Altti Hellemaata pidettiin Suomessa jo menetettynä lupauksena, mutta sitten hän päätti laittaa kaiken peliin ja kääntää uransa suunnan

Ruotsin jalkapallopääsarja Allsvenskanissa nähtiin maanantai-iltana kenties kuluvan vuoden yllättävin suomalaisdebyytti, kun IF Elfsborgin 20-vuotias Altti Hellemaa vaihdettiin kentälle vierasottelussa Malmö FF:ää vastaan.

Altti kuka?

Vannoutuneimmille jalkapallon seuraajille entinen poikamaajoukkuepelaaja on tuttu, mutta suuren yleisön keskuudessa hänen nimensä tuskin soittaa hälytyskelloja. Pian tilanne voi kuitenkin muuttua.

Syksyllä 2024 Hellemaa pelasi vielä Ykkösliigaa Järvenpään Palloseurassa. Tuskin juuri kukaan osasi aavistaa, että puoli vuotta myöhemmin keskikenttäpelaaja kellottaisi ensimmäiset minuuttinsa Pohjanlahden toisella puolella, vieläpä pääsarjassa.

Suomessa Hellemaa oli vaipumassa unohdetuksi pelaajaksi. Läpimurto HJK:n liigajoukkueessa jäi tekemättä, eikä lainapesteistä Seinäjoella ja Kokkolassa jäänyt yhtään sen enempää kerrottavaa. Talvella 2024 Hellemaa oli HJK:n fyysisissä testeissä suorastaan rapakunnossa.

Jopa eniten Hellemaahan vuosien varrella uskoneet valmentajat olivat lähes varmoja, että pelaajan mahdollisuudet ammattilaisuran saavuttamisen suhteen oli menetetty.

JäPSissä Hellemaa nousi kyllä isoon rooliin, mutta samaan aikaan ikätovereista etevimmät olivat siirtyneet jo ulkomaille tai lyöneet läpi Veikkausliigassa. Kun ikää on 20 ja sarjatasona divari, pelaaja on kaikkea muuta kuin lupaus.

Vielä kolme vuotta aikaisemmin, syksyllä 2021, tilanne oli näyttänyt lupaavammalta. Vasta 17-vuotias Hellemaa oli saanut rutkasti vastuuta Kakkosessa pelanneessa Käpylän Pallossa ja esiintynyt edukseen myös Suomi-paidassa.

Välillä Hellemaan otteet näyttivät jopa leikittelyltä. Kentällä hänellä ei tullut missään vaiheessa kiire, ja toisinaan lähimmät vastustajapelaajat näyttivät pujottelukepeiltä. Odotukset varsinkin Käpylässä nousivat kohisten. Pian myös Töölössä kiinnostuttiin nuoren keskikenttäpelaajan hankkimisesta.

Hellemaan kiihtyen alkanut ura miesten tasolla hiipui. Veikkausliiga jäi haaveeksi, eikä kutsuja nuorisomaaotteluihin enää kuulunut.

Monet miettivät, kävisikö Hellemaalle samalla tavalla kuin useille muille nuorehkoille pelaajille.

Oliko askeleen ottaminen pääsarjatasolle osoittautumassa liian haastavaksi?

Altti Hellemaan tarinassa moni käänne kulminoituu sanoihin potentiaali ja urheilullisuus. Ala- ja yläkoulun taitteessa Hellemaa oli pienikokoinen ja kaukana juniorijoukkueensa fyysisimmistä ja nopeimmista pelaajista. Käpylän Pallon laadukkaassa 2004 syntyneiden joukkueessa roolina oli usein aloittaa ottelut vaihdosta.

Teini-iässä Hellemaan oli vaikea käsitellä pettymyksiä. ”Jäähypenkki” kentän reunalla tuli säännöllisesti tutuksi. Tunteet olivat usein pinnassa, ja harjoituksissa tuli toisinaan ylilyöntejä. Vaikea asema joukkueessa yhdistettynä murrosikään lisäsi turhautumista.

Kesällä 2018 valmentajat jopa miettivät, olisiko Hellemaan parempi siirtyä johonkin toiseen joukkueeseen.

