Image

Antti Häkkänen, kokoomukseen kasvanut

Antti Häkkänen, kokoomukseen kasvanut
Antti Häkkänen saattaa olla kokoomuksen seuraava puheenjohtaja. Tiellä vain on hidasteita: maltilliset puolueet ovat kriisissä.
Kuvat Viivi Prokofjev , Mikko Rikala

Virastotalon valtuustosali on nuhjuinen, mutta sen sisällä istuu trendikkääseen siniseen pukuun pukeutunut mies. Hän tutkii kokouspapereita ja vilkuilee kalliin näköistä kelloaan. Alkamassa on vuoden ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous leutona maaliskuisena maanantaina 6 000 asukkaan Mäntyharjulla.

Ruutupaitaisten ja farkkuasuisten valtuutettujen joukosta selvästi erottuva hahmo on Antti Häkkänen, kokoomuksen varapuheenjohtaja. Luottamushenkilöt tervehtivät toisiaan ja jutustelevat koronaviruksesta, joka on alkanut levitä Suomessa. ”Ei kätellä”, joku sanoo ja nauraa.

Valtuustosalissa Häkkänen, 35, on todellinen politiikan supertähti: kokoomuksen kultapojaksi kutsuttu ja karismaattiseksi kehuttu entinen oikeusministeri ja nykyinen kansanedustaja, josta moni ennakoi puolueen seuraavaa puheenjohtajaa.

Koronaviruksen takia kokoomus on jo ilmoittanut puoluekokouksen siirrosta kesäkuulta syyskuulle. Huhtikuun alkuun mennessä puheenjohtaja Petteri Orpolle ei myöskään ollut ilmaantunut virallista haastajaa. Kokoomuksen entinen kansanedustaja Susanna Koski on ainoa, joka julkisuudessa on ilmoittanut harkitsevansa asiaa.

Häkkänen on toistuvasti kieltänyt, että hänellä olisi asian suhteen vireillä mitään. Helmikussa hän jätti pienen takaportin auki Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa: ”ellei mitään dramaattista tapahdu”, hän sanoi tuolloin.

Häkkänen on luvannut antaa Imagelle laajan henkilöhaastattelun, mutta helmikuun alussa hän on yllättäen perunut sen. Vaikka kolmesta haastattelukerrasta on sovittu jo ennen joulua, Häkkäsen avustaja on yhtäkkiä ilmoittanut, ettei tämä ehdi sittenkään aikataulukiireidensä vuoksi tavata.

Viime kevään eduskuntavaaleissa kokoomus jäi äänimäärässään perussuomalaisten ja SDP:n taakse. Puolue tippui järkytyksekseen oppositioon. Se on kokoomukselle vieras paikka, sillä viimeisistä 30 vuodesta se on ollut hallituksessa 26 vuoden ajan. Ylen maaliskuun kannatusmittauksessa kokoomuksen kannatus oli 18 prosenttia, mikä oli hienoinen nousu edelliseen nähden.

Kokoomus ei ole ahdingossaan yksin. Vanhat, maltilliset puolueet ympäri Eurooppaa ovat kriisissä. Keskustaoikeiston ja -vasemmiston suosio on laskenut koko Euroopassa trendinomaisesti, kun puoluekenttä on pirstaloitunut ja populisteista on tullut politiikan uusi normaali.

Kokoomuksen kaltaiset globaaliin, moniarvoiseen yhteiskuntaan tukeutuvat puolueet ovat etsineet suuntaansa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisessä maailmassa, jossa suurimmat vaalivoitot on tehty korostamalla konservatiivisia ja kansallismielisiä arvoja. Viime EU-vaaleissa suurimpia menestyjiä olivat nationalistiset ja äärioikeistolaiset puolueet, joiden politiikan ydin on maahanmuuton ja EU:n vastustamisessa. Toisaalta niiden vastavoimana vihreät nousi marginaalista Euroopan parlamentin neljänneksi suurimmaksi ryhmäksi.

”Ei ne paniikissa ole, mutta hukassa”, eräs kokoomuksen tunteva taho sanoo puolueesta.

Nyt kukaan ei tiedä varmaksi, miten koronavirus sekoittaa pakkaa. Helsingin Sanomien maaliskuun gallupin mukaan Suomen hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus oli kasvanut. Maltillisuudellekin voi olla uudenlaista kysyntää.

