Poptähti Alman oli jo pienenä pakko oppia huolehtimaan itsestään – ”Tulen niin huonoista lähtökohdista, että se on painava reppu kantaa”

Nyt nouset ja menet sinne lavalle, siilitukkainen hahmo tsemppaa ja psyykkaa vieressä siskoaan. Alma istuu ja puhaltelee hetken, mutta show’n on jatkuttava. Elokuvakamera seuraa, kun nahkatakkinen tähti sujahtaa verhojen välistä satojen kirkuvien fanien eteen.

Pian katsoja saa tietää, että onkin olemassa kaksi Almaa. Ensimmäinen persoona on lavalla laulava, uhitteleva, kovapintainen muija. Se Alma on raivannut tiensä köyhästä ja koulukiusatusta tytöstä musiikkialan ammattilaiseksi. Se toinen on Alma-Sofia Miettinen, joka menee keikan jälkeen kotiin ja saa paniikkikohtauksen.

Alman kaksonen Ano Miettinen kuvasi laulajaa uran alusta saakka ilman mitään agendaa. Kunhan tallensi.

Sitten nousi esiin ajatus, että tästä voisi tulla jotain muutakin. Koronavuosien aikana puikkoihin tarttui ohjaaja Pamela Tola. Syntyi dokumenttielokuva Alma. Life Must Be Beautiful, joka seuraa vuosien ajan Suomen kansainvälisimmän tähden matkaa Idols- kilpailusta vientimenestykseksi.

– Meillä oli Pamelan kanssa heti alusta alkaen hyvä yhteisymmärrys, koska hänkin tulee rikkinäisestä perheestä. Tiesin, että voin olla oma itseni kameran edessä.

Kaikki eivät tykkää Almasta eivätkä Alman musiikista. Se on hänelle fine, mutta dokumentissa Alma pohtii myös hyväksytyksi tulemisen tarvettaan.

– Olen vain joutunut kävelemään heidän lävitseen ja kävelen vieläkin. Se on minulle arkipäivää. Ehkä se hyväksytyksi tulemisen tarve liittyy enemmän läheisiini. Minulla on tosi pieni ystäväpiiri ja riitatilanteessa säryn palasiksi. Minulle on tärkeää, että perheessä ja ystäväpiirissä kaikki on hyvin.

Laulaja toivoo, että hänetkin nähtäisiin kivana ja miellyttävänä, mutta se on aivan mahdotonta, Alma sanoo.

– Ainut tapa selvitä on hyväksyä asia. It is what it is! Olen tosi herkkä, mutta se ei johdu epävarmuudesta tai siitä, että särkyisin. Olen aika positiivinen tyyppi ja ajattelen ennemmin, että fuck it, let’s do it. Tästä tulee hyvä. Jos joku arvostelee, että tämä on paskaa, niin mietin: häh, älä tuu mun eteen!

Nyt hän istuu edessäni ja sanoo tekevänsä tätä, koska rakastaa musiikkia ja musiikin tekemistä. Ja koska musiikki on yksi isoimmista asioista, joka auttaa häntä rämpimään läpi elämässä.

Se sama Alma, jonka Chasing Highs -single nousi listoille Suomessa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Britanniassa ja Irlannissa. Se sama Alma, joka kirjoittaa biisejä megatähdille, kuten Miley Cyrusille, Ariana Grandelle, Lana Del Reylle ja Charli XCX:lle.

– Musiikki auttaa siinä, että jaksan vetää tätä peliä läpi. Sen kylkeen kuuluu julkisuus, vaikka yritänkin olla minimisti esillä. Totta kai julkisuudessa on hyviäkin puolia, ihmiset kuuntelevat biisejä ja kertovat omia kokemuksiaan. Ikävien kommenttien en anna mennä ihon alle. Huonosta kritiikistä tulee paska fiilis, mutta minua ei pysäytä mikään eikä minua voi musertaa.

Dokumentissa Alma vitsailee kuitenkin toisinaan lopettamisesta.

– Se on ikuisuusläppä, jota olen aina heittänyt. Ensimmäisen kerran uhkasin lähteä menemään jo Idols-karsinnoista.

Kisasta hän putosi vuonna 2013 juuri ennen semifinaalia, mutta nousi yleisön suosikiksi. Pian hänen uransa sai nopean startin, sillä hän alkoi kiertää Suomea Idols-tuomari Sini Sabotagen tuplaajana. Jo vuonna 2014 Alma solmi levytyssopimuksen ja debyyttisingle Karma julkaistiin kesäkuussa 2016. Sen jälkeen Alma eteni kansainvälisille listoille hitti toisensa jälkeen.

– Tykkään ajatella, että en ota tätä kauhean tosissaan. Jos tämä loppuu huomenna, en itkisi. Fanitan Kaija Koota, mutta ole missään nimessä kiinnostunut tekemään stadionkeikkaa Kaijan ikäisenä. Minulla on tosi paljon muita unelmia musiikin ympärillä.

Tänä päivänä Alma on jo tottunut siihen, että on normaalia lentää ympäri maailmaa, syödä hyvin, yöpyä luksushotelleissa ja pystyä ostamaan asunto. Taloudellista turvaa ja rahaa hän osaa arvostaa, lapsuutensa jälkeen.

