”Los Angeles on kova, brutaali ja äärimmäisen toiveikas kaupunki” – Kuuleeko Kukkohovi? -podcastissa kaupungin ja ihmisten energiasta
Matkalaukut on pakattu, Anne viestii vielä lentokentältä. Kuuleeko Kukkohovi? -podcastin neljännessä jaksossa puhutaan Los Angelesin erikoisesta energiasta ja vähän muistakin elämässä kohdatuista ehkä yliluonnollisista asioista.
Los Angeles on erikoinen kaupunki. Se on kova ja brutaali, mutta samalla äärimmäisen toiveikas. Asiat ovat mahdollisia, elämästä saa nauttia ilman, että se olisi erityinen palkinto jostain suoritetusta. Tämä Losissa vetoaa myös Anne Kukkohoviin.
– Suomessa ajatellaan, että nyt olen kärsinyt niin hirveästi, että ansaitsen tämän – ja se on musta tosi väärä tapa ajatella. Toivon, että kun olen Los Angelesissa, pääsen siitä eroon.
Emilia Saloranta tunnistaa toiveikkuuden. Se tarttuu.
– Itsellekin tulee sellainen olo, että pystyn mihin tahansa. Mutta se karisee aika nopeasti, kun tulee takaisin Suomeen. Onko se sitten jotain realismia vai mitä ikinä?
Yksi Annen deittikavereista, stunttimies, on kuvannut, että moni Los Angelesiin asumaan tulleista on ensin mennyt vähän sekaisin. Kaupunki karsii jyvät akanoista, se koulii esiin ne, jotka kestävät kaupungin energiaa.
– Se on osuvasti sanottu, summa Anne. Se kaupunki on vaativa, bold.
Annelle Los Angelesin energia rakentuu ympärillä olevista isoista elementeistä. Tyyni valtameri, vuoret, valtava aavikkoalue, johon liittyy myös ufokuvioita.
Luopua roolista ja olla absoluuttisen auki. Tätä Anne peräänkuuluttaa omassa elämässään.
– Thaimassa detox-retriitissä ensin puhdistettiin keho. Se oli tuskallistakin. Ja kun keho oli puhdistunut niin se vaan meni päähän. Musta tuli tosi lempeä. Se oli todella puhdistava kokemus.
Joillekin kyse on hengellisyydestä, toiselle uskonnollisuudesta. Anne ja Emilia puhuvat energiasta. Emilian kokemus lapsensa kastepäivänä tuntuu sellaiselta, jota moni kuvaisi yliluonnolliseksikin. Emilia isä oli kuollut samana päivänä.
– Vauvaa imettäessä tuntuu kuin hartioille olisi laskeutunut kädet, kuin siivet. En ole mikään enkelioppinut, mutta tuli sellainen rauha. Se voi johtua itkun jälkeisestäkin tuntemuksesta, eli olla ihan fysiologista.
– Sana enkeli vie ihmisten ajatukset visualisoimaan vähän liiankin teennäistä kuvaa, pohtii Anne. Siinäkin on kyse energiasta. Kuka kutsuu mitäkin miksikin, mikä on sen nimi, joka ottaa kiinni ja suojelee?
Jokaisella ihmisellä on oma energiansa, mailla on omansa, viikonpäivillä, jopa kellonajoilla on oma erityinen energiansa.
Tämä näkyi konkreettisesti myös eräillä viime kesän treffeillä. Anne kertoo kaverinsa toivoneen tapaamista vasta puolenyön jälkeen, koska silloin energia on erilainen.
– Näittekö te? Oliko erilaista?
Ystävysten puhelu on viimeinen välillä Helsinki–Järvenpää. Jakson lopussa vielä viime hetken tunnelmia lentokentältä ennen Los Angelesin matkaavaan koneeseen nousua.
Kuuleeko Kukkohovi? -podcast Apu360-sovelluksessa ja Spotifyssa.
