Yhdysvalloissa lapset totutetaan jo koulussa jatkuvaan muutokseen, toisin kuin Suomessa – Kumpi tapa opettaa lapselle valmiuksia nykyiseen työelämään?
Joka vuosi alakoulussa luokat sekoitettiin, ja joka syksy lasten piti löytää uudet kaverit. Tämä valmistaa lapsia maailmaan, jossa he muuttavat usein ja sopeutuvat jatkuvasti uuteen työpaikkaan ja uusiin ihmisiin, kirjoittaa Laura Saarikoski.
Kun muuttokuorma oli ajanut pihaan, paikalle saapuivat ensimmäiset naapurit. He toivat omenoita ja viiniä.
”Halusimme heti toivottaa teidät tervetulleiksi”, sanoi nainen, josta tuli myöhemmin ystäväni.
Muutto Yhdysvaltoihin kymmenkunta vuotta sitten palasi mieleeni, kun luin ulkomaalaisten työntekijöiden vaikeuksista Suomessa. Tekniikan Akateemisten ja Insinööriliiton tutkimuksen mukaan yhä harvempi huippuosaaja aikoo jäädä Suomeen. Alle puolet suosittelisi enää Suomea asuinpaikkana.
Syitä ovat heikko työllisyystilanne ja tiukentunut maahanmuuttopolitiikka. Hallitus on kiristänyt työlupien ja kansalaisuuden ehtoja. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan voi sysätä työmarkkinoille tai poliitikoille. Oletko sinä vienyt uusille naapureille muuttopäivänä viiniä ja omenoita?
En minäkään. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että naapuri jätetään rauhaan. Mutta joskus kulttuurinkin on muututtava. Muutokset voisi aloittaa vaikka koulusta.
”Suomalaisissa kouluissa pyritään takaamaan se, että pienillä lapsilla on turvallinen olo tuttujen ihmisten ympäröimänä.”
Ennen lasteni koulun alkua Yhdysvalloissa täytin lomakkeen, jossa kysyttiin, onko lapsella koulussa samanikäisiä kavereita. Luulin, että koulu tekee parhaansa sijoittaakseen kaverit samalle luokalle, mutta ei. Heidät haluttiin erottaa.
Sama toistui joka vuosi alakoulussa Yhdysvalloissa: luokat sekoitettiin, ja joka syksy lasten piti löytää uudet kaverit. Tämä valmistaa lapsia maailmaan, jossa he muuttavat usein ja sopeutuvat jatkuvasti uuteen työpaikkaan ja uusiin ihmisiin, amerikkalainen opettaja selitti.
Miten radikaalia!
Suomalaisissa kouluissa pyritään takaamaan se, että pienillä lapsilla on turvallinen olo tuttujen ihmisten ympäröimänä. Se rakentaa turvallisuushakuista kansanluonnetta. Yhdysvalloissa, jossa lapsia totutetaan jatkuvaan muutokseen, siitä tulee vähemmän pelottava. Kaikkien uusien ihmisten kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.
Jokainen voi miettiä, kumpi tapa opettaa lapselle valmiuksia nykyiseen työelämään.
”Sanonnan mukaan amerikkalaiset ovat persikoita, suomalaiset kookospähkinöitä.”
Koulu heijastaa kulttuuria, mutta myös luo kulttuuria. Yhdysvaltalaiset vaihtavat työpaikkaa selvästi useammin kuin suomalaiset, alle neljän vuoden välein. Tilastokeskuksen vuoden 2023 työolotutkimuksessa suomalaisten työsuhteet samassa työpaikassa olivat kestäneet keskimäärin vajaat kahdeksan vuotta. Ja jos suomalainen jää työttömäksi, viranomaiset eivät edellytä hänen muuttavan työn perässä uudelle paikkakunnalle.
Yhden sanonnan mukaan amerikkalaiset ovat persikoita, suomalaiset kookospähkinöitä. Persikka on pinnalta pehmeä, mutta ytimeen ei ole helppo päästä. Kookospähkinä on pinnalta kova, mutta kun kuoren läpi pääsee, sisältä purskahtaa kerralla kaikki. Ennen suomalaisen kuoren rikkoi yleensä alkoholi.
Vertailu voi naurattaa, mutta siinä on vakava puoli.
Ulkomaalaiset työntekijät ovat muuttaneet uusien mahdollisuuksien perässä maahan, jonka kieltä harva ymmärtää. He pitävät verkostoja työllistymisensä kannalta olennaisina. Jos haluamme pitää heistä kiinni, meidän tulisi miettiä, miten he ja heidän perheensä Suomessa voivat. Jaksammeko olla kiinnostuneita muista kuin itsestämme, vai sysäämmekö vastuun yhteiskunnalle?
Persikoiksi emme muutu, mutta edes korin omenoita voimme uusille naapureille viedä.