Köyhän perheen identiteetti jäi Almaan pitkäksi aikaa roikkumaan, mutta hän on oppinut myös pyytämään elämältä asioita, joita ansaitsee.

– En tuntenut rahan tuomaa turvaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Monta vuotta meni totutellessa. Kontrasti nuoruuteeni on tosi iso. Pitkään aikaan minulla ei ollut hajuakaan, millä haarukalla mitäkin pitää syödä jossain hienossa ravintolassa.

Almalla on edelleen tiiviit väliin lapsuudenperheeseensä. Kaikki Alman pokaalit ja tunnustukset ovat hänen vanhempiensa olohuoneen hyllyn päällä, eivät laulajan omassa kodissa.

– Meillä on aina läheiset välit, koska olemme erityisperhe ja vanhempani ovat siinä kunnossa missä ovat. Mutta se on myös iso voimavara.

Helsingin Vuosaaressa varttuneet kaksoset eivät eläneet tyypillistä perhe-elämää, sillä Alman äidillä todettiin reuma ja isällä MS-tauti. Molemmat joutuivat jättäytymään työelämästä sairauksien vuoksi.

Ala-asteella Almaa kiusattiin myös ärrävian vuoksi.

– Siellä minut on rikottu ensimmäisen kerran tässä maailmassa. Elämäni on ollut vuoristorataa ja matkan varrella on tullut kaikenlaisia kolhuja. Lähtökohta oli, että minusta ei pitänyt tulla kuin jokin Kelan tuilla elävä juoppo. Olen mennyt koulukiusattuna jokaiseen huoneeseen ja loistanut siellä joko hyvässä tai pahassa.

”Mutta jos olisin liian herkkä ja särkyväinen, en voisi mennä mihinkään”, Alma julistaa ja antaa tulla.

– Taisin saada ensimmäisen paniikkikohtaukseni siinä kohtaa, kun isä joutui pyörätuoliin, olin alle 10-vuotias. Olimme pihalla ystävieni kanssa ja luulin yhtäkkiä, että tulen hulluksi. Lähdin juoksemaan, koska pelkäsin lyyhistyväni. Juoksin pitkän matkan, ennen kuin ystäväni saivat minut kiinni.

Jälkikäteen Alma ymmärsi saaneensa paniikkikohtauksen jo lapsena, mutta apua hän ei tuolloin saanut.

– Vasta aikuisiällä hakeuduin terapiaan. Koen ahdistusta usein, mutta paniikkikohtauksia tulee enää onneksi harvakseltaan, viimeksi joulun alla.

Tienattu raha merkitsee myös sitä, että mielenterveysongelmiin saa nopeasti apua. Se on köyhän perheen lapselle jotenkin hankala ajatus.

– Se on järkyttävä etuoikeus ja joskus se jopa hävettää.

Koronapandemia iski keskelle Alman uran huippukohtaa. Kun kaiken piti olla kansainväliselle läpimurrolle taputeltua. Sitä varten oli tehty töitä. Ennen pandemia-aikaa Alma ei ollut pitänyt neljään vuoteen edes viikon lomaa. Tarjolla oli niin jännittäviä juttuja, että Alma ei voinut kieltäytyä.

– Meininki oli ihan sairas, joten stoppi tuli lopulta tarpeeseen. Takana oli kuukauden kiertue Jenkeissä ja olin palanut loppuun. Niiden vuosien takia oireilen edelleen. Ei ihminen voi vetää tuollaisella aikataululla, tai ainakaan minä en voi.

Nykyään Alma ymmärtää terapian ansiosta mitä paniikkikohtauksen aikana tapahtuu ja osaa rauhoittaa itsensä omilla selviytymiskeinoilla.

– Olen onneksi oppinut pitämään itsestäni parempaa huolta ja tiedän omat rajani. Fakta on, että uran alussa on myös pakko takoa, kun rauta on kuumaa. Jokainen huipulla oleva on vetänyt saman. Nostan jokaiselle hattua, mutta tulen itse niin huonoista lähtökohdista, että se on painava reppu kantaa.

Alma kärsii todennetuista OCD-oireista ja ADHD:sta. Dokumentissa hän toteaa, että tuskin koskaan pääsee eroon mielenterveysongelmistaan.

– OCD eli pakko-oireinen häiriöni nostaa päätään varsinkin silloin, kun on pitkä työputki. Tulee esimerkiksi päänsisäisiä sääntöjä: tätä saa ja tätä ei saa tehdä. Onneksi suunnittelemme terapeutin kanssa työaikataulujani sillä silmällä, että kestän ne enkä jää avuttomaksi. Ennen se oli vaikeampaa.

Entä jos ura päättyisikin tähän? Alma pyörittää päätä ja sanoo, ettei sanoisi sitä luovuttamiseksi. Niin paljon on jo koettu.

– Se lopettaminen johtuisi sitten siitä, miten erilaiseksi musiikkiala on mennyt lähivuosien aikana. En tiedä, onko tässä enää mitään järkeä ainakaan ihmisille, jotka haluavat tehdä pitkän uran ja kaunista musiikkia.

Koneisto vaatii Alman mukaan pelkkiä hittejä, jotka hotkitaan nopeasti sisään ja ulos.

– En ole yhtään sellainen enkä sellaisen fani. Jos lopettaisin, se johtuisi siitä, että en jaksa enää tehdä Tiktokkeja.

Hä-hää!