Kännyköistä halutaan eroon kouluissa – Mikä siinä on niin vaikeaa? Nyt puhuvat lapset, joilla on jo tiukat säännöt

Joku istuu maassa selkä koulun ulkoseinää vasten ja tuijottaa puhelintaan. Toinen juttelee kaverin kanssa niitä näitä naureskellen, eikä kummallakaan ole puhelinta tai muuta älylaitetta näkyvillä.

Helsingin Pihlajanmäen ala-asteen koulussa on alkamassa tavallinen maanantai, ja koulun pihalle alkaa ennen yhdeksää kokoontua kaiken ikäisiä koululaisia pyörillä kurvaten tai yksin tai kaverin kanssa kävellen.

Luokanopettaja Johanna Tiihonen on edellisellä viikolla viettänyt leirikoulua Suomenlinnassa oman luokkansa eli 6A:n kanssa. Koska toukokuu on jo vierähtänyt loppupuolelle, useista oppiaineista kokeet ovat ohitse ja viimeiset viikot ovat opetuksessa hieman rennompia.

– Oliko täällä kellään tulostettuna niitä meidän uusia järjestyssääntöjä? Tiihonen huhuilee opettajanhuoneesta.

Hän kertoo, että Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle aiemmin toukokuussa kohdistunut tietomurto on sekoittanut järjestelmiä ja opettajat ovat luoneet käyttäjätunnuksiaan uudelleen. Printattuja järjestyssääntöjä ei löydy, ja sitten Tiihosen pitääkin käydä päästämässä kutoset luokkaan.

Ensimmäinen tunti on matematiikkaa. Oppilaat tutustuvat negatiivisiin ja positiivisiin lukuihin Tiihosen laatiessa esimerkkitehtäviä tussitaululle. Hän käyttää lämpömittarisymboliikkaa eli puhuu negatiivisista ja positiivista luvuista lämpötilojen kautta, ja se tuntuu uppoavan oppilaisiin hyvin.

Kuudesluokkalaisia on noin viisitoista, eikä pöydillä, käsissä tai piilossa pulpetin alla näy kännyköitä. Kahdella oppilaalla on ranteessaan älykello, mutta heistä vain toinen näppäilee kelloa muutaman kerran koko tunnin aikana.

Pian oppilaat jakautuvat pareihin tai pieniin ryhmiin ja laativat tehtäviä toisilleen. Lopuksi parit saavat valikoida parhaat tehtävänsä ja kysyvät niitä vuorotellen koko luokalta. Käsiä nousee, oikeita vastauksia satelee.

– Hyvä, kyllähän te osaatte nämä, kehuu Tiihonen.

Helsinkiläinen Johanna Tiihonen opettaa koulussa, jossa on tarkat säännöt kännykän käytölle.

Pihlajanmäen ala-asteen koulussa kännyköiden käytöstä on linjattu tarkkaan koulun järjestyssäännöissä. Välitunnilla opettaja Tiihonen kertoo, että linjaus on ollut olemassa ainakin vuodesta 2019.

Käytännössä säännöt kuuluvat näin: Kännykät on pidettävä oppituntien aikana repussa ja niitä saa käyttää vain opettajan luvalla. Koulun välituntisääntöihin on sen sijaan kirjattu, ettei sähköisiä älylaitteita käytetä viihteeseen ja puhelinten on pysyttävä repussa.

– Kyllä joidenkin oppilaiden on vaikea silti pysyä erossa puhelimista. On jotkut koulun oppilaista saaneet jälki-istuntojakin tänä vuonna kännyköiden käytöstä. Ei niitä kovin usein ole, mutta on kuitenkin, Tiihonen sanoo.

Kysytään oppilailta. Onko koulussa liikaa sääntöjä kännykän käytölle?

– Ei mua haittaa nämä säännöt, Viljami Rajala sanoo.

Otatko koskaan puhelinta esille ilman lupaa?

– En.