Talven mittaan Häkkäsen kannatus puolueen puheenjohtajaksi on noussut, ja hän on alkanut hätyytellä mielipidemittauksissa Orpon lukuja. Vaikka Häkkänen ei syksyllä aio Orpoa haastaa, hänen nimensä on ollut mukana puheenjohtajapelissä pitkään.

Häkkänen vetoaa kansaan. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa hän sai Jussi Halla-ahon ja Li Anderssonin jälkeen kolmanneksi eniten ääniä koko maassa, 20 234 ääntä. Hänen vaalikampanjansa oli Suomen kallein, hintalapultaan 112 746 euroa.

Moni tuo esiin Häkkäsen karisman ja sen, kuinka tämä saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä erityiseksi.

Puolueessa Häkkästä pidetään harkitsevana, pitkäjänteisenä ja taitavana poliitikkona. Hän on kunnianhimoinen nuori konservatiivi, joka on sopivassa tilanteessa liberaalikin ja valmis muokkaamaan mielipiteitään.

Moni tuo esiin Häkkäsen karisman ja sen, kuinka tämä saa keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä erityiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen muotoilee, että Häkkäseen luotetaan, sillä tämän rauhallinen olemus ”herättää ihmisissä turvallisuudentunnetta”.

Eräs kokoomuksen kansanedustaja toteaa, että Häkkäsessä on taikapölyä. Hänellä on siististi suitut, kullanvaaleat hiukset ja matala ääni. Hän on pitkä ja perinteisen komea. Häkkäsen voisi melkein kuvitella uudistetun Elovena-paketin kylkeen.

Häkkänen pärjää myös puhuvan pään roolissa. Hän on kärkäs mutta kohtelias. Juristina hän osaa pyöritellä sanojaan. Kun Häkkänen esiintyy television ajankohtaisohjelmissa, hänen Facebook-­seinänsä täyttyy usein kehuista: ”Antti on tuleva Suomen pressa.”

Ennen kaikkea Häkkänen on poliittinen broileri, joka ei ole ehtinyt tehdä työkseen juuri muuta kuin politiikkaa. Samantyyppiseltä polulta on aiemminkin noustu kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Häkkänen on liittynyt puolueeseen 15-vuotiaana ja johtanut kokoomusnuoria parikymppisenä. Sieltä hänet on poimittu ensin pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajaksi, sitten liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon erityisavustajaksi.

Kansanedustajaksi Häkkänen valittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2015, ja jo ensimmäisenä työpäivänään hän ilmoitti itsevarmasti, ettei sulje pois ministerintehtäviä. Se aiheutti huvitusta, ja moni leimasi Häkkäsen leuhkaksi ja ylimieliseksi. Kahden vuoden kuluttua hänestä kuitenkin tehtiin oikeusministeri kesken kauden.

Yksitoista minuuttia ennen sovittua tapaamista Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa Porthaniassa lehtori Martti Häkkänen lähettää sähköpostia ja ilmoittaa, että sovittu haastattelu pitää perua työmenojen takia. Sen jälkeen hän ei enää vastaa viesteihin tai puheluihin – ei, vaikka kerron sähköpostitse olevani jo rakennuksessa.

Martti on Antin veli ja oikeustieteilijä. Hän oli luvannut haastattelun lapsuudenperheestään, jossa politiikka on aina ollut yhteinen projekti.

Myös Häkkäsen kokoomuslainen varatuomari-isä Markku Häkkänen on luvannut kertoa, millaisten arvojen pohjalle Häkkäsen kotoa imemä kokoomusaate on rakentunut – mutta lopettanut sitten puheluihin ja tekstiviesteihin vastaamisen.

Voi olla, että Häkkäset ovat kiireistä joukkoa, tai sitten Antti Häkkänen haluaa varmistaa, ettei hänen imagoonsa tule säröjä. Sisäpiirilähteiden mukaan hän on aina valinnut tarkkaan, miten ja missä esiintyy. Eräs kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo, että Häkkänen ottaa kantaa asioihin, jotka ovat turvallisia: ”Jos puheenjohtajakisaa käydään, hänen pitäisi sanoa jotain isoista teemoista.” Tarvittaisiin Häkkäsen Suomi 2030 -visio, sanoo toinen.

Petteri Orpoon verrattuna Häkkästä on luonnehdittu oikeistolaisemmaksi ja konservatiivisemmaksi, mutta Häkkänen on toistuvasti kuvannut itseään maltilliseksi keskitien kulkijaksi. Puolueen puheenjohtajaksi haluavalle onkin tärkeää, ettei tämä tule leimatuksi mihinkään ääripäähän; pitäähän puheenjohtajan pystyä sovittelemaan puolueen sisällä esiintyviä erilaisia mielipiteitä ja arvoja.

Toistaiseksi Häkkänen on välttänyt leimat onnistuneesti.

”Anttia on aika hankalaa sijoittaa mihinkään lokeroon, niin taitavasti hän sieltä pyrkii pois”, eräs kokoomuksen sisäpiiriläinen kuvaa.

Nuorempana Häkkänen vastusti sukupuolineutraalia avioliittolakia, vuonna 2015 homojen ja lesbojen adoptio-oikeuksia sekä vuonna 2018 eutanasiaa.

Häkkäsen brändiin kuuluvat myös savolainen maalaistausta ja kolmannen polven kokoomuslaisuus.

Häkkäsen mielestä perinteiset arvot, kuten rehellisyys, koti, terve isänmaallisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen, ovat hyvän elämän perusta, jotka antavat ”juurevuutta elämän taipaleelle”. Osin siksi häntä on kutsuttu mediassa kokoomuksen maakuntasiiven toivevävyksi.

Häkkäsen brändiin kuuluvat myös savolainen maalaistausta ja kolmannen polven kokoomuslaisuus. Antin isoisä, Häkkälän tilan isäntä Juho, oli perustamassa puoluetta vuonna 1918 Vanhalla ylioppilastalolla. Isä Markku Häkkänen taas on ollut neljällä vuosikymmenellä mukana Mäntyharjun kunnallispolitiikassa ja toimii yhä valtuuston puheenjohtajana.

Häkkäsen lapsuudenperhe on monella tapaa perinteisen kokoomuslaisen sivistysporvari-ihanteen ytimessä. Kotona arvostettiin uutteruutta, ja sinne tilattiin useita eri lehtiä ja tieteellisiä julkaisuja. Perheen pojat harrastivat jääkiekkoa ja jalkapalloa, kalastusta ja partiota. Neljävuotiaana Häkkänen leikki pöydän alla kunnanhallituksen kokousta.

Mäntyharjun lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Jorma Ikonen muistaa Häkkäsen määrätietoisena ja eteenpäin pyrkivänä oppilaana, jolla oli ”positiivinen polte yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen” sekä selkeät jatkosuunnitelmat juristiopintoihin. Häkkänen oli nuoresta pitäen vahvasti isänsä jalanjäljillä.

Tunneilla Häkkänen otti kärkkäästi asioihin kantaa ja perusteli näkemyksensä huolella. Ikosen mieleen on jäänyt varsinkin se, kuinka tämä kyseenalaisti terävin sanankääntein marxilaisen yhteiskuntamallin.

Kuntapolitiikkaan Häkkänen lähti 18-vuotiaana, heti kun se oli ikärajojen puolesta mahdollista. Helsingin oikeustieteelliseen tiedekuntaan hän pääsi kolmannella yrittämällä. Häkkäsen pro gradu -tutkielma, Kuntien ja valtion väliset taloudelliset suhteet kunnallisverojärjestelmän perustuslaillisen aseman näkökulmasta, hyväksyttiin magna cum laude approbaturilla.

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen ohjasi Häkkäsen opinnäytetyön ja kertoo tämän olleen lahjakas opiskelija, joka olisi voinut pyrkiä myös yliopistouralle.

Häkkänen suuntasi kuitenkin politiikkaan. Kokoomusnuorissa Häkkänen muodosti tiiviit suhteet Wille Rydmaniin, joka tuli tunnetuksi tiukan oikeistolaisista, maahanmuuttovastaisista kannanotoistaan. Häkkänen itse oli ulostuloissaan maltillisempi mutta kannatti Rydmania Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi. Kun Rydman väistyi, tämä suostutteli Häkkäsen seuraajakseen.

Koska Häkkänen ei ehdi kertoa itsestään, on tavattava Wille Rydman. Hän on yhä yksi Häkkäsen näkyvimpiä tukijoita ja antaa ilomielin haastattelun. Rydman saapuu helmikuisena maanantaina eduskunnan lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan ja tilaa kahvin kermalla.

Hän sanoo, ettei hän pysty keksimään kokoomuksen eduskuntaryhmästä ketään toista, joka kykenisi tehtävään paremmin kuin Häkkänen.

Rydman on kansalliskonservatiivi, joka korostaa kulttuurillista ja etnistä identiteettiä sekä vastustaa maahanmuuttoa. Hän ei halua analysoida sitä, kuinka samanlainen arvopohja hänellä on Häkkäsen kanssa, mutta kertoo arvostavansa Häkkäsen ajattelua hyvin korkealle.

”Hänellä on kykyä perehtyä laajoihin kokonaisuuksiin ja oivaltaa niistä olennainen. Häkkäsellä on poliittista pelisilmää ja taitoa viestiä sanomansa suurelle yleisölle. Hän ei toimi hetken mielijohteesta vaan syvän harkinnan seurauksena”, Rydman luettelee.

”Jos Antti Häkkänen olisi korsussa taistelemassa yhteistä vihollista vastaan, oloni olisi hyvin levollinen, koska tietäisin, että korsussa on kavereita, joihin voi todella luottaa. Se, mitä on sovittu, pitää, ja tarvittaessa [hän] on valmis laittamaan itsensä likoon. Kaikin puolin reilu jätkä.”

Erään kokoomuksen sisäpiiriläisen mukaan Häkkänen on Rydmanin kanssa puolueessa paremmissa väleissä kuin moni muu, mutta poliittisesti he ovat melko kaukana toisistaan. ”Se, että Rydman ajaa Häkkästä puheenjohtajaksi, voi pelata enemmänkin Häkkästä vastaan. Jos hän siihen nurkkaan leimautuu, on aika hankala tulla valituksi puheenjohtajaksi saati johtaa puoluetta.”

Häkkänen on ollut erityisen varovainen lausunnoissaan maahanmuuton suhteen. Vaalikonevastauksissaan hän on ollut jokseenkin sitä mieltä, että maahanmuutto lisää turvattomuutta ja että vastaanottokeskusta ei pidä perustaa Mäntyharjulle. Samalla hän on kuitenkin kokoomuksen talousliberaalin siiven linjoilla sen suhteen, että työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan Suomeen lisää laskevan syntyvyyden ja ikääntyvän väestön takia.

Populismia ja äärioikeistoa tutkivan Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Niko Pyrhösen mukaan 2000-luvulla kokoomuksella on ollut globalisaatiomyönteinen, liberaali, jopa neoliberaali profiili. ”Nyt sen rinnalle nyky-kokoomukseen vaikuttaa mahtuvan taas paljon paremmin konservatiivisia äänenpainoja, josta Rydman ja Häkkänen ovat esimerkkejä.”

Haastattelun aikoihin Wille Rydman on ollut otsikoissa puoluejohdon arvostelun takia. Hän on ilmoittanut perussuomalaisten eristämisen hallituksesta vuonna 2017 olleen yksi pahimmista virhearvioista Suomen poliittisessa lähihistoriassa. Juha Sipilän johtama keskusta ja Orpon johtama kokoomus eivät halunneet jatkaa hallitustyötä perussuomalaisten kanssa, kun puolueen johtaja vaihtui Timo Soinista Jussi Halla-ahoon. Hallitus uhkasi kaatua, kunnes hallituskumppaniksi saatiin perussuomalaisista irtaantuneet siniset. Tuolloin Orpo perusteli kieltäytymistä yhteistyöstä uuden puoluejohdon kanssa erilaisella ihmiskäsityksellä ja arvopohjalla.

Iltalehden tämän vuoden helmikuussa julkaiseman kyselyn mukaan kokoomuslaisten suhtautuminen perussuomalaisiin on muuttunut: 82,2 prosenttia kokoomuslaisista vaikuttajista kertoi olevansa valmis hallitukseen puolueen kanssa.

Useat heistä perustelivat yhteistyön järkevyyttä talouspolitiikalla. EU-myönteisyydestä, kansainvälisen yhteistyön edistämisestä, oikeusvaltion puolustamisesta ja työperäisen maahanmuuton lisäämisestä suuri osa kokoomusvaikuttajista ei kuitenkaan ollut valmis joustamaan. Yhteistyön edellytyksenä nähtiin myös perussuomalaisten irtisanoutuminen rasismista.

Tutkija Niko Pyrhösestä ei vaikuta siltä, että kokoomus olisi siirtynyt aiempaa maahanmuuttokriittisempään suuntaan kurotellessaan kohti Halla-ahon johtamia perussuomalaisia. Sen sijaan oppositiossa on pelattava pitkää peliä: on kannattavaa antaa vaikutelma siitä, että puolue olisi valmis yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa, vaikka puoluejohdossa ei tätä mieltä oikeasti oltaisikaan.

”Silloin kokoomus voi esittää hallitusneuvotteluissa tiukempia vaatimuksia muiden puolueiden suuntaan, ja sillä on käytössään enemmän pelimerkkejä”, Pyrhönen sanoo.

Oikeusministerinä Antti Häkkänen oli ahkera. Hän vei kaudellaan läpi useita kiristyksiä rikoslakiin. Sinne lisättiin uusi rikosnimike törkeä lapsenraiskaus. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta. Rikoksenuusijoiden rangaistuksia kiristettiin ensikertalaisuuskriteeriä kiristämällä. Uusi vakavien rikosten uusijoiden yhdistelmärangaistus otettiin käyttöön.

Terrorismirikoslainsäädäntöä kiristettiin, ja tietyistä vakavista tietoverkkorikoksista, radiologisen aseen valmistuksesta ja terrorismiin tähtäävän matkan edistämisestä tuli rikoksia. Myös terrorismirikosten valmistelu muuttui rangaistavaksi.

Rikoslakiin lisättiin uusi törkeää luonnonsuojelurikosta koskeva säännös. Sakon muuntorangaistus palautettiin ja laajennettiin, ja jatkossa sakot voidaan muuntaa vankeudeksi, jos esimerkiksi näpistyksiä tekevä henkilö syyllistyy tekoon useasti eikä maksa sakkojaan.

Puolueen sisäpiiri antaa ministerikaudesta Häkkäselle hyvän arvosanan. ”Tosin välillä vähän naureskeltiin, kuinka monella eri tavalla Häkkänen pystyy tekemään tiedotteen, miten hän on taas kiristänyt rangaistusasteikkoa”, eräs sisäpiiriläinen sanoo.

Kokoomuksen kansanedustaja sanoo sen rumemmin: hänen mielestään rangaistusten koventaminen on Häkkäsen ainoa poliittinen tukijalka. Häkkäsen kannattamat iänkaikkiset elinkautiset vakavimmista terroristisista murhista uppoavat kansaan kuin veitsi voihin, ja iltapäivälehtien sivuilla hurrataan.

Häkkästä aikoinaan opettanut professori Jukka Kekkonen sanoo olleensa tyytyväinen oikeusministeri-Häkkäsen oikeusvaltiota puolustaneisiin kannanottoihin. Hän kuitenkin katsoo, että Häkkänen on alkanut sortua rangaistuspopulismin puolelle.

”Rangaistusten kiristäminen voi olla välillä perusteltua, mutta Häkkäsen politiikassa se on tullut aika monta kertaa esille. Näen siinä kalastelua populistiseen suuntaan”, hän sanoo.

Myös tutkija Niko Pyrhönen huomauttaa, että Häkkänen on puhunut urallaan selvimmin tiukkojen laintulkintojen puolesta, mikä kytkeytyy oikeistopopulistiseen poliittiseen traditioon ja autoritaarisuuteen. Hänen mukaansa rangaistusten koventaminen voisi avata Häkkäsen johtamassa kokoomuksessa ovia yhteistyölle perussuomalaisten kanssa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo saapuu haastatteluun työhuoneeseensa Pikkuparlamentissa 40 minuuttia myöhässä. On maaliskuinen, sadetta vihmova päivä, ja kokoomuksen eduskuntaryhmä on juuri päättänyt, ettei se lähde mukaan perussuomalaisten välikysymykseen Kreikan ja Turkin rajan tilanteesta.

Orpon mukaan perussuomalaisten välikysymystekstistä pystyi näkemään puolueiden ”valtavankokoisen eron”: ”Kokoomus näkee EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ratkaisuna, ei ongelmana, niin kuin perussuomalaiset.”

Orpo on luvannut haastattelun siitä, mihin kokoomus on puolueena menossa. Hän on rento ja hyväntuulinen, vaikka hänen pitäisi olla jo isännöimässä Pikkuparlamenttiin saapuneita vieraitaan.

Puolueen ydinajattelu lähtee Orpon mukaan länsimaisesta liberaalista yhteiskunnasta, jossa ihmisoikeudet, sananvapaus, yksilönvapaus ja -vastuu, demokratia ja oikeusvaltio ovat keskeiset elementit. ”Sen lisäksi uskon, että meitä kaikkia yhdistää se, että me arvostetaan instituutioita, historiatraditiota, isänmaallisuutta, järjestystä”, hän selittää.

Sen sijaan kokoomuksen suhde perussuomalaisiin ei Orpon mukaan ole ”puolueen strategian suurimpia kysymyksiä”, eikä hän välittäisi puolueesta enempää puhuakaan.

Orpo kertoo, ettei tunnista ollenkaan puheita siitä, että kokoomuksesta olisi tullut maahanmuuttokriittisempi tai että puolueen arvot olisivat kateissa. Sen hän kuitenkin suostuu sanomaan, että populismin tielle ja ”maahanmuutolla pelottelemiseen” Orpon johtama kokoomus ei ole lähdössä.

”Populismille ei pärjää sillä, että ollaan joku light-versio siitä, ei kiitos”, hän sanoo.

Kokoomuksen eduskuntaryhmään kuuluva kansanedustaja kuitenkin kertoo, että osa kokoomuslaisista haluaisi ottaa ”enemmän persuteemoja agendalle”, koska perussuomalaisten suosio on niin korkeaa: pitäisi paitsi puhua tiukemmasta maahanmuuttopolitiikasta, myös kovemmista rangaistuksista.

Toiset taas näkevät, että ”persun pelosta” pitäisi päästä eroon. ”On älytöntä reagoida ilmiöön, jota ei edes ole”, kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo.

Oikeusministeriön vaalitutkimusten mukaan vuosien 2011 ja 2015 vaaleissa kokoomuksen äänestäjiä siirtyi Timo Soinin johtamiin perussuomalaisiin, mutta Halla-ahon noustua puolueen johtoon vuonna 2017 näin ei ole enää laajamittaisesti käynyt.

Viime eduskuntavaaleissa keskusta oli kokoomuksen kannatusvuodon suurin kohde, mutta myös keskustasta siirryttiin äänestämään kokoomusta lähes yhtä paljon. Toiseksi eniten kokoomus menetti äänestäjiä vihreille, mutta vihreistä virta ei tuonut äänestäjiä juuri lainkaan toiseen suuntaan.

Kolmanneksi eniten kokoomuksesta siirryttiin äänestämään perussuomalaisia, mutta samanaikaisesti vielä isompi joukko äänestäjiä vaihtoi perussuomalaiset kokoomukseen.

Syksyllä 2018 julkaistun Eurobarometrin mukaan suomalaisille äänestäjille tärkeimmät teemat olivat talous ja ilmastonmuutos. Vain joka kymmenennelle suomalaiselle tärkein teema oli maahanmuutto.

Kokoomuksen läheltä tuntevan tahon mukaan kulissien takana perussuomalaisiin suhtaudutaan nihkeästi:

”Persut ovat mänttejä, sivistymättömiä, törkeitä, eivät viitsi perehtyä mihinkään ja koko ajan on joku rikostutkinta tai selvitys päällä.”

Läheltä katsottuna ei ole vaikea ymmärtää, miksi Häkkäsellä on kannatusta.

Mäntyharjun kunnanvaltuuston kokous kestää noin viisitoista minuuttia. Sen jälkeen Häkkänen harppoo salista ulos. Hänellä on jo kiire seuraavaan paikkaan mutta hän suostuu siihen, että saatan hänet ulos virastotalosta.

Läheltä katsottuna ei ole vaikea ymmärtää, miksi Häkkäsellä on kannatusta. Kiireisenäkin – ja yllätettynä – hänen ulosantinsa on rauhallista ja miellyttävää.

”Mulla on vähän tikattu yleensä nää maanantaipäivät, paljon kokouksia. Joudun menemään tästä vielä Lahteen ja Heinolaan”, Häkkänen selittää kävellessään autolleen. Hän lupautuu puolen tunnin tapaamiseen maaliskuun aikana.

”Sovi aika mun avustajan kanssa”, hän sanoo ja katoaa.

Kokoomuksen heikkoutena on toisinaan pidetty sitä, että leikkauspolitiikkaa ajava puolue nähdään kylmänä ja epäinhimillisenä. Mielikuva vahvistui, kun viime kevään eduskuntavaalien alla Suomessa uutisoitiin vanhustenhoidon ongelmista. Silloinen oppositiopuolue sdp vaati 0,7:n henkilöstömitoituksen kirjaamista lakiin vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Muut puolueet ryhmittyivät mitoitusvaatimuksen taakse – kaikki paitsi kokoomus.

Kokoomuksen mielestä rahat olisivat olleet pois esimerkiksi kotihoidosta eivätkä ne olisi parantaneet vanhustenhoitoa kokonaisuutena. Monen mielestä se ratkaisi vaalit.

”Ihmiset olivat huolissaan vanhustenhoidon tilasta, mutta me selostettiin, miksi jokin pykälä ei ole toteutettavissa. Meidän olisi pitänyt näyttää, että ymmärrämme vanhustenhoidon kysymykset ja haluamme niitä asioita ratkaista. Luomme ihan itse itsestämme kylmää ja ylimielistä kuvaa”, kokoomuksen sisäpiiriläinen sanoo.

Häkkänen soittaa maaliskuun lopussa. Haastattelu on jouduttu siirtämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan kokouksen takia vielä kerran, mutta nyt hänellä on hetki aikaa puhua puhelimessa. Häkkänen kertoo, että eduskunnassa on siirrytty koronakriisin takia etäkokouksiin ja työmäärä on lisääntynyt.

Häkkäsellä on juristivaimonsa kanssa 1-vuotias tytär, josta hän kertoo kantaneensa viime kuukausina ”sektorivastuuta”.

Kun Häkkäseltä kysyy, miksi hän perui haastattelun, hän vetoaa kiireisiinsä: ”Jokainen priorisoi omaa ajankäyttöään. Mulla on aika tiivis päivärytmi aamusta iltaan.”

Hän kertoo olleensa viime aikoina ”vähän vähemmällä politiikan aktiviteetilla”. Häkkäsellä on juristivaimonsa kanssa 1-vuotias tytär, josta hän kertoo kantaneensa viime kuukausina ”sektorivastuuta”.

Häkkäsen mukaan maahanmuutto jakoi kokoomusta noin neljä–viisi vuotta sitten, mutta viime vaalikaudella puolue oli mukana kiristämässä turvapaikkapolitiikkaa ”aika yksituumaisesti”.

”Kaikki varmasti näkivät Suomessa sen, että jos on hallitsematon järjestelmä, se ei ole viime kädessä yhdenkään turvapaikanhakijan etu.” Hänen mukaansa ihmiset, jotka tulevat hakemaan perusteettomasti turvaa Suomesta, vievät resursseja auttaa niitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua.

Perussuomalaisia Häkkänen arvostelee sanomalla, että puolueen ”ainoa poliittinen tavoite on pitää rajat kiinni”. Hänestä Suomen on vallannut näivettymisen, kyräilyn ja taantumuksen ilmapiiri viimeisen vuoden aikana.

”Se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että me keskenään seurataan täällä, kuinka elintaso laskee. Jos me yritetään pitää rajat kiinni ja keskitytään siihen, että maailma pysyy suljettuna… Se politiikka ei tule johtamaan mihinkään hyvään.”

Häkkänen hymähtää, kun hän kuulee, mitä kansanedustajakollega on väittänyt: että rangaistusten koventaminen olisi Häkkäsen ainoa poliittinen tukijalka.

”Oho. Mä veikkaan, että sitten on harvinaislaatuinen henkilö, joka ei tunne mua ollenkaan tai ole missään käytännön arkisissa työkuvioissa mukana.”

Häkkänen uskoo saaneensa ”tiukan poliisipamppulinjan maineen” oikeusministerin pestinsä takia. Hän huomauttaa, että toimittajat pyytävät häneltä yhä kommentteja rikoksista ja rangaistuksista.

”Mähän olen käytännössä kaikissa puolueen toimielimissä, johtoryhmissä ja valiokunnissa koko ajan erittäin paljon yleispolitiikassa kiinni, kaikessa vanhuspalvelujen kehittämisestä lähtien”, hän sanoo ja muistuttaa olleensa kokoomuksen sosiaali- ja terveysasioiden pääneuvottelija viime vaalikaudella.

Mutta kun nyt kysytään, Häkkänen lupaa selittää kriminaalipoliittista linjaansa.

”Ykkösjuttu” hänelle rikollisuuden torjunnassa on puuttua juurisyihin, kuten rikkonaisiin perhetaustoihin, syrjäytymiseen ja työttömyyteen.

”En kannata fanaattisesti suu vaahdossa aina vain kovempia rangaistuksia, vaan mun analyysi perustuu hyvin pohdittuun linjaan esimerkiksi siitä, että kovistakin väkivaltarikoksista selviää (Suomessa) hyvin usein ehdollisella. Pääosa raiskaustuomioista on ehdollisia. Käytännössä niistä ei tule kuin maksimissaan oheissakkoa, eikä oheissakkoa juurikaan määrätä. Saatiin näihin muutosta mun oikeusministerikaudella, ja tässä pitäisi edelleenkin edetä.”

Häkkäsen mielestä myös henkirikosten määrän tulisi vaikuttaa elinkautisen pituuteen nykyistä voimakkaammin ja terroristisiin murhiin syyllistyneet pitäisi voida tuomita jopa ilman vapautumismahdollisuutta. Hän nostaa esiin norjalaisen Anders Breivikin, joka murhasi 77 ihmistä terrori-iskuissaan vuonna 2011.

”Maailmassa terrorismi yleistyy koko ajan”, hän selittää.

Moni kokoomuksessa uskoo, että Häkkäsestä tulee vielä puolueen puheenjohtaja. Taktisesti ajatellen Häkkäsen ei ole järkevää haastaa Orpoa – vielä.

Puolueen rakenteita pitäisi uudistaa oppositiossa kovalla kädellä, eikä toimintatapojen muuttaminen ja organisaation saneeraaminen ole kenellekään poliittiselle johtajalle herkkua.

On todennäköistä, että Häkkänen lähtee puheenjohtajakisaan vasta vuoden 2022 kuntavaalien jälkeen, kun eduskuntavaaleihin on enää vuosi. Silloin pääministeriprofiilia on helpompi rakentaa.

Häkkänen itse ajattelee, että kokoomus on viime aikoina mielletty virkamiesmäiseksi vastuunkantajapuolueeksi. Viime eduskuntavaalien aikaisesta keskustelusta hän muistaa voimakkaan polarisaation perussuomalaisten ja vihreitten välillä, erityisesti puheessa maahanmuutosta. Keskilinjan puolueiden, kuten kokoomuksen, pelitila kävi ahtaaksi.

Nyt kokoomuksen pelastus saattaa tulla yllättävästä suunnasta: ulkoisesta uhasta.

”Ihmisille nyt koronakriisinkin yhteydessä kaikista tärkein asia on taloudellinen toimeliaisuus, terveys ja turvallisuus, politiikan perinteiset aihealueet. Kyllä mä siinä mielessä uskon, että kokoomuksen kannatus ei erityisesti sula.”

Haastattelun loppua kohden Häkkänen alkaa lämmetä. Hänen matalassa, miellyttävässä äänessään on painokkuutta. Hän kertoo toivovansa, että koronakriisi yhdistäisi suomalaisia.

”Nyt jo näkee, että ihmiset osoittaa poikkeuksellista auttamishalua, yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta, valtioidenkin yhteenkuuluvuutta. Ja jopa ehkä maailmanlaajuisesti ihmiset yhtäkkiä kokee hengenheimolaisuutta kiinalaisen henkilöön, jolla on korona. Että me kamppaillaan itse asiassa vähän niin kuin luontoa vastaan eikä toisiamme vastaan.”

Hän tuntuu itsekin innostuvan nostattavista sanoistaan. Häkkäsestä koronakriisi on mahdollisuus kääntää yhteiskunnallinen ja politiikan henkinen ilmapiiri.

”Tähän monologini loppuun voin sanoa, että mä vaan pahaa pelkään, että jos politiikassa keskitytään erojen hakemiseen, niin niitä löytyy. Mutta jos keskitytään yhdistävien, isojen, suomalaisia hyödyttävien teemojen hakemiseen, niin niitäkin löytyy. Nyt on vaan kyse valinnasta, että kumpi tehdään.”

Sitten Häkkäsen puhe päättyy. Hän kuulostaa energiseltä, kiittelee ja sanoo, että palataan.

”Niin sä varmaan pistät mulle jonkun sitaattisetin tästä epämääräsen laveen leveestä keskustelusta?” hän lisää.

”Allright, kiitos, moi.”

Artikkelin lähteenä on käytetty myös Matias Marttisen ja Juho Mäki-Lohiluoman pamflettia 10 teesiä modernille oikeistolle sekä kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin ja poliittisen historian professori Vesa Vareksen haastatteluja. Kolme kokoomuksen entistä ja nykyistä sisäpiiriläistä sekä yksi kokoomuksen läheisesti tunteva toimittaja esiintyvät jutussa nimettöminä voidakseen puhua puolueen tilanteesta vapaammin.

Julkaistu: 16.5.2020
Kommentoi »