Varsinkin ensimmäinen vuosi isolla kentällä oli nuorelle pelaajalle vaikea. Kovaa prässänneessä ja jatkuvasti riistoja hakeneessa joukkueessa keskikenttäpelaajan jalat eivät tahtoneet aina riittää.

Hellemaata 13–14-vuotiaana valmentanut Jesse Martin muistaa, että pelaajan tyytymättömyys näkyi kilometrien päähän, jos avauspaikkaa ei herunut. Kun KäPan 14-vuotiaat pojat voittivat elokuussa ikäluokan epävirallisen Suomen mestaruuden Eerikkilässä, pienempään rooliin jäänyt Hellemaa mökötti.

Lopullinen juniorivuosien kukkaan puhkeaminen tapahtui vasta 15-vuotiaana perinteisenä Kai Pahlman -vuonna. Siemen uudelle nousulle kylvettiin Eerikkilässä vuosi aikaisemmin.

Päävalmentaja Martinin pukukopissa tyytymättömille pelaajille pitämä puhe ei tarttunut kaikkiin, mutta Hellemaa sai luotsin sanoista positiivisen potkun takapuoleen.

Valmentajan viesti pieneen rooliin jääneille pelaajille oli selvä: Jos haluatte olla ensi vuoden SM-lopputurnauksen finaalissa kentällä, niin nyt on aika ryhtyä tekemään töitä surkuttelen sijasta.

Hellemaa paransi harjoitteluaan, yritti enemmän eikä lannistunut vastoinkäymisistä yhtä helposti. Kun KäPan pitkäaikainen valmennuspäällikkö Marko Honkanen kysyi Hellemaalta, oliko muutoksen tekeminen ollut hankalaa, pelaajan vastaus tuli suoraan. Muutos oli ollut vaikeinta, mitä hän oli joutunut tekemään, mutta koska hän halusi niin kovasti ammattilaiseksi, vaihtoehtoja ei ollut.

Palkinto tuli verrattain nopeasti: Hellemaa oli kaudella 2019 yksi KäPan 15-vuotiaiden joukkueen parhaimmista pelaajista, ja elokuussa hän sai ensimmäistä kertaa kutsun poikien maajoukkueeseen. Kun fyysinen ero muihin oli kaventunut, Hellemaan taitotekijät saivat enemmän tilaa kukoistaa.

Kaikkien haasteiden keskellä Hellemaalla oli ominaisuuksia, joista valtaosa muista junioreista sai vain haaveilla. Niihin myös linkittyy paljon siitä potentiaalista, jonka ansiosta 20-vuotias suomalainen pelaa juuri nyt Ruotsin pääsarjassa.

Pitkän linjan juniorivalmentaja Aleksi Piiraisen mukaan Hellemaa oli Piiraisen vuosien saatossa valmentamista sadoista nuorista pelaajista kaikkein lähimpänä rondopelaajan prototyyppiä. Hellemaa osasi jo nuorella iällä salata syötöt, huijata vastustajaa pienillä eleillä, hakeutua tyhjiin tiloihin ja löytää pallon kanssa tien pois ahtaista tiloista tai prässin alta.

Toinen Hellemaan lapsuus- ja nuoruusvuosien valmentaja Jesse Martin asettelee sanansa lähes vastaavasti. Martinin mielestä Hellemaa oli junioripelaajista kaikkein omaperäisin tehden asioita, joita moni muu suomalaisnuori ei osannut. Hellemaan pelaaminen oli jatkuvaa huijaamista. Usein se tapahtui vartalolla tai liikkumisella, joskus silmillä tai jopa äänellä.

Martinin mukaan Hellemaa pelasi koko ajan peliä: antoi väärää informaatiota, osasi repiä vastustajaa paidasta aivan sääntöjen rajamailla, suojasi taitavasti ja pyrki jatkuvasti jekuttamaan lähintä riistäjää tai prässääjä.

Jo ennen harjoitusten alkua Hellemaa tykkäsi hakeutua yksi vastaan yksi -tilanteisiin joukkuekavereidensa kanssa. Milloin hän haki ”längejä”, milloin hän yritti naruttaa vastustajaa väärään suuntaan. Mitä paremmin jokin kikka toimi, sitä räkäisempi nauru seurasi perässä.

Joukkueen kilpailullisuus ruokki pelaajien vapaamuotoista harjoittelua. Ei Hellemaan toiminta aina tarkoituksenmukaista ollut, mutta toistoja tuli paljon ja pallo oli koko ajan lähellä.

Syksyllä 2024, Järvenpäässä pelatessaan, Hellemaa päätti laittaa kaiken peliin ja ryhtyä noudattamaan kurinalaisempaa urheilijan elämää. Pari edellistä vuotta oli mennyt enemmän tai vähemmän sivuraiteilla, eikä tekeminen harjoituskentällä näyttänyt aina siltä, että Hellemaan tavoitteet olisivat olleet järin korkealla.

Potentiaali oli edelleen olemassa, mutta arjen valinnat ja urheilijan asenne eivät olleet antaneet sille tilaa kukoistaa. Fyysisessä kunnossa oli tekemistä ja nuoruusvuosilta tuttu turhautuminen meinasi nostaa liian helposti päätään.

All in -päätöksen tehtyään Hellemaan juoksumäärät kentällä nousivat, ja harjoittelu muuttui päättäväisemmäksi. Vastoinkäymiset ja haasteet eivät johtaneet mökötykseen tai tuittuiluun, vaan reflektointiin ja entistä laadukkaampaan tekemiseen.

Hellemaa alkoi kiinnittää huomiota myös palautumiseen ja harjoituksiin valmistautumiseen. Oppivuodet olivat takana, parikymppisenä oli vihdoin aika alkaa lunastamaan odotuksia.

Olennaista Hellemaan urakaaressa on, että kaikki tärkeimmät jalkapalloilijana kehittymistä tukevat peruspalikat ovat olleet jo pitkään olemassa.

Hellemaan taitotaso ei kalpene esimerkiksi taitavimmille ruotsalaispelaajille ja hän kykenee ratkaisemaan tehokkaasti pelin muuttuvia tilanteita. Syöttövalikoima on riittävän monipuolinen, Hellemaa osaa suunnata ensimmäisen kosketuksensa kentällä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, ja lisäksi toiminta ilman palloa ja sen kanssa on riittävän räjähtävää.

Toisaalta juniorivuosilta tutut elementit, syötön salaukset, väärän informaation tarjoaminen ja yllättävät suunnanmuutokset, ovat edelleen leimallinen osa suomalaisen pelaamista. Nykyisin peliteot kentällä tukevat kuitenkin aikaisempaa enemmän joukkueen toimintaa.

Hellemaa ei pelaa enää vain viihdyttääkseen tai kusettaakseen vastustajaa, hän haluaa myös auttaa joukkuetta täysimääräisesti.

Hellamaata sekä juniori- että aikuisvuosina valmentanut Ossi Virta nostaa tärkeimpinä tekijöinä esiin nimenomaan Hellemaan taidon tehdä älykkäitä ratkaisuja sekä pallon kanssa että ilman ja kyvyn voittaa nopeilla rytminvaihdoksilla tilaa kentällä. Virran mukaan iso merkitys on ollut myös sillä, että Hellemaa ei ole koskaan pelännyt virheitä, vaan on aina halunnut ottaa vastuuta.

Toisin kuin monet nuoret suomalaiskeskikenttäpelaajat, Hellemaa ei ole tyypillinen syöttökone. Pelaajaprofiililtaan hän on hyvin erilainen kuin vaikkapa Djurgårdenissa ensiaskeleita ottava Matias Siltanen tai Pikkuhuuhkajien luottopelaaja Luka Hyryläinen.

Hellemaan pelaamisessa kuljettaminen ja suunnanmuutokset ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin itse syöttäminen. Yllättävillä ratkaisuilla hän pystyy järkyttämään vastustajan tasapainoa ja luomaan omalle joukkueelle etua. Yhdeksi esimerkiksi kelpaa taito ohittaa vastustajan prässi juuri kuljettamalla.

Altti Hellemaan matka Ruotsin pääsarjaan on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä. Lineaariseksi reittiä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Ilman lapsena ja nuorena luotua pelitaitojen pankkia polku ammattilaiseksi olisi väistämättä katkennut.

Ei ole liioiteltua sanoa, että Hellemaan pallolliset kyvyt ja taito pelata peliä ovat pitäneet hänen jalkapalloilijan uransa hengissä siitä huolimatta, että urheilijan asenne on ollut välillä pitkiäkin aikoja kadoksissa.

Hellemaan nousu Allsvenskaniin herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen.

Pitäisikö junioripelaajilta sallia enemmän omaperäisyyttä ja antaa heille tilaa erehtyä ja kasvaa silläkin uhalla, että toiminta ei olisi aina kaikkein pragmaattisinta?

Pelaajien reitit ovat aina yksilöllisiä, ja joillakin havahtuminen voi tapahtua vasta verrattain myöhäisellä iällä.

Jossain määrin kyse on myös siitä, että kun jalkapalloilun peruspalaset, kuten pallonkäsittely- ja liikkumistaidot, on luotu juniorivuosina riittävän hyviksi, urheilijan asenne kyllä yleensä löytyy ennemmin tai myöhemmin. Juuri näin nimittäin Hellemaan kohdalla näyttäisi käyvän.

On pelkästään hyvä, että nuorille jalkapalloilijoille puhutaan riittävästä unesta, ravinnosta, venyttelystä ja muista arjen avainasioista. Selvää on, että ne antavat mahdollisuuden kehittyä jalkapalloilijana. Monen pelaajan potentiaali voi jäädä puolitiehen, jos kokonaisuus ei ole kunnossa.

Toisaalta aikuiset eivät voi tehdä kaikkea nuoren pelaajan puolesta. Pelaajien on osattava löytää oma polkunsa, oma tapansa toimia. Joillakin se voi tapahtua 16-vuotiaana, osalla 20-vuotiaana ja joillakin vielä myöhemmin. Pakottaminen johtaa harvoin mihinkään hyvään.

Tai kuten eräs kokenut juniorikoutsi on pähkäillyt: ”Välillä tuntuu, että valmentajien pitää käydä pelaajien puolesta paskallakin.”

Hellemaan kohdalla on mielenkiintoista pohtia myös sitä, olisiko hän koskaan siirtynyt ulkomaille, jos hänet olisi yritetty nuoruusvuosina tunkea johonkin muottiin.

Juniorina Hellemaa sai olla kusettaja, rondopelaaja ja vastustajien hassuttelija, vaikka jokainen ratkaisu ei aina ollut pelitilanteen kannalta loogisin.

Eikä kyse ollut siitä, etteivätkö valmentajat olisi tarvittaessa puuttuneet, jos tietty toiminta kentällä meinaisi kääntyä omaa joukkuetta vastaan. Sen sijaan kyse oli ennen muuta siitä, että valmentajat oivalsivat, että tiettyyn lopputulokseen oli mahdollista päästä monella tavalla. Hellemaan kohdalla se usein poikkesi muista: kun muut esimerkiksi viimeistelivät maata pitkin maalivahdin jalan vierestä, Hellemaa haki ”chippiä” molarin yli.

Altti Hellemaan urapolun ehkä kaikkein tärkein opetus on kuitenkin se, ettei pelaajien mahdollisuuksia kannata lytätä liian aikaisin tai helposti.

Jos Suomessa jo lähes unohdettu pelaaja ponnistaa parikymppisenä Suomen divarista Ruotsin pääsarjaan, voi kysyä, kuinka paljon esimerkiksi 15-vuotiaita pelaajia kannattaa lähteä lokeroimaan tai arvottamaan lupauksiksi tai menetetyiksi lupauksiksi.

Se on tuhannen euron kysymys koko suomalaiselle jalkapalloväelle, mukaan lukien allekirjoittaneelle, joka oli jo menettänyt uskonsa Hellemaan suhteen.