Rajalan luokkakaveri Artem Kosarev sanoo näkevänsä ehkä kerran kuukaudessa jonkun kännykkä kädessä koulun alueella.

– Jossain nurkassa, ne on yleensä piilossa vaan, Rajala lisää.

Rajala kertoo tarkistavansa aina aamuisin puhelimen ja sovellukset sen varalta, että viestejä on tullut. Koulupäivän aikana puhelin ei repussa kuitenkaan houkuta. Rajalaan verrattuna Kosarevilla on kännykän käytössä tiukemmat säännöt: vanhemmat ovat säätäneet puhelimen ruutuajan 45 minuuttiin per päivä.

– Playstationissa rajoitusta ei ole ja sitä pelaan joka päivä, Kosarev sanoo.

Aivan mitä tahansa ei koulun järjestyssääntöihinkään voi kirjoittaa, vaan niitä ohjaa laki.

Artem Kosarevin päivittäinen ruutuaika on tällä hetkellä 45 minuuttia.

Perusopetuslaissa on säädetty, että jokaisella koululla pitää olla järjestyssäännöt. Järjestyssäännöissä linjataan tarkemmin koulun käytännöistä, kuten kännyköistä.

– Perusopetuslaissa on häiritsevän esineen poisotto-oikeus. Kännykkä katsotaan häiritseväksi laitteeksi ja sen saa ottaa pois, jos oppilas häiritsee opetusta kännykällä. Osittain kännyköiden käyttö voidaan kieltää myös välituntien aikana, mutta nykylainsäädäntö ei anna mahdollisuutta täyskiellolle eli siihen, että kännykän käyttö olisi kielletty koko koulupäivän, sanoo Opetushallituksen juristi ja yksikön päällikkö Laura Francke.

Järjestyssäännöt ovat aina koulukohtaisia ja siksi säännöt kännyköistäkin paikallisesti linjattuja. Yhteisiä linjoja on yritetty hakea esimerkiksi Helsingissä, jossa merkittävä määrä kaupunginvaltuutettuja laati kolme erilaista ehdotusta kännykkäkiellosta, joka kattaisi kaikki Helsingin koulut. Laki ei kuitenkaan tätä vielä mahdollista.

Yhteistä linjaa on haettu myös kansallisella tasolla. Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”hallitus tekee tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana ja näin vahvistaa oppilaiden keskittymistä opetukseen”.

Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa lain valmistelusta, ja ministeri Anna-Maja Henriksson on sanonut julkisuuteen, että esitys annetaan tämän vuoden aikana. Francke hahmottaa tiukemmalle lainsäädännölle kaksi vaihtoehtoa.

– Ensimmäinen on valtakunnallinen täyskielto kirjattuna perusopetuslakiin tietyin poikkeuksin ja toinen mahdollistaisi täyskiellon asettamisen paikallisella tasolla. Molemmat koskevat käyttökieltoa koulupäivän aikana, ei sitä, ettei kännyköitä saisi tuoda kouluun lainkaan. Se olisi jo iso muutos nykyiseen ja vaikuttaisi lasten ja vanhempien väliseen kommunikointiin koulumatkoilla ja vapaa-ajalla.

Riittääkö se, että oppilaat pitävät kännykkää repussa ja ainakin periaatteessa sitoutuvat olemaan käyttämättä sitä?

Monen opettajan mielestä ei riitä. Jo vuonna 2020 julkisuuteen nousivat kännykkäparkit. Tuolloin eduskunnan oikeusasiamies katsoi kännykkäparkin ennakolliseksi haltuunotoksi, joka on ristiriidassa lain häiriövaatimuksen kanssa. Eli kännykän pitää ensin olla häiriöksi, jotta sen saa kerätä pois.

Kännykkäparkki on lainmukainen ratkaisu, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen, Francke tarkentaa. Jos oppilas ei halua laittaa kännykkäänsä kännykkäparkkiin, häntä ei voida velvoittaa niin tekemään.

