Anne Kukkohovin yllätyspäätös – muuttaa malliksi Los Angelesiin: ”Toista tilaisuutta ei välttämättä enää tule”

Mitä pakata mukaan uuteen elämään? Tätä Anne Kukkohovi on pohtinut viime aikoina usein. Edessä on muutos, johon valmistautumisen hän aloitti jo viime vuoden puolella. Kun paperityöt on pian hoidettu, Anne lentää laukkuineen Los Angelesiin.

Vastassa on enkelten kaupungin kevät, jossa parinkymmenen asteen lämpö ja pehmeä valo saavat ihon hehkumaan eri tavalla kuin pohjoisen kalvakka aurinko. Paluulippua ei ole. Uusi työ aikuismallina sen sijaan on.

Tähän olisi luontevaa runoilla jotakin enkelikaupungin tähtipölystä ja Hollywoodin kukkuloista. Kukkohovilla ei ole kuitenkaan epärealistisia odotuksia Los Angelesista. Anne tietää, että arki Yhdysvaltojen toiseksi suurimmassa ja kalleimmassa kaupungissa on vaativaa. Se kaunis valokin on oikeastaan ilmansaasteiden aikaansaannosta. Mutta sää ei olekaan syy Annen muuttoon. Pikemminkin kyse on Kalifornian henkisestä ilmastosta.

– Tykkään siitä ajatuksesta, että kaikki on mahdollista, kunhan on vain itse valmis heittäytymään ja tekemään työtä unelmansa eteen. Olen tiennyt nuoresta saakka, että vielä jonakin päivänä asun Amerikassa. Nyt on se hetki, Anne sanoo.

Esimakua suuren lännestä Anne sai jo viime vuonna, kun hän vietti pari kuukautta Los Angelesissa. Kaliforniassa Anne tutustui paikalliseen deittikulttuuriin ja raportoi kokemuksistaan MTV Katsomon Sometähtien sinkkuelämää -sarjaan. Se oli vauhdikas kesä, Anne nauraa.

– Menin avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia. Kun avasin perillä amerikkalaisen deittisovelluksen, tuntui kuin olisin tupsahtanut karkkikauppaan: joka päivälle olisi ollut tarjolla eri konvehti.

Toisaalta mahdollisuuksien markkinat paljastivat myös raadollisuutensa.

– Deittipalveluissa on nykyään paljon tekoälyllä tehtyjä profiileja, ja oikeat miehet voivat olla aika päällekäyviä. En ole ikinä viehättynyt sellaisesta, sillä minusta seksuaalisen energian kehittymiselle pitää antaa tilaa.

Annelle vahva libido on ollut aina luonnollinen osa elämää, hän ei ole edes yrittänyt peitellä sitä.

– Ajattelen, ettei siinä ole edes kyse pelkästä seksuaalisuudesta. Enemmänkin voisi puhua vitaliteetista, joka heijastuu ihmisen koko persoonasta ja näkyy vaikkapa siinä, millainen hän on työssään. Englannin kielessä tälle on terminsäkin: juicy, mehukas.

Miten Anne päätyi lopulta saamaan mallisopimuksen Yhdysvalloista? Kaikki alkoi viime kesänä, kun Anne tapasi Losissa suomalaisen meikkaajan Riku Campon.

– Tulin maininneeksi Rikulle, että minua kiinnostaisi tulla Yhdysvaltoihin pidemmäksi aikaa, mutta pitäisi vain löytää töitä.

2000-luvun alusta saakka Los Angelesissa asunut ja huippumalleja meikannut Campo näki 53-vuotiaassa Annessa heti potentiaalia mainosmalliksi. Ehtihän Anne tehdä 1990-luvulla mallin töitä Englantia, Japania, Saksaa ja Ruotsia myöten.

– Epäilin tietysti, että onko mitään mahdollisuuksia. Olen kuitenkin jo viisikymppinen ja mallimarkkinoille usein liian lyhyt. Riku puhui minut ympäri ja pyysi lähettämään meikittömiä, luonnollisia valokuvia. Vanhemmille mainosmalleille on nyt kova kysyntä Amerikassa.

