Katri Makkonen: Ensi kertaa järjestettävissä aluevaaleissa nähdään melkoinen ministeriedustus – mistä heillä löytyy aikaa ja virtaa?
Pyöreitä päiviä paiskivia poliitikkoja ajatellessa tulee mieleen yksi loputonta ahkeruutta ylevöittävistä sananlaskuistamme: ”Laiska töitään laskee”. Sen verran hurja tahti jo on, että toivoa täytyy, ettei osuvampi sittenkin ole: ”Työssä elo, haudassa lepo,” kirjoittaa Katri Makkonen kolumnissaan.
Toisilla riittää virtaa. ”Olen pohtinut aluevaaleja huolella ja valmiuteni ryhtyä ehdokkaaksi on kasvanut myönteiseksi päätökseksi.” Näin ilmoittautui Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen ehdokkaaksi ensi kuun aluevaaleihin.
Tuppuraisella on, ei vain yksi, vaan kaksi ministerinsalkkua. Sen lisäksi hän on kaupunginvaltuutettu, maakuntavaltuuston jäsen, Demarinaisten puheenjohtaja ja pari muutakin juttua. Aikaansaava ja ehtiväinen ihminen siis jo nyt.
”Vuosia valmisteltu uudistus tehdään ja toimeenpannaan todeksi nyt. Siinä haluan olla mukana.”Valtiovarainministeri Annika Saarikko
Ensi kertaa käytävissä aluevaaleissa nähdään melkoinen ministeriedustus. Vasemmistoliitosta on mukana ainakin puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson.
Keskustasta ministeriehdokkaita on jo kolme: tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko: ”Vuosia valmisteltu uudistus tehdään ja toimeenpannaan todeksi nyt. Siinä haluan olla mukana.”
Vihreä sisäministeri Krista Mikkonen ei ole ehdolle lähdössä. Hänen syynsä on periaatteellinen. Mikkonen ei pidä hyvänä, että sama henkilö on päättämässä asioista kaikilla kolmella tasoilla: valtioneuvostossa, hyvinvointialueella ja kunnassa. Pohdittava ja jaettu näkemys sekin.
Helsingissä ei näitä vaaleja käydä, joten kaikkia ministereitä ei tarvitse ehdokaskysymyksellä vaivata. Oppositiopuolueiden puheenjohtajista sama pätee Liike Nytin Hjallis Harkimoon. Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien puheenjohtajat ovat jo ehdokkuutensa vahvistaneet.
Ykkösketju kerää ääniä ja hoivaan, hoitoon ja hyvinvointiin vaikuttavat vaalit ovat tärkeät.
Mutta puheenjohtajien, puhumattakaan ministereiden, saati puheenjohtajaministereiden ehdokkuuksia voi silti ihmetellä. Heillä on mahdottomasti töitä. Kalenterissa paukkuu minuuttiaikataulu – jokaisella.
”Tämä ei ole sovitettavissa ministerityön oheen, kun samalla toimin edelleen myös kaupunginvaltuutettuna.”Kuntaministeri Sirpa Paatero
Sivustaseuraajaa hengästyttää jo pelkkä ajatus vielä yhdestä luottamustoimesta.
Työmäärään vedoten ehdotti RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maj Henriksson etteivät puheenjohtajat tai ministerit asettuisi aluevaaleissa ehdolle. Kiireen takia mukaan eivät lähdekään SDP:stä puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin: ”On tärkeää, että tulevilla valtuutetuilla on aikaa hoitaa tehtävää”, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Skinnari: ”Uusin tehtäviin ei tässä tilanteessa yksinkertaisesti riitä aikaa” ja kuntaministeri Sirpa Paatero: ”Tämä ei ole sovitettavissa ministerityön oheen, kun samalla toimin edelleen myös kaupunginvaltuutettuna.”
Samat 24 tuntia on kaikkien johtavien poliitikkojen vuorokaudessa, mutta silti osa uskoo, että aikaa riittää. Politiikka on paitsi työ myös elämäntapa, mutta ministereillä ja puoluejohtajilla on kai elämässään muutakin – jos ei harrastuksia, niin ehkä perhettä. Millä perustein kukin elämänsä valinnat tekee, sen tietää vain ihminen itse.
Pyöreitä päiviä paiskivia politiikkoja ajatellessa tulee mieleen yksi loputonta ahkeruutta ylevöittävistä sananlaskuistamme: ”Laiska töitään laskee”.
Sen verran hurja tahti jo on, että toivoa täytyy, ettei osuvampi sittenkin ole: ”Työssä elo, haudassa lepo.”
Kommentit