– Myös ennakollista haltuunottoa olisi tärkeä tarkastella lainsäädännössä, sillä siitä on tullut toiveita kouluista sekä rehtoreilta että opettajilta. Vaikka kännykkä olisi repussa tai taskussa, siitä saattaa kuulua ääniä tai värinää, jotka häiritsevät opetusta, Francke sanoo.

Vaikka tilanne Pihlajanmäellä on hyvä myös nykyisin, ei niin ole kaikkialla. Opettajien ammattijärjestö OAJ:hin yhteydenottoja ja palautetta kännyköihin ja lain tulkintaan liittyen tulee usein ja paljon.

– On selvää, että kännykät häiritsevät koulussa opetusta ja oppimista, eikä niiden poistamiseen ole tarpeeksi keinoja, sanoo OAJ:n juristi Ira Hietanen-Tanskanen.

Hietanen-Tanskasen mukaan OAJ:n jäsenistön selkeä toive on, että myös ennakollinen haltuunotto olisi mahdollista ja opettaja saisi kerätä kännykät pois ennen oppituntia.

– Tilanne voi olla sellainen, että opettaja pyytää oppilasta ensin laittamaan puhelimen reppuun, sen jälkeen laittamaan siitä äänet pois ja pian sama juttu uudestaan seuraavan oppilaan kanssa. Äärimmillään se voi olla sitä, että jatkuvasti pitää kehottaa laittamaan puhelin pois tai sellaiseen tilaan, ettei se häiritse oppimista, Hietanen-Tanskanen sanoo.

Sekä OAJ:ssa että Opetushallituksessa ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että älylaitteilla on koulussa myös hyviä puolia ja ne kuuluvat osaksi nykylasten tulevaisuutta.

– Puhelimia voidaan hyödyntää opetuksessa ja ajatus pitäisi olla, että pedagogisesti opetuksen sisällön miettinyt opettaja päättää, milloin älylaitteita hyödynnetään ja milloin ei, Hietanen-Tanskanen sanoo.

– Digitaalisten taitojen opettelu ikätasolle sopivasti on välttämätöntä. Tulevaisuuden työelämä ja arki pyörii digitaalisten välineiden ympärillä. Tarvitaan hyötykäyttöä ja kännyköiden hyvää käyttöä, mutta myös häiriökäytön estämistä sekä koulussa että vapaa-ajalla, Opetushallituksen Francke linjaa.

OAJ ajaa niin sanottua ennakollista haltuunottoa, eli että opettaja saisi kerätä kännykät pois ennen oppituntia.

Viljami Rajalan mielestä sopiva ruutuaika hänelle on 3–4 tuntia päivässä. Joskus kuitenkin lipsahtaa, ja hänen ennätyksensä on 12 tuntia, käytännössä aamusta iltaan.

– Pää tuli vähän kipeäksi, mutta ei ainakaan ollut tylsää, Rajala sanoo.

Rajala käyttää älypuhelimellaan eniten sosiaalisen median sovelluksia, kuten Snapchatia ja Tiktokia. Lisäksi hänen perheellään on suoratoistopalveluja, joista hän katsoo sarjoja ja elokuvia joko televisiolla tai puhelimella, jos televisio on jo varattu jollekin toiselle perheenjäsenelle.

Snapchatia varten Rajala ottaa päivittäin kuvia älypuhelimellaan ja lähettää ne sovelluksella kavereilleen, isosiskolleen tai äidilleen.

– Jos lähettää kuvia putkeen joka päivä, tulee streak, eikä sitä halua katkaista, kun siitä saa profiilissa näkyviä pisteitä. Mun äidin kanssa mulla on varmaan joku 150 päivän streak.

Rajalalla ruutuaikaa ei ole rajoitettu, mutta jos aamulla on koulua, iltakymmeneltä pitää mennä nukkumaan eikä yöllä pelata.

Kuudesluokkalaiset käyttävät omia puhelimiaan toisinaan myös osana opetusta. Näin tehdään opettaja Johanna Tiihosen mukaan erityisesti lukuaineissa, kuten ympäristötiedossa tai historiassa, jossa kännyköitä käytetään tiedonhakuun. Myös kielten opettelussa kännyköitä välillä käytetään. Tällöin Tiihonen tiedottaa asiasta etukäteen huoltajia, jotta tilanne on selvä myös heille.

Medialukutaitoa ja kriittisyyttä tiedonhakuun on Tiihosen mukaan opetettu alusta lähtien. Lisäksi on puhuttu paljon yksityisyydensuojasta ja siitä, saako esimerkiksi toisia kuvata ilman lupaa vai ei.

– Haluan tukea sitä, että älylaitteita osataan käyttää oikein, Tiihonen sanoo.

Rajala esimerkiksi kertoo, että usein hän ottaa Snapchatiin kuvia vähän hassuistakin jutuista, kuten seinistä. Toisista ihmisistä Rajala ei ota kuvia ilman lupaa.

Älypuhelimella törmää on myös asioihin, jotka järkyttävät.

– Tiktokissa tulee vastaan haasteita ja vähän ihmettelen, miksi tuollaisia on keksitty, sanoo Rajala ja toteaa heti perään, ettei hän ole itse lähtenyt haasteisiin mukaan eikä myöskään kukaan kaveri.

Viljami Rajalan (vas.), Minni Gusevin ja Artem Kosarevin koulussa koulun välituntisääntöihin on kirjattu, ettei sähköisiä älylaitteita käytetä viihteeseen ja puhelinten on pysyttävä repussa.

Uusien, tiukempien lakien valmistelu ulottuu vain kouluihin. Jo pitkään peruskoulun opettajana työskennellyt Tiihonen kertoo, että joskus vapaa-aika ui mukaan myös koulupäiviin.

– Keskittyminen voi joillakin oppilailla herpaantua täällä koulussa helpommin ja se voi johtua siitä, kuinka paljon vapaa-ajalla laitteita käytetään, Tiihonen sanoo.

Opettajan mielestä tärkeintä on yhteistyö kodin ja koulun välillä. Myös asiantuntijat penäävät pelisääntöjä ja tukea koteihin ja huoltajille.

– Vastuu siitä, mitä lapset tekevät puhelimilla, on vanhemmilla. Puhelimen käyttöön pitää ohjeistaa, eivätkä kaikki sovellukset sovellu kaikenikäisille. Puhelin on myös usein väline kiusaamiseen, joka on voinut alkaa vapaa-ajalla eikä se välttämättä liity kouluun, mutta se voi ilmetä myös koulussa. Näitä tilanteita voi olla hankala nähdä ja niihin on siksi vaikea puuttua, OAJ:n Ira Hietanen-Tanskanen sanoo.

Minni Gusevin ruutuaika puhelimella on tunti päivässä. Hän ei ole saanut ladata Tiktokia kännykkäänsä.

Vievätkö älypuhelimet kaiken keskittymisen vapaa-ajalla? Ei ainakaan Viljami Rajalan mielestä, vaikka hän myöntää, että joskus puhelimella tulee oltua liikaa.

Rajala pelaa kavereidensa kanssa futista, Kosarev harrastaa painia. Minni Gusev laulaa koulun kuorossa. Hänellä ruutuaika kotona on kolmikosta pienin: tunti puhelimella ja tunti televisiota päivässä. Gusev ei myöskään saa ladata puhelimeensa kaikkia pelejä ja sovelluksia, kuten Tiktokia.

Välillä tiukat säännöt ärsyttävät, mutta hyviäkin puolia on.

– Lopulta keksin sitten jotain muuta tekemistä. On tullut olo, etten jää mistään paitsi, vaikka en saa olla puhelimella tämän enempää, Gusev sanoo.

Päivitetty 30.5.2024 klo 9:42 – Otsikkoa muutettu