Näyttelijöitä, malleja ja tanssijoita välittävä CESD Talent Agency -mallitoimisto innostui Kukkohovin kuvista ja päätyi tarjoamaan Annelle työsopimusta. Sen jälkeen asiat ovatkin edenneet nopeasti, joskin työviisumin hakeminen on koetellut kärsivällisyyttä ja vaatinut avuksi lakimiestä.

– Olen hakenut O1B-viisumia, joka on vaikea saada ja todella kallis. Asiantuntijat ovat silti vakuuttaneet, että se vaiva kannattaa nähdä. O1B-viisumi mahdollistaisi paljon pidemmän oleskelun Yhdysvalloissa ja voisi helpottaa pysyvänkin oleskeluluvan saamista.

Anne ei halua kuitenkaan rynnätä asioiden edelle.

– Ensin on katsottava, miten elämä Yhdysvalloissa lähtee sujumaan ja pystynkö elättämään siellä itseni. Sen tiedän, että nyt käsillä on se aikaikkuna, jolloin siirto on tehtävä. Jos jään odottamaan, toista tilaisuutta ei välttämättä enää tule.

Oikeastaan muutosten vyöry Annen elämässä oli lähtenyt liikkeelle jo syksyllä 2017, jolloin pitkäaikainen ystävä, stylisti Teri Niitti menehtyi sairauskohtaukseen. Seuraavana vuonna Anne joutui hyvästelemään syöpään sairastuneen Anja-äitinsä. Äidin saattohoidon aikana käynnistyi myös Annen ja puoliso Joni Kukkohovin avioero- prosessi 17 vuotta kestäneestä liitosta.

– Noihin vuosiin osui niin monta isoa ja vaikeaa luopumista, että voin silloin todella huonosti. Siitä toipuminen on ottanut aikansa, Anne myöntää nyt.

Viime vuosien aikana Anne on tutustunut itseensä uudelleen. Hän on myös asunut ensimmäistä kertaa yksin, sillä 22-vuotias poika muutti kotoa viime vuonna.

– Kun kerroin pojalle aikeestani muuttaa Los Angelesiin, hän ei yllättynyt, mutta minua alkoi itkettää. Olemme olleet niin tiivis parivaljakko. Toisaalta uskon, että tämä tekee molemmille hyvää. Jos tilanne sitä vaatisi, olisin koska tahansa valmis palaamaan takaisin. Suomessa tulen tekemään töitä välillä muutenkin.

Anne myöntää miettineensä viime aikoina paljon itseään ja vanhemmuuttaan. Ja tilanteita, joissa hän on ajautunut muiden ohjailemaksi, vaikka olisi sisimmässään halunnut muuta.

– Olen oppinut vasta nyt asettamaan rajani, enkä enää stressaa, jos joku siitä loukkaantuu. Itse en kehtaisi ikinä arvostella muita heidän valinnoistaan. Meillä jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisut.

Toisin oli entisaikaan. Anne ei muista, että hänen 1940-luvulla syntynyt äitinsä olisi koskaan puhunut unelmistaan ja paljastanut sisintään. Paljon tärkeitä lukkoja jäi äidin kanssa avaamatta, kuten perheen suurin tragedia, Annen isoveljen tekemä itsemurha. Anne oli vain 12-vuotias veljensä menettäessään.

– Kun äiti kuoli, itkin hänen elämätöntä elämäänsä. On sääli, että äidiltä jäi paljon asioita kokematta ja käsittelemättä. Minulla on ollut oman lapsen kanssa paljon avoimempi ja syvempi yhteys.

Haaveestaan muuttaa Amerikkaan Anne mainitsi vuosia sitten myös äidilleen, mutta Anja ei innostunut ajatuksesta.

– Äiti sanoi, etten voi jättää häntä. Siitä tuli sellainen pinnan alla kytevä syyllisyyden tunne, että jätin suunnitelman toteuttamatta. Jälkikäteen olen miettinyt, että me vanhemmat voimme tiedostamatta asettaa lapsille paineita ja rajoja.

Työstämistä on vaatinut myös vastoinkäymisiin suhtautuminen. Kun Annen ja ex-puoliso Jonin johtama luonnonkosmetiikkayritys Supermood ajautui taloudellisiin vaikeuksiin pandemian vuoksi ja Venäjän-kaupan hyydyttyä, kaikki brändin eteen uurastettu työ tuntui valuvan hukkaan.

