten remonttien ja siivouspalveluiden hankinnassa, ja se on tuonut näiden alojen toimijoille työtä.

– Hoivapalveluihin vähennys on ollut vasta vähän aikaa tarjolla tuolla korkeammalla prosentilla. Luulen että ihmiset eivät vielä edes laajasti tiedä tällaisesta mahdollisuudesta, ja sen suosio on ollut kasvamaan päin.

Leikkausten lisäksi keskusta vaatii hallitukselta lisää toimia valtion tulopuolen kasvattamiseksi.

– Politiikassa harvoin on pakko tehdä jollain tietyllä tavalla, aina löytyy vaihtoehtoja. Säästöjä tarvitaan mutta ei Suomi lähde nousuun pelkästään leikkaamalla ja veroja korottamalla. Tarvitaan talouskasvua ja työllisyyttä voimistavia toimenpiteitä. Kasvupuoli on hallituksen toiminnassa puutteellinen, ja tässä tulemme varmasti hallitusta syksyn aikana kirittämään.

Keskustan ehdotuksiin kuuluu esimerkiksi yritysverotuksen vieminen Viron veromallin suuntaan, jolloin yritykseen jätetyt voitot olisivat kevyemmin verotettuja. Tämä motivoisi yrityksiä investoimaan.

– Pääministeri Orpo on luvannut, että näitä kasvuun liittyviä toimia esiteltäisiin ensi kevään kehysriihessä. Mielestämme aikataulu on liian hidas, ja näitä toimia pitäisi saada liikkeelle jo nyt syksyn aikana.

Järvenpään kävelykadulla markkinaväkeä kerääntyy keskustan telttakatoksen eteen onnenpyöräarvontaan. Palkintojen jakamisen jälkeen joukko hajaantuu. Puheenjohtaja on saapumassa paikalle suoraan Ylen Ykkösaamun suorasta lähetyksestä, mutta etsii vielä parkkipaikkaa.

Tuusulalainen keskusta-aktiivi Aune Savolainen esittelee tyttäreltään saamaa keskustanuorten paitaa, jossa Antti Kaikkosen kuvan vieressä lukee toiveikkaasti: Arkihuolet kaikkonee.

Tuusulan kunnanvaltuustossa pitkään vaikuttaneen Kaikkosen muutto paikkakunnalta harmittaa, Savolainen myöntää. Tällä on silti riittänyt aikaa osallistua entisen kotipaikkakuntansa tapahtumiin, kun on pyydetty. Luotto puheenjohtajaan on luja viimeisen gallupin heikosta tuloksesta huolimatta.

– Antti on puheenjohtajana erittäin hyvä. Uskomme edelleen, että hän tuo meille lisää kannatusta, paikallisesti ja muuallakin. Tässähän on vasta saatu lomat pidettyä.

Savolaisen mukaan paikalliset ihmiset ovat kiitelleet erityisesti Kaikkosen sovittelevaa tyyliä. Tällä on mahdollista erottautua, kun sekä oikean että vasemman laidan poliitikkojen puheet ovat käyneet riitaisemmiksi ja kärjistyneemmiksi.

Saman havainnon voi tehdä itse teltalla käyviä äänestäjiä jututtamalla. Järvenpääläinen eläkeläinen Antero Taimiaho sanoo uskovansa, että maltillisen keskitien vetovoima tulee vielä kasvamaan.

– Minusta on ongelmallista, että ääripäät saavat niin kovasti näkyvyyttä. Ei sitä Suomea kinastelemalla eteenpäin viedä. Saksassa tätä tilannetta on nyt vähän pelästytty. Suomi on noussut sillä yhteistyöllä, ja uskon että sille on vielä tilausta.

Paikalle jo ehtinyt Kaikkonen jutustelee järvenpääläisen Aune Ritolan kanssa paikallisten sote-palvelujen toimivuudesta. Kaikkonen sanoo ilahtuneensa tiedosta, että hoitojonot olivat lyhentyneet. Jonottaessa vaivat saattavat pahentua ja niiden hoitaminen tulee entistä kalliimmaksi.

– Meitä suurten ikäluokkien edustajia on ollut koko ajan liikaa. Olemme melkoisia jarruja, Ritola valittelee.

– Ei ei, vaan ongelma on nyt pikemminkin se, että ihmisiä syntyy liian vähän, ei ketään ole liikaa. Kyllä meidän kaikki täytyy hoitaa, Kaikkonen korjaa.

Kaksi päivää myöhemmin kävelyretkemme metsässä Byabäckenissa jatkuu. Kaikkonen ripustaa puvuntakkinsa kuusen oksaan kuvauksen ajaksi. Kuvien vuoksi Kaikkosta on pyydetty pukeutumaan metsään työasuunsa.

– Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, etten normaalisti retkeille näissä vaatteissa, hän huikkaa.

Kaikkosen tyyliin on aina kuulunut itseironia ja huumori. Olisi sitten kyse TV:n tanssikilpailun lisänimestä, "Kanki-Kaikkosesta", tai vaalirahakohun sotkuista saadun tuomion jälkeisestä vaalisloganista Mainettaan parempi. Myös sovitteleva, rakentava ja yhteistyötä korostava tyyli kuuluu Kaikkosen tavaramerkkeihin.

Lauhkeaa esiintymistapaa on kuitenkin myös kritisoitu. Jo Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana, kun Kaikkonen toimi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana, osa keskustalaisista oli sitä mieltä, että puolueen olisi pitänyt puolustaa kantojaan räväkämmin. Samoin nyt löytyy niitä, joiden mielestä keskustan pitäisi pystyä vastaamaan paremmin erityisesti perussuomalaisten kärjistävään tapaan tehdä politiikkaa.

Samanlaista jupinaa kuului jo edellisen puheenjohtajan Annika Saarikon kaudella. Pullantuoksuinen Saarikko oli omimmillaan tupailloissa Suomea kiertäessään, mutta ei esiintymisillään onnistunut estämään kannatuksen valumista perussuomalaisiin ja kokoomukseen. Keskustalaisen linjan puolustaminen Sanna Marinin (sd) hallituksessa olisi toisaalta ollut kelle tahansa vaikea tehtävä.

Mutta keskustalaiset tuskin olisivat valinneet Kaikkosta puheenjohtajakseen, jos toiveissa olisi perussuomalaisten haastaminen näiden omilla keinoilla.

– Eduskunnasta löytyy kyllä kovempia räyhääjiä ja rähisijöitä kuin meikäläinen, siinä sarjassa en mitaleille pääse. Se on sitten makuasia, että mitä ihmiset arvostavat ja mistä tykkäävät. Toiset pitävät enemmän repivämmästä tyylistä. Itse edustan sitä rakentavampaa enkä ajatellut tässä suhteessa muuttua. Mutta toki meiltä keskustasta löytyy räyhäkämpiäkin persoonia ja on ihan hyvä, että keskustelua käydään monella tapaa, Kaikkonen sanoo.

Keskustelua polarisoivaa ja mielipiteitä kärjistävää puhetta hän ei kaipaa lisää.

– Kaiken kaikkiaan minua jonkin verran huolettaa se ilmapiiri joka Suomessakin on ollut viime vuodet. Se on ollut aika repivää ja tulehtunuttakin. En itse usko, että kovin kahtiajakavalla politiikalla mitään kauhean hyvää aikaan saataisiin, vaikka poliittista kannatusta sillä on voinut saada.

Edellisisissä eduskuntavaaleissa perussuomalaiset nousi jo keskustan ohi suurimmaksi puolueeksi sen ydinalueilla Lapin, Oulun ja Savo-Karjalan vaalipiireissä. Löytyykö maltilliselle keskustalle ylipäänsä enää tilaa nykyisessä polarisoituneessa Suomessa?

– Viime vuosina sitä tilaa on ollut aika vähän, koska tämä on ollut tällaista laitojen keskustelua, ääripäät ovat saaneet palstatilaa ja kannatustakin eikä keskikentän näkemyksille ole ollut niin paljon tilausta, Kaikkonen myöntää.

Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua.

– Varmaan on niin, että moni meidän kannattajistamme on käynyt äänestämässä perussuomalaisia, ehkä kokoomustakin. Toisaalta minulle on jo ensimmäisten kuukausien aikana Suomea kiertäessä tullut sellainen tunnelma, että näiden puolueiden äänestäjistä moni on joutunut pettymään. Orpon-Purran hallituksen politiikka ei ole ollutkaan ihan sellaista kuin mitä ennen vaaleja annettiin ymmärtää. Moni joutuu siellä tulevaa äänestämistä vielä harkitsemaan.

Kaikkosen mukaan keskustan kentällä ollaan ”aika rauhallisin mielin” vaikka luonnollisesti toivotaan, että kannatus kääntyisi jossain vaiheessa nousuun. Hän huomauttaa kannatuksen eläneen molempiin suuntiin.

– Pari viikkoa sitten olleessa mittauksessa mentiin prosentti ylöspäin ja nyt prosentti alaspäin. Tällaista sahausta näissä mittauksissa on varmaan jatkossakin, eikä vain keskustan osalta. Oleellisia ovat pitkän ajan trendit ja olen taipuvainen lukemaan, että niissä mentäisiin hienoisesti parempaan suuntaan. Mutta hidasta se toki on ollut.

Ei mikään poppamies vaan pikemminkin tavallinen pulliainen. Mitään pikavoittoja ei ole luvassa. Takaisin autolle kävellessä Kaikkonen ottaa esiin sen, mitä sanoi valituksi tullessaan puoluekokoukselle.

– Tämä tulee ottamaan aikansa ja meidän täytyy toimia tavalla, jolla me ansaitsemme suomalaisten luottamuksen. Vain sitä kautta se kannatus voi ajan myötä vahvistua. Tämä on kestävyyslaji.