Vauvavuoteni oli helpoin vuosi koskaan, sanoo Anna, 38 – Tällaista on arki, kun vanhempia on tarkoituksella vain yksi

Äiti haluakko ykkityisyyttä? Laitanko oven kiinni? Näin 3-vuotias Alvar saattaa kysyä äidiltään Anna Munsterhjelmiltä päiväkoti- ja työpäivän jälkeen perheen kotona Helsingin Töölössä. Munsterhjelm työskentelee Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin toiminnanjohtajana.

Munsterhjelm toivoo, että osaisi opettaa lapselleen muiden ihmisten huomiointia. Sen takia hän kertoo usein lapselleen omista tarpeistaan. Joskus tarve on olla hetken aikaa yksin.

– Kaikilla perheillä pitäisi olla perustaidot opettaa lapsia kohtaamaan toisia ihmisiä. Vanhemmalla on päävastuu siitä, osaako lapsi sanoa kiitos tai pyytää anteeksi.

38-vuotias Munsterhjelm on saanut lapsensa yksin, eli hän on itsellinen äiti. Hän asuu lapsensa kanssa kahden ja on lapsensa ainoa huoltaja. Lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoissa, joissa Munsterhjelmin munasolu on hedelmöitetty lahjasoluilla, luovuttajan siittiöillä.

Itsellisten äitien kokonaismäärää ei Suomessa tilastoida valtakunnallisesti, mutta heitä on koko ajan enemmän. Esimerkiksi HUSin hedelmöityshoidoissa yksin lasta yrittäviä naisia oli vuonna 2023 kaikista 285:stä lahjasiittiöiden tarvitsijasta yli puolet, 58 prosenttia. Itsellisten naisten osuus on pysynyt samankaltaisena vuodesta 2020 lähtien.

Väestöliiton vuoden 2022 perhebarometrikyselyssä sopivan kumppanin puute on puolestaan 20–45-vuotiaiden lapsettomien mutta lasta toivovien suomalaisten tärkein syy sille, ettei lasta ole juuri nyt tulossa. Naisten ja miesten välillä ei eroa juuri ole.

– Aiemmin elämässäni ei ole ollut tilaa miettiä, että olisipa tässä lapsi. En ole yrittänyt lasta parisuhteissa ollessani, Munsterhjelm sanoo.

Anna Munsterhjelm on aina halunnut lapsen. Keväällä 2019 hän huomasi olevansa tilanteessa, jossa oli sekä tilaa että aikaa.

– Halusin aloittaa lapsen yrittämisen heti. Olisi ollut väärin etsiä parisuhdetta ja vaatia toiselta lapsen yrittämistä heti. Toisaalta olisi ollut väärin itseäni kohtaan jäädä odottamaan. Tiesin, että minusta tulee hyvä äiti.

Toisin kuin nykyään, keväällä 2019 julkinen terveydenhuolto ei vielä tarjonnut hoitoja yksin lasta yrittäville naisille, joten Munsterhjelm aloitti hoidot yksityisessä sairaalassa. Hoidot aloitettiin inseminaatiolla, jossa luovuttajan siittiösoluja ruiskutettiin Munsterhjelmin kohtuun ovulaation aikana.

Kun kolmesta inseminaatiosta ei seurannut raskautta, siirryttiin IVF-hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen. Koeputkihedelmöityksessä munasoluja kypsytetään hormonihoitojen avulla, minkä jälkeen munasolut kerätään pitkällä neulalla munasarjoista ja yritetään hedelmöittää luovuttajan siittiöillä laboratoriossa.

Munsterhjelmille järeämmätkään keinot eivät heti tuottaneet toivottua tulosta.

Tärkein etuoikeus on heteroparisuhde, seuraavaksi tärkein raha ja kolmanneksi tärkein resilienssi – se, että jaksaa kantaa olkapäällä koko ajan istuvan epävarmuuden ja sen painosta huolimatta elää mahdollisimman normaalia elämää.

Näin Anna Munsterhjelm kirjoittaa Ei mitään rajaa – Miksi vanhemmuus väsyttää ja miksi siihen kannattaa silti ryhtyä -nimisessä kirjassaan. Syksyllä 2023 alun perin äänikirjapalvelu Storytelissa julkaistussa teoksessa Munsterhjelm kertoo tiestään vanhemmaksi sekä arjestaan itsellisenä äitinä. Sivuille on säilötty myös lapsettomaksi jäämisen pelon ja surun tunteita hoitojen keskellä.

Menen tunniksi suihkuun ja itken, menen bussilla maalle ja itken, ryömin vanhempieni vuodesohvalle ja itken.

Toisella koeputkihedelmöityskierroksella munasolujen hedelmöitys kuitenkin onnistui. Lupaavan oloinen alkio siirrettiin Munsterhjelmin kohtuun. Kahden viikon kuluttua raskaustesti oli positiivinen.

Aluksi Munsterhjelm kertoi raskaudesta vain lähimmille ystävilleen ja perheelleen. Reaktio oli välitön ja onnellinen. Myöhemminkään Munsterhjelmin päätöstä lähteä vanhemmuuteen yksin ei ole kyseenalaistettu.

Munsterhjelm vertaa mielellään vanhemmuutta työelämään.

– Jos olet vaikkapa saanut uuden työnkuvan pomona ja joku kommentoi siihen, että oletko aivan varma, että pärjäät, hän ei taida olla kovin hyvä ystävä.

Raskausaikaa varjostivat etätöihin pakottama koronapandemia sekä vaikean raskaaksi tulemisen jälkeinen pelko keskenmenosta. Neuvolasta hän olisi toivonut saavansa enemmän tukea. Munsterhjelm kertoo, että hoitajat vaihtuivat ja usein kysyttiin, eikö lapsen isä ollut päässyt paikalle. Yksin lasta odottavaa äitiä ei osattu kohdata tai tukea.