– Tein paljon surutyötä sen vuoksi, eikä sitä ainakaan helpottanut suomalainen yrityskulttuuri, jossa ei ole tilaa epäonnistumiselle. Amerikkalainen bisnesmaailma on kannustavampi ja tuntuu omemmalta. Se on minunkin asenteeni: en märehdi mennyttä, vaan menen eteenpäin.

Isoja suunnanvaihdoksia Anne on tehnyt ennenkin. Mallivuosiensa jälkeen 2000-luvulla hän ehti työskennellä kolmessa suuressa mainostoimistossa, kunnes irtisanoutui ja perusti yrityksen.

– Moni piti sitäkin varmasti hulluna liikkeenä. Oli hyvin palkattu työ ja ihanat työkaverit, mutta sisimmässäni tiesin silloin, että oli aika tehdä jotain muuta. Tuo sama tunne minulla on nytkin, ja siihen pitää luottaa.

Entä, jos jokin menee pieleen? Entä, jos töitä Yhdysvalloista ei löydykään tarpeeksi elannon saamiseksi?

– Sekin on mahdollista. Välillä on pelottanut ja epäilyttänyt kaikki. Olen ollut käytännön järjestelyjen kanssa yksin ja potenut huijarisyndroomaa. Jo asunnon etsiminen Losista on vaikeaa ja vuokrasta voi joutua pulittamaan 5 000 euroa kuussa.

Hän sanoo ymmärtävänsä ihmisiä, jotka pysyvät mukavuusalueellaan, koska epäonnistumisen mahdollisuus pelottaa. Toisaalta rajojen rikkomista voi opetella.

– Enkä tarkoita nyt sitä, että kaikkien pitäisi muuttaa Amerikkaan. Se voi olla jokin pienimuotoisempi haave, joka on kytenyt mielessä pitkään. Itse olen huomannut, että unelmien sanoittaminen kirjoittamalla tai visualisoimalla auttaa ohjaamaan tavoitetta kohti.

Toiveista ja peloista Anne puhuu myös avoimesti. Läheisimmät ystävät ovat poikkeuksetta naisia. – Olen huomannut, että miehillä on tarve yrittää heti ratkaista ongelmia, vaikka kuunteleminen on usein tärkeämpää. Se on myös toisen kunnioittamista, jonka haluan itsekin ystävänä muistaa.

Anne toteaa olevansa onnekas, sillä hänen ystäväpiirissään elämänkokemukset yhdistävät enemmän kuin syntymävuosi.

– En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmisiä pitäisi lokeroida numeron perusteella, sillä moni tekee ja kokee asioita omassa tahdissaan. Ystäväpiirissäni voi olla aivan samantyyppisiä kriisejä, oli kyse sitten kaksikymppisestä tai 50-vuotiaasta ihmisestä.

Tällaisista aineksista ja ystävän kanssa jaetuista keskusteluista sai alkunsa myös uusi Kuuleeko Kukkohovi? -podcast, joka on kuunneltavissa Apu360-sovelluksessa 20. maaliskuuta alkaen.

Podcastissa toimittaja Emilia Saloranta soittaa kerran viikossa Annelle Los Angelesiin ja ystävykset päivittävät uusimmat kuulumiset. Kaksikko lupaa tarkastella kahden eri kulttuurin ja elämäntilanteen eroja parisuhteissa, työelämässä, äitiydessä, unelmissa ja menetyksissä.

Luvassa on rohkeaa ja sensuroimatonta puhetta.

– Keskustelumme Emilian kanssa ovat olleet aina herkullisia jo sen vuoksi, että käymme läpi aivan erilaista vaihetta. Minä voin tehdä ratkaisuja hyvin itsenäisesti, mutta Emilia vetää lapsiperheen vauhdikasta arkea kalenterisulkeisten kera. Ajattelemme myös monista asioista eri tavalla, mutta silti ymmärrämme toisiamme.

Anne kertoo pyrkineensä eroon liiallisesta suunnitelmallisuudesta. Kokemus on osoittanut, että elämää on lopulta mahdoton Excel-taulukoilla hallita. Samalla periaatteella hän aikoo suunnata uuteen maahan.

– Menen paikan päälle ja annan elämän tapahtua. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan.