Anna-Mari Karvonen: "Pandemian jälkeisessä ajassa on pienen teatterin momentum”

Helsinkiläinen Takomo on onnistunut pienestä koostaan huolimatta usein vaikuttamaan suomalaiseen teatteriin perustavanlaatuisesti. Sen johtajista voisi mainita esimerkiksi perustaja Kristian Smedsin, Milja Sarkolan ja Pauliina Feodoroffin sekä viimeisimpänä Akse Petterssonin. Pienestä koostaan huolimatta se on aika etabloitunut paikka. Miltä sen paikka ja merkitys sinusta näyttävät nyt?

Miellän Takomon vapaan kentän paikaksi, mutta sillä on oma tila, tuottaja ja siten aivan toisenlaista mahdollisuutta luoda jatkuvuutta toimintaansa kuin monilla muilla. Yleisössä yhdistyvät ilahduttavasti nykyesitystaiteen ja enemmän perusteatterin katsojat.

Olen 15 vuotta toiminut freelancerina alalla ja liikkunut kontekstista toiseen. Siinä, että voi sitoutua yhteen paikkaan neljäksi vuodeksi inhouse-ohjaajana, on paljon hyvin helpottavaa. Takomo on aina ollut näyttelijöiden teatteri, ja nyt minulla on mahdollisuus keskittyä näyttelijäntaiteeseen. Ohjaajana minusta on vapauttavaa katsoa sitä, että joku kaivaa itsestään esiin jonkun toisen, jonkun muunlaisen olemisen tavan, ja samalla roolityö ei peitä ihmistä.

Tila on myös sopiva näyttelijöiden omille sooloille. Esimerkiksi Samuli Niittymäen riippuvuudesta kertonut Plup Plup – Two Water Bottles oli todella merkittävä esitys.

Mikä teatterin yhteiskunnallisessa potentiaalissa sinua tällä hetkellä kiinnostaa?

Teatteri voi käsitellä mitä tahansa aihetta, mutta se tapa, millä se sitä käsittelee, eroaa kaikista muista tavoista. Teatteri myös koko ajan luo uusia käsittelemisen tapoja ja uutta dramaturgiaa. Siinä on se teatterin yhteiskunnallinen potentiaali, se mikä teatterissa innostaa. Keskeistä on se, että se on ruumiillista. Esiintyjät työskentelevät omalla kehollaan ja se tulee nähdyksi. Esityksen perustilanne tuottaa tietoa, mitä mikään muu ei tuota. Ajan antaminen teatterille on myös yhteiskunnallista. Esitysten tekeminen on hidasta ja esityksen katsominen on pysähtymistä jonkun äärelle ja suostumista sille ajalle, minkä se ottaa, tässä no­peaan reagointiin yllyttävässä ajassa. Yhdessä oleminen ja se, että esiintyjien kehot ovat todellisia, on hanakalla tavalla intiimiä. Ja juuri se on vastavoimaa.

Takomo on vapaan kentän teatteri. Kun Takomo perustettiin 90-luvulla, teatteritaiteilijan vapaus tarkoitti sitä, että ei haluttu mennä laitoksiin töihin. Tänä päivänä freelanceriys alkaa olla pikemmin sääntö kuin poikkeus, eikä se välttämättä tarkoita vapautta. Mitä teatteritaiteilijan vapaus tänä päivänä Takomossa tarkoittaa?

Takomo ei tarjoa ensembleensä kuuluville taiteilijoille toimeentuloa mutta tarjoaa heille vapauden käsitellä, mitä ja miten itse haluaa. Esityksiä ei tarvitse määritellä joksikin tietyksi – että esimerkiksi tämä, mitä tehdään, on komediaa. Sen, mitä tehdään, ei tarvitse olla joku tunnistettava muoto tai tuttu sisältö. Vapaus näkyy takomolaisten esityksissä siten, että ne ovat kuin itse kehiteltyjä leikkejä, joihin esiintyjä heittäytyy koko olemassaolollaan. Vapaus ikään kuin siirtyy näyttämölle ja tulee näkyväksi.

Johtajan ja ohjaajan vallasta on puhuttu viime aikoina paljon. Mitkä asiat niissä ovat vapaan kentän teatterin­tekijöille tärkeitä?

Takomon näyttelijä Noora Dadu julkaisee syksyllä 2022 hienon kirjan, joka käsittele roolittamista ja siihen liittyvää syrjintää. Kirjaan liittyneet keskustelut Nooran kanssa ovat olleet todella hiertäviä. Ja ovat tuoneet esiin omaakin kapeakatseisuutta ohjaajana. En välttämättä pysty edes näkemään niitä kaikkia syrjiviä rakenteita, mitä roolittamiseen liittyy. Alalla on myös päätöksentekoa, jossa ainoa peruste on ohjaajan mieltymykset ja intuitio, eikä päätöksiä joudu perustelemaan. Tämän vuoksi pitäisi olla hereillä sisäistetystä syrjinnästä. Terve keho sekä virheetön suomi ja ruotsi ovat valitettavasti edelleen teatterissa normi. Nämä ovat asioita, joiden suhteen täytyy harjoittaa itsetutkiskelua.

Naiset johtavat teattereita ja ohjaavat Suomessa edelleen vähemmän ja pienemmillä näyttämöillä kuin miehet. Naispuolisten ohjaajien historiaa ei myöskään ole kirjoitettu yhtä selkeästi näkyviin. Aiotko edistää tasa-arvoa johtajana?

Tasa-arvon edistäminen on koko Takomon ensemblen tehtävä, eikä se ole irrallinen projekti vaan liittyy kaikkeen. Kiire on aina oiva tekosyy tehdä nopeita ratkaisuja ja väistää tasa-arvo-ongelmia. Siksi johtajana aion ottaa aikaa näille asioille. Lisäksi ohjelmistossa pyritään moniin eri näkökulmiin ja tekemisen tapoihin.

Sinut palkittiin valtionpalkinnolla vuonna 2018 muun muassa siksi, koska haet ennakkoluulottomasti uusia ilmaisumuotoja. Olet toiminut muun muassa Vibes- ja Und er Libet -ryhmissä ja tuonut avauksia esitystaiteen kentälle ja uskaltanut kyseenalaistaa toimintatapoja. Mitä suunnitelmia sinulla on juuri Takomoon?

Olen perustamassa teatterin jäsenistä koostuvaa esitystoimintaa kuratoivan ja kehittävän työryhmän. Haluamme kehittää näyttämöä ja käyttää niitä resursseja, joita meillä on, eivätkä ne ole pelkästään aineellisia. Tällainen toimintatapa on minulle luontevaa. Niissä työryhmissä tai kollektiiveissa, joissa olen toiminut, on aina ollut vahva keskustelevuus ja yhdessä etsiminen. Taloudellinen epävarmuus myös karsii alalta niitä, joilla ei ole turvattua taustaa.

Pandemian jälkeen voi huomata, miten raskaammat rakenteet pysyy pystyssä. Mutta mitä tapahtuu sille muulle? Mietin, miten Takomo voisi avata ovensa suojaamattomammille tekijyyksille.

Pandemia on tuonut esiin teatterialan haavoittuvaisuuden. Millä mielellä ja millaisella ohjelmistolla valmistaudutte teattereiden avaamiseen?

Teatteriala on kärsinyt todella paljon sulusta, mutta toivon, että pandemian jälkeisessä ajassa voisi kuitenkin olla teatterin momentum. Kun yhteen tulemisen itsestäänselvyys on poistunut, niin teatterissa voi miettiä, mitä se nyt alkaa tässä pandemian jälkeisessä ajassa tarkoittaa. Mitä tunteita se herättää, miten se yhteen tuleminen tehdään nyt? Nyt voi olla aivan uudenlaista kiinnostusta ilmassa, jossa juuri pienemmän mittakaavan teatterilla voi olla annettavaa. Täällä voi tutkia tämän muuttuneen tilanteen herkkyyttä.

Ohjelmistosta voin paljastaa, että Takomoon tulee keväällä Ella Mettäsen ja Julia Lappalaisen Kipeä-esitys kivun kokemuksesta ja teatterin asettamista vaatimuksista toimintakyvylle. Keväällä vierailee myös Teo Ala-Ruona sooloteoksellaan Lacuna, joka on autofiktiivinen teos uudelleensyntymisestä. Janne Pellisen ohjaaman Kymmenen käskyä -esityksen esiintyjät ovat odottaneet esityskauttaan pandemian takia jo yli kaksi vuotta, teos nähdään syksyllä 2022. Lisäksi Akse Petterssonin läksiäisohjaus nähdään myös syksyn ohjelmistossa.