– Lapsi oli toivottu ja tulossa vakaaseen elämäntilanteeseen, jossa minulla oli kunnossa sekä turvaverkot että mielenterveys. Kuinka paljon neuvolan sekoilu vaikuttaa niihin, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin?

Lokakuussa 2020 Munsterhjelmin lapsi syntyi.

Vauvavuotta tiivistahtiseen työhön ja jatkuvaan ongelmanratkaisuun tottunut Munsterhjelm kuvaa helpoimmaksi vuodekseen koskaan. Yhdessä lapsen kanssa he kävivät Lapissa, asuivat kesällä kuukauden mökillä, kyläilivät ystävien luona.

Munsterhjelm oli jo etukäteen päättänyt, että tekee lapsen kanssa itselleen tärkeitä asioita – vaikka lähteminen vaatii paljon enemmän vaivaa kuin ennen.

– Kyllä minunkin hermoani kiristää, että vien huutavan lapsen ravintolaan syömään ruokaa, mistä hän ei välttämättä pidä, mutta jos en näe ystäviäni, voin huonosti. Olen tehnyt itselleni selväksi, mitä asioita tarvitsen elämääni.

Munsterhjelm toivoo, että yhteiskunnan rakenteita muutettaisiin lapsiystävällisemmiksi. Se helpottaisi hänen elämäänsä ainoana vanhempana, mutta myös muita vanhempia. Että julkisissa liikenteissä ei tarvitsisi ääneen selittää, kuinka huutava lapsi on väsynyt tai nälkäinen. Että ravintolassa olisi lapsille kunnon leikkinurkkaus.

– Olemme usein paikassa, jossa jompikumpi meistä on hermostunut tai tylsistynyt. Tämä johtaa monessa perheessä siihen, että jäädään kotiin. Kotiin jäämisessä on monia huonoja puolia, esimerkiksi yksinäisyyden tunne voi kasvaa.

Munsterhjelmilla on hyvät turvaverkot. Lapsi on ollut hoidossa Munsterhjelmin vanhemmilla, kummeillaan sekä ystävien luona. Nykyään 3-vuotiasta hoitaa viikoittain myös palkattu lastenhoitaja.

– Saattaa kuulostaa siltä, että meillä on aina apua. Ei se kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Jokaiseen ilta- tai viikonloppumenoon pitää erikseen pyytää apua. Siitä syntyy stressiä.

Toistaiseksi lapsi ei ole ihmetellyt, miksi hän asuu kahdestaan äidin kanssa. Munsterhjelm ei myöskään koe valintaansa rohkeaksi, vaikka haastaakin vallalla olevaa heteroperheen normia.

– Suurimmalla osalla äideistä tuntuu heteroperheissäkin olevan päävastuu kotona. Tasa-arvolla on vielä paljon töitä.

Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan kotona on hiljaista. Kun toista aikuista juttukaveria ei ole, Munsterhjelm päivittää Instagramiin ajatuksiaan elämästään: töistä, politiikasta, lapsen kanssa olemisesta. Myös Munsterhjelmin kirjan sisällöstä iso osa on peräisin hänen Instagram-tililtään.

– Tammikuussa sain kahdelta seuraajalta viestin, että minun juttujeni ansiosta he ovat itsekin uskaltaneet lähteä hoitoihin. Vaikka se ei ole ensisijainen tarkoitukseni, tulee siitä hyvä mieli.

Itsellinen vanhemmuus ei ole Suomessa mahdollista miehille, sillä myös ei-kaupallinen sijaissynnyttäminen on laitonta. Munsterhjelmin mielestä asetelma on nurinkurinen.

– Jokaiselle, joka toivoo lapsia, pitäisi taata mahdollisuus edes yrittää lasta. Se on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymys. Myös kansantaloudellisesti tarvitsemme jokaisen lapsen ja tulevan veronmaksajan tähän maahan, jonka voimme saada.

Miksi olet kiukkuinen, äiti? Siksi, etten ole päässyt kolmeen päivään ulos tai urheilemaan. Mutta nyt me tervehdymme ja pääsemme ulos.

Esimerkiksi tällä tavalla Munsterhjelm voi keskustella lapsensa kanssa, jos flunssa on pakottanut useiksi päiviksi kotiin neljän seinän sisälle. Jos lapsi vielä uhmailee, Munsterhjelm saattaa laittaa napit korviinsa. Niin hän pitää itsensä rauhallisena.

– Lapselle pitää näyttää, että on olemassa erilaisia tunteita, mutta vanhempi osaa pitää ne hallinnassa.

Munsterhjelm kertoo oppineensa vanhemmuuden taitoja eniten työelämästä, erityisesti johtajuudesta.

– Yleensä sanotaan, että vanhemmuudesta oppii työelämään, mutta kohdallani se on toisinpäin. Tiedän, miten töissä selviän vaikeista tilanteista ja sovellan niitä myös lapsen kanssa olemiseen.

Yleensä lapsen kanssa oleminen on kuitenkin äärimmäisen hauskaa, hauskempaa kuin ilman lasta. Lapsi on esimerkiksi kyhännyt tuolista ja jakkarasta rakennelman, jonka kertoo olevan juokkumatto. Se on tuttu äidin kuntosalilta.

– Vaikka minullakin on huonoja päiviä, en ole koskaan katunut lastani.

– Eniten maailmassa haluan opettaa lapselleni luottamusta itseen ja toisiin ja näyttää hänelle, että hän on minulle se kaikkein tärkein tyyppi.