Anne Mäkinen päätti 15-vuotiaana, että hänestä tulee ammattijalkapalloilija – vaikka maailmassa ei sellaista mahdollisuutta naisille edes pitänyt olla
Vain yksi voi olla ensimmäinen suomalainen naisjalkapalloammattilainen. Anne Mäkisen tarinan takana on ymmärrys siitä, että voitto on vain sivutuote – menestys alkaa tappioista.
"Olen heittänyt ohi yli 9 000 kertaa urani aikana. Olen hävinnyt lähes 300 ottelua. 26 kertaa minuun on luotettu pelin ratkaisevassa hetkessä, ja olen epäonnistunut. Olen epäonnistunut uudelleen ja uudelleen elämässäni. Ja juuri siksi olen menestynyt."
Koripallolegenda Michael Jordanin filosofia tiivistää menestyksen ja epäonnistumisen välisen suhteen vaikuttavasti numeroiden avulla. Urheilumaailma on täynnä menestyksen mittareita – mestaruuksia, ennätyksiä ja palkintoja. Monesti unohdetaan, että ne, jotka nousevat huipulle, ovat kokeneet epäonnistumisia enemmän kuin tilastoihin tai otsikoihin mahtuu.
Menestys ei ole täydellistä suoriutumista, vaan kykyä oppia tappioiden kautta. Voittamisen ja häviämisen paineista irrottautuminen on avain henkiseen vapauteen, mikä mahdollistaa pitkäjänteisen kehityksen.
Mitä useammin urheilun huippunimiä kohtaa, sitä selvemmäksi käy ajatusmaailma menestyksen takana. Heissä kiteytyy kasvun ja oppimisen kulttuuri, joka ulottuu vahvasti tulosten ulkopuolelle. Samankaltainen filosofia on kulkenut myös Suomen menestyneimmän naisjalkapalloilijan, Anne Mäkisen, matkassa.
– Nuorena kirjoitin harjoituspäiväkirjaani: ”Epäonnistuminen on suorin tie menestykseen”. Kun ymmärsin tämän, virheitä ja epäonnistumisia ei tarvinnut pelätä, vaan ottaa ne nöyrästi vastaan, sillä ilman niitä ei voi myöskään kehittyä, Mäkinen sanoo.
”Emmehän me tiedä, jos siellä somessa ihailemamme ihmiset, voivatkin suurimman osan ajastaan todella huonosti.”
Mäkinen päätti 15-vuotiaana, että hänestä tulee ammattijalkapalloilija, vaikka maailmassa ei sellaista mahdollisuutta naisille edes ollut. Hän näki, miten maailma oli auki saman ikäisille pojille, joiden kanssa hän tasapäisesti harjoitteli Mäkelänrinteessä aamuisin. Mäkinen päätti hoitaa oman ruutunsa niin hyvin kuin osaa ja uskoi, että asiat kyllä järjestyvät.
Ajatusmalli on auttanut Mäkistä, kun hän on työntänyt itseään epämukavuusalueelle. Hän muutti nuorena Yhdysvaltoihin pelaamaan jalkapalloa ja opiskelemaan. Ensimmäiset aamuharjoitukset oli tehty, kun muut vielä nukkuivat. Hän myös harjoitteli lisäksi poikien kanssa, sekä pelasi miesten sarjassa. Mäkinen on etsinyt sitä, mitä muut eivät tee ja nähnyt tilaisuuksia tulevan vastaan ihan jokapäiväisessä arjessa.
– Treeneissä jaettiin joukkueet ja huomasin, että sisäinen ääni alkoi sanomaan, että epäreilut jaot, ei meillä ole mitään mahdollisuutta voittaa. Kun kampitin sen äänen ja aloin ajatella, että wau mikä mahdollisuus mitata miten pärjään ja miten pystyisin auttamaan koko joukkuettani parempaan suoritukseen, silloin sain harjoituksesta parhaan hyödyn irti.
Yksittäinen ihminen ei pysty kontrolloimaan voittamista, lopputulokseen liittyy niin paljon muitakin tekijöitä. Siksi Mäkiselle voitto ja tappio ovat aina olleet vain tulos. Hänelle paras tapa pyrkiä tavoitteeseensa, on ollut keskittyä ja vaikuttaa siihen mitä voi kontrolloida, eli omaa itseään ja tätä hetkeä. Vuosien saatossa erot pelaajien välillä kasvaa, jos harjoituksesta ja ottelusta toiseen, toinen pelaaja valitsee maksimoida hyödyn ja toinen jää odottamaan täydellistä tilaisuutta onnistua.
Kun urheilija vie itsensä rajan yli ja päättää olla suurempi kuin sisäinen kampittajansa, menestyy todennäköisesti myös ympäristöissä, joissa täytyy toimia epämukavuusalueella. Mäkinen puhuu paljon siitä, kuinka urheilussa erot alkavat syntyä, kun urheilija oppii käyttämään mieltään yhdessä kehonsa kanssa. Urheilijat, jotka onnistuvat yhdistämään nämä kaksi, löytävät usein aivan uudenlaisen tason suorittamisessaan. Urheilussa mielen harjoittelun pintaa on kollektiivisella tasolla vasta raapaistu.
”Jos ajatellaan, että ulkoinen menestys tekee ihmisen elämästä hyvän ja sitten tuleekin tappio, onhan se elämä varmasti aikamoista vuoristorataa.”
Mäkisen nuorena tehty päätös tulla ammattijalkapalloilijaksi toteutui vuonna 2001, kun Yhdysvaltoihin perustettiin ensimmäinen naisten jalkapallon ammattilaissarja. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen naisammattijalkapalloilija.
Vuotta aikaisemmin hänet oli valittu vuoden pelaajaksi USA:n yliopistosarjassa. Kehityksen ympäristössä, ei suurilta opettajilta, vastoinkäymisiltä, voi välttyä.
– Ne olivat kovia hetkiä istua penkillä, kun identiteettini oli rakennettu jalkapallon ympärille. Se oli tosi raskasta. Minulla oli loukkaantuminen alla ja oli vaikeaa palata takaisin kentälle. Kehityskeskustelussa kolme valmentajaa kertoi miksi en pelaa. Kritiikkiä tuli vasemmalta ja oikealta. Koin etteivät he löytäneet mitään hyvää tekemisessäni. Lähdin itkien siitä palaverista.
Kauden päätteeksi Mäkinen kaupattiin toiseen joukkueeseen Yhdysvalloissa. Silloin hän oli valinnan edessä.
– Ajattelin, että voin antaa periksi ja luovuttaa. Tai sitten voin uskoa, että minussa on jotakin muuta ja näytän kaikille sen mitä minussa on. Oli hyvä, että se tapahtui, sen seurauksena aloin harjoitella entistäkin paremmin. Enkä tarkoita enemmän, vaan laadukkaammin. Aloin tehdä täitä urheilupsykologin kanssa ja aloin kehittämään pelissäni asioita mielikuvaharjoitteiden avulla. Näin nopeasti sen tuomat hyödyt ja pystyin ottamaan seuraavat askeleet urallani.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2005, Mäkinen valittiin naisten jalkapallon EM-kisojen parhaana pelaajana. Mäkisen suoritukset hakevat vertaistaan suomalaisessa jalkapallohistoriassa.
Kasvun ajatusmalli on elämäntapa, joka kantaa. Mäkinen on kiitollinen, että sai kasvaa ilman sosiaalisen median tuomia ajatuksia ja kodissa, jossa ei painostettu, ainoastaan tuettiin.
Hän on huolissaan nuorista, jotka katsovat sosiaalisesta mediasta muiden ”täydellistä elämää” ja määrittävät voitot ja rikkaudet menestyksen mittareiksi.
– Puuttuu vähän ajatus siitä, mikä on tärkeää, mitä yritetään saavuttaa ja miksi? Jos ajatellaan, että ulkoinen menestys tekee ihmisen elämästä hyvän ja sitten tuleekin tappio, onhan se elämä varmasti aikamoista vuoristorataa. Emmehän me tiedä, jos siellä somessa ihailemamme ihmiset, voivatkin suurimman osan ajastaan todella huonosti.
Ihmisille voi helposti tulla vääristynyt kuva siitä, mitä urheilumenestys oikeasti tarkoittaa. Voitot, tittelit ja ulkoinen menestys eivät ole lopullisia päämääriä, vaan osa prosessia, jonka kautta oppii ja kehittyy. Urheilun luonteeseen kuuluu, että yksi voittaa tänään ja huomenna tilalle astuu uusi mestari. Mäkinen on löytänyt menestyksen ytimen, joka ei ole päämäärä, vaan matka.
Mäkinen on jatkanut työtään jalkapallon parissa ja toiminut muun muassa Suomen naisten A-maajoukkueessa erilaisissa rooleissa. Hänen tapansa tarkastella asioita – oppiminen ennen tuloksia – on tehnyt hänestä paitsi urheilijana myös ihmisenä poikkeuksellisen.
Kertaakaan Mäkisellä ei urheilussa ole ollut vakituista työtä. Ainoa varma asia on muutos ja hän uskoo olevan helpompaa sopeutua työn luonteeseen, jos on innovatiivinen mieli. Hän on pyrkinyt menemään sinne, missä voi oppia ja luoda uutta. Ja etsiä kanssapelurit, jotka ajattelevat samalla tavalla.
Ollessaan nuorten Olympiavalmentajan roolissa, Mäkinen pilotoi ja starttasi Helsinki Football Academyn, joka perustui tietoon.
– Minulle on tärkeää ymmärtää, miksi asioita tehdään. Teimme sykevälivaihtelusta analyysin, jolla selvitimme palautumista. Kun pelaajien päivärytmi muuttui, muutos palautumisessa oli radikaali. Näimme myös, että loukkaantumiset ja sairaspäivät vähentyivät, ja että testitulokset kehittyivät. Siihen päätös akatemiasta perustui, tuoda pelaajille arkeen rytmi, joka tukee kehittymistä.
Työskennellessään pohjoismaisen suurseura AIK:n naisten joukkueen urheilutoimenjohtajana, hän seurasi globaaleja trendejä. Naisten jalkapallon räjähdysmäinen kasvu, isompien TV-sopimuksien ja sponsoreiden tulo, kasvavat kannattajamäärät, sekä siirtosummien kasvu, olivat ennustettavissa.
Vastoinkäymisiä ja haasteita tuntui välillä riittävän jokaiselle viikon päivälle. Taistelin tyttöjen- ja naisten joukkueen priorisoinnista. Usein tunsin itseni kovinkin yksinäiseksi. Asioita piti kuitenkin saada läpi, jotta pystyisimme kehittämään toimintaa. Lopulta sain hallituksen ymmärtämään kestävälle pohjalle rakennetut investoinnit. Strategiaan sitouduttiin ja sain hallituksen tuen.
Mäkinen on joutunut huomaamaan, ettei pitkäjänteiselle kehittämiselle ja tiedolla johtamiselle aina löydy jalkapallossa jalansijaa. Päätöksiä tehdään helposti tunteella ja vanhentuneisiin käytäntöihin perustuen.
– Ollessamme keskellä tärkeintä organisaation ja pelin kehittämisvaihetta, loppui homma kesken, kun lyhyellä aikavälillä tuloksia ei tullut. Se tuntui hyvin raskaalta, sillä olin laittanut peliin niin paljon aikaa, energiaa ja omia voimavaroja.
Mäkinen oli työntänyt itsensä jälleen epämukavuusalueelle, ollessaan AIK:n johtoryhmän ainoa nainen. Kun hänet oli vapautettu tehtävästään, kiusaus jäädä sängyn pohjalle murehtimaan oli suuri. Silti tälläkin kertaa Mäkinen analysoi, mitä oppeja kokemus antoi ja astui ulos oravanpyörästä.
”Ahdistuksen sijaan tilalla on kiitollisuus ja uteliaisuus siitä mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan, kunhan jatkaa oman osaamisen ja itsensä kehittämistä.”
Jos jotakin todella haluaa kehittää, Mäkinen uskoo sen vaativan kauaskatseisempaa perspektiiviä. Hän uskoo, että jatkuvan kehittämisen ja innovaation keskiössä ovat ihmiset ja yhdessä tekeminen.
– Jos vain hoidan oman ruutuni ja tulen työhöni parhaana mahdollisena itsenäni, se on mielestäni paras tapa vaikuttaa kehitykseen ja löytää uusia alueita, joita valloittaa ja joista oppia. Emme voi manipuloida lopputulosta pakottamalla tai käyttämällä valtaa.
Ei mennyt kuin viikko, kun johtava globaali urheiluteknologia firma otti Mäkiseen yhteyttä. AIK aikana tehty yhteistyö oli ollut käyntikortti hänen tavastaan tehdä töitä. Uudessa työssään strategin roolissa, jälleen ainoana naisena, Mäkinen pääsi huippuporukkaan, joka oli koottu Euroopasta, Yhdysvalloista, sekä Australiasta.
Mäkinen oppi entistäkin enemmän tiedolla johtamisesta, urheiluanalytiikasta ja tutkimusmaailmasta. Hän oppi myös siitä, minkälaisia ominaisuuksia johtajalta vaaditaan, kun tieto liitetään osaksi prosessia ja tukemaan strategiaa. Hän vastasi Pohjois-Euroopan kumppanuuksista ja teki miesten huippujoukkueiden kanssa töitä, tukien tiedolla johtamisen strategiaa ja jalkauttamista sekä pyrki yhdessä päättävissä rooleissa olevien henkilöiden kanssa pohtimaan miten analytiikkaa ja kerättyä tietoa pystyttäisiin hyödyntämään kilpailueduksi.
Hän pääsi myös entistä enemmän vaikuttamaan omaan intohimoonsa – luoda menetelmiä ja kerätä tietoa naisten urheilusta. Hän oli muun muassa mukana vetämässä tutkimusprojektia liittyen kuukautiskiertoon.
– Naisten puolella hyvin vähän metodit perustuvat tietoon. Vain kuusi prosenttia tutkimuksista urheilulääketieteessä on tehty vain naisille ja niistäkin vain murto-osa laadukkaasti. Naiset ja tytöt urheilevat koko ajan enemmän ja naisilla on täysin eri fysiologia ja anatomia kuin miehillä. Olisi naivia tehdä johtopäätöksiä ilman tutkimusta, siksi tämä puoli kiinnostaa minua. Siellä on vielä niin valtavan paljon asioita, joita emme tiedä.
Yrityksen organisaatiomuutoksen myötä, Mäkinen on jälleen muutoksen edessä.
– Tällä kertaa muutos ei tunnu enää niin dramaattiselta. Ahdistuksen sijaan tilalla on kiitollisuus ja uteliaisuus siitä mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan, kunhan jatkaa oman osaamisen ja itsensä kehittämistä. Yksi asia on varmaa, että kehittämisideoita on jo lyhyen ajan sisällä ehtinyt syntyä monia.
Anne Mäkisen ajatusmaailma tarjoaa arvokkaan oppitunnin. Kun keskittyy omaan kehitykseen ja siihen, mitä itse voi tehdä, epäonnistumiset muuttuvat oppimisen välineiksi ja menestys nousee esiin luonnollisena osana kasvumatkaa.
Kasvun ajatusmalli on voimakas: se antaa luvan epäonnistua, mutta samalla vaatii ihmistä oppimaan vastoinkäymisistään. Lopulta menestyvät ne, jotka eivät enää pelkää epäonnistua, vaan omaksuvat sen tärkeänä osana elämää ja matkaa kohti suurimpia tavoitteitaan.
