Yosemiten alueen upeat vesi­putoukset, jylhät laaksot ja komeat kallio­muodostelmat ovat vetäneet matkailijoita jo vuosi­satojen ajan. Kansallispuisto sinne perustettiinkin jo vuonna 1890.

Sierra Nevadan vuoristoseudulla sijaitseva Yosemite onnistuu yllättämään alaviin maisemiin tottuneen kerta toisensa jälkeen: vuoret tuntuvat tulevan syliin. Kun kääntää päätään olettaen näkevänsä horisonttiin, edessä onkin taivaisiin ulottuva suora kallioseinämä.

Kun mukaan ottaa vielä vatsanpohjassa tuntuvat korkeuserot, jättimäiset punapuut sekä seudun villit eläimet, niistä kaikista syntyy Yosemiten taika.

Yksin siitä ei pääse nauttimaan. Matkailun tavallisina aikoina täällä käy vuosittain jopa viitisen miljoonaa luonnonystävää. Hoidetut polut ovat välillä ruuhkaisia, ja nopeammat kulkijat ohittelevat muita kohteliