Ansku Bergström jätti TTK:n ja keskittyy nyt parisuhteeseen Elinansa kanssa: ”En ole katunut hetkeäkään”

Kun Tanssii tähtien kanssa alkoi tänä syksynä, moni odotti, että Anna-Liisa ”Ansku” Bergström, 39, palaisi välivuotensa jälkeen suosikkiohjelman tähtiopettajaksi.

Mutta kun esittelyjakso pärähti ruutuun, Ansku vietti sunnuntaita avopuolisonsa Elina ”Ellu” Gustafssonin, 32, kanssa parin talvella ostamalla mökillä. Nyt Anskun sunnuntai ei olisikaan tv-lähetystä edeltävää treeniä ja virittäytymistä jokaviikkoista kisailtaa kohti, vaan parisuhdepäivä, jolloin urheillaan ja liikutaan luonnossa yhdessä.

– Aloitin TTK:ssa, kun olin 25-vuotias. Olen saanut kokea hienoja asioita ja ryhmähenkeä. Tässä kohtaa elämää arvostan kuitenkin enemmän asioita, jotka lisäävät omaa hyvinvointia.

Pyyntöjä palata tanssiopettajien joukkoon oli taas tullut, mutta Ansku oli tehnyt päätöksensä – hän jäisi pois tähtitansseista. Yksi lisäkausi tv-ohjelmaa olisi vetänyt elämän uusiksi, nyt oli aika hoitaa itseään, hyvinvointiaan ja terveyttään. Oli aika omalle ajalle.

Maaliskuussa Anskulta leikattiin nielurisat ja hän kävi taas läpi pitkän angiinakierteen. Sairausloman aikana löytyi mökki, josta tuli Anskulle ja Ellulle tärkeä tukikohta. Sieltä on löytynyt rauhaa, eikä kaipuu tanssisalille iskenyt edes kun tv-ruutuun ilmestyi kimaltava tanssikilpailu, jossa Ansku oli monen kauden ajan opettamassa kilpatanssin saloja.

– En ole katunut poisjäämistä hetkeäkään. Konkreettisesti eron huomasi, kun olin viime syksynä tanssijana Jarkko Tammisen stand up -kiertueella, jonka muut tanssijat olivat mukana TTK:ssa. Kun lähdin aamulla lenkille, he ihmettelivät, miten jaksoin. Sanoin, että en ohjelman aikana olisi ikinä jaksanutkaan.

Neljä vuotta sitten Ansku havahtui elämänsä päättömään kiireeseen. Oli taas TTK:ta, päällekkäisiä opetustöitä sekä keikkoja.

– Huomasin, että mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän kroppaa piti huoltaa. Kroppa tarvitsee myös enemmän palautumista, ja tv-ohjelman aikana ei vain ole mahdollisuutta. Aloin miettiä, onko tämän väärti, että olen koko ajan superväsynyt ja puhki.

Ohjelmasta ja sen yhteisöstä irrottautuminen ei ollut helppoa. Kuten kaikkeen työhön, myös Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan sisältyy sekä hyviä että huonoja puolia. Ohjelma tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia myös opettajalle, mutta taival on myös todella raskas ja kuluttava. Ja jos tanssiparin ja opettajan kemiat eivät kohtaa, kausi voi olla todella tuskainen.

– Enkä tarkoita tässä mitään romanttista kemiaa, Ansku selventää.

Monta kautta tähtitanssinut Ansku ehti jo kerran tehdä lopettamispäätöksen, se olisi nyt siinä. Mutta keväällä 2021 hän pyörsi sen, kun ohjelman tuottaja soitti, että nyrkkeilijä Elina Gustafsson tulisi ohjelmaan ja nyt nähtäisiin ensimmäistä kertaa naispari. Tarjolla jotain ihan uutta, ja Elina olisi tulossa Anskulle pariksi!

– Tuottaja sanoi, että Ellu olisi sen verran räväkkä tapaus, ettei me osata nähdä tätä kenenkään muun kuin sinun kanssa. Onneksi lupauduin vielä mukaan.

Ansku tapasi nyrkkeilyuransa lopettaneen Elinan ensi kertaa tv-tansseja edeltäneenä kesänä.

– Etsittiin biisejä tansseihin ja puhuttiin siinä, että millaisia unelmia meillä on. Sanoin ääneen, että haluaisin joskus kiertää maailman ympäri, mutta kukaan kumppani tai ystävä ei ole ikinä innostunut, koska se maksaa liikaa tai ei ole aikaa. Ellu totesi siihen, että mä lähden sun kanssa!

Tanssisyksyn aikana kummankin tunteet toisiaan kohtaan alkoivat lämmetä, mutta Ansku ei halunnut sekoittaa niitä työhön. Mutta mitä sitä kiertelemään:

– Kyllä me TTK-syksyn aikana rakastuttiin!

Ansku päätti seurata sydäntään, ja syksyn lopussa Ansku ja Ellu olivat pari.

Ansku lähti vielä seuraavana vuonna tähtiopettajaksi, mutta vuoden 2022 TTK-finaalin jälkeen Ansku ja Ellu nousivat koneeseen. Koronan vuoksi maailmanympärysmatka typistyi Costa Rican, Panaman, Argentiinan ja Kenian mittaiseksi kierrokseksi. Ansku piti tuolloin pisimmän tauon tanssista sitten varhaislapsuutensa.

– Se oli juuri niin ihanaa kuin olin aina haaveillut. Opin, että ihminen pärjää hyvin vähällä. Minulla oli mukana kahdentoista kilon rinkka. Pesin viisiä alushousuja ja kaksia shortsejani matkan aikana.

Siitä alkoi Anskun ja Ellun matkustaminen, reissujen suunnittelu – ja ennen kaikkea seikkaileminen.

Tänä vuonna seikkailua on ollut vähemmän. Viime joulukuussa Ansku seisoi Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa vuoren päällä valmiina lentämään liitovarjolla. ”Run, run, run”, huusi Anskun takana ollut lentäjä, ja sitten juostiin. Varjo alkoi kallistua sivulle, Ansku ja lentäjä sen mukana. Ansku kaatui ja maa repi polvet verille.

– Harhailin shokissa. Edellämme varjoliitänyt Ellu soitti ihmeissään, missä olen. Polvet valuivat verta, enkä ollut varma oliko minulla jäykkäkouristusrokotus. Ellu vaati tiukasti sairaalassa, että otan sen.

Loppuloma Mauritiuksella meni haavoja puhdistaessa. Myös Anskun angiinakierteen viimeisin kerta osui reissulle.

– Totesimme, että eiköhän meidän reissut olleet hetkeksi tässä ja keskitymme liikkumaan kotioloissa ja mökillä.

Liikkuminen on ollut Raahessa kasvaneelle Anskulle pienestä asti mieleistä. Hän oli alle kouluikäinen, kun hänen äitinsä löysi Raahen rytmikkäiden tanssikoulun, jossa tyttö aloitti kilpatanssin. Nopeasti se täytti koko elämän. Jo yläkouluiässä Ansku siirtyi kilparyhmään seitsemänkymmenen kilometrin päähän Ouluun.

Kun Ansku on oli kahdeksan, hän sai viimein rinnalleen poikaparin. Elämä hymyili. Sitten perhettä kohtasi tragedia. Anskun tuolloin 21-vuotias isoveli kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.

– Äitini mukaan meissä on veljeni kanssa paljon samaa, hän oli vapaa sielu niin kuin minäkin.

Anskun tanssiharrastus ja kisamatkat toivat murheellisena aikana muuta ajateltavaa. Kisa-aamuina äiti heräsi neljältäkin laittamaan tyttärensä kisakampauksen.

– Tanssi on aina ollut eräänlainen voimavara koko perheelle. Siihen pystyttiin panostamaan, kun muita lapsia ei enää asunut kotona. On selvää, että ilman vanhempien panostusta en olisi tässä ja olen siitä kiitollinen.

Lukion jälkeen Ansku muutti pääkaupunkiseudulle, jatkoi kilpatanssiuraansa ja perusti oman toiminimen. Tanssinopettajan elanto oli töinä pitkin Helsinkiä.

– Asuin Vantaan perukoilla, josta suuntasin Helsingin Mäkelänrinteen urheilulukion aamutreeneihin, sitten vedin aamupäiväjumpan, jonka jälkeen tulin metrolla, bussilla ja joskus junallakin kotiin syömään ja käyttämään koirat ulkona. Sitten lähdin opettamaan, iltatreeneihin ja palasin iltakymmenen jälkeen.

Aamubussin kanssamatkustajia välillä huvitti, kun Ansku laittoi kellon soimaan ennen omaa pysäkkiään. Tuolloin hän oli tuntematon tanssiopettaja kaupunkibussiin kyydissä.

Kaikki muuttui, kun Anskua pyydettiin opettajaksi TTK:n viidennelle tuotantokaudelle. Ensimmäinen pari oli Antti Tuisku ja kaksikko voitti kauden. – Minua alkoi ahdistaa julkisissa kulkuneuvoissa kulkeminen. Minua alettiin tunnistaa, enkä kehdannut enää nukkua busseissa.

Ansku hankki ensimmäisen oman autonsa.

TTK oli uusi kokemus. Hän huomasi, että ohjelma vaatii äärimmäistä aikatauluttamista, johon hän oli onneksi totutellut jo aiemmin ajan. Alkuun tanssiparit harjoittelevat neljä tuntia päivässä, mutta kisan edetessä moni haluaa treenata enemmän.

Opettajilla työpäivä jatkuu omien ohjaustuntien parissa, ja uusi koreografia on tuotettava ohjelmaan joka viikolle.

– Opin syömään vitamiinini TTK-syksyjen aikana, sillä tahti on kova ja kroppa voi helposti huonosti, kun on koko päivän liikkeessä. Myös julkisuus voi luoda lisäpaineita. Ehkä ohjelmasta irrottautuminen ei ollut niin vaikeaa, koska julkisuus tai huomio eivät ole olleet minulle koskaan itseisarvoja.

Ansku arvelee, että hän on kestänyt nuo paineet henkisesti hyvin, sillä hän oli hoitanut mieltään jo ennen ohjelmaan osallistumista. 23-vuotiaana hän kävi jo ensimmäisen kerran terapiassa. 28-vuotiaana selkänivel alkoi vihoitella. Liikunnalliselle ihmiselle, joka on ammatiltaan tanssija, kova kipu oli jopa häpeä, kun sille ei löytynyt selkeää syytä.

– Kivut olivat kovia, kävelin katkokävelyä. Silloinen kumppani joutui kantamaan minut välillä vessaan. Olin aina tykännyt lenkkeillä, mutta nyt ajattelin, että en varmaan voi juosta enää ikinä. Oli myös kova paikka sanoa treeneissä, että en pysty tekemään vaikka taivutusta. Se tuntui selittelyltä. Ajattelin myös, että liike on lääke, niinhän joka paikassa sanottiin. Jatkoin sinnikkäästi töitäni.

Ansku kiersi kahden vuoden aikana eri lääkäreillä. Tieto siitä, että 60 prosenttia selkäsäryistä on selittämättömiä, ei Anskua lohduttanut. Lopulta urheilulääkäri Petri Helenius löysi Anskulta isän puolelta tulleen perinnöllisen selkärankareumageenin.

– Minulla ei ollut reumaa, mutta SI-nivelestä löytyi reaktiivinen niveltulehdus, joka oli aiheuttanut kivut.

Anskua alettiin lääkitä tulehduskipulääkkeellä, reumalääkkeellä ja kortisolilla. Suurin apu löytyi lopulta biologisesta lääkkeestä, jota Ansku on pistänyt itseensä 30-vuotiaasta lähtien.

– Se laukaisi aluksi myös kriisin. Että olen näin nuori ja minulla on jo säännöllinen lääkitys! Samaan aikaan yksityiselämässä oli muutoksia, joten asioiden läpikäyminen terapeutin kanssa auttoi.

Ansku myös vannoi, että jos hän joskus pääsee selkäkivusta, hän juoksee maratonin. Se lupaus lunastettiin.

– Aloin pian treenata maratonille. Nyt olen juossut niitä kaksi. Tämä opetti, että vastoinkäymiset voivat myös vahvistaa ja avata omaa ajatusmaailmaa.

Nyt Ansku ja Ellu ovat olleet yhdessä kolme vuotta. Milloin koittaa avioliiton aika, sitä ei olla vielä päätetty. – Eikä avioliitto tunnu itselle mitenkään merkittävältä asialta, elämämme on hyvää näin.

Kolme viimeistä vuotta ovat olleet Anskulle suuren muutoksen ja henkisen kasvun aikaa. Ellun kanssa Ansku on huomannut, että on oppinut yhä vahvemmin kuuntelemaan itseään.

– Moni ajattelee, että koska Ellu on vahva persoona, hän jotenkin vaikuttaisi päätöksiini, mutta se on kyllä päinvastoin. Kun kysyn tai mietin ääneen jotain päätöstä, Elina sanoo aina, että mieti itse. Ellu laittaa minut ajattelemaan, mitä sydän sanoo. Ja niin olen yhä useammin tehnyt, Ansku virnistää, pakkaa kimpsunsa salista ja suuntaa tanssitunnille.

Meikki Miia Ollula. Stylisti Laura-Melanie Hecht. Vaatteet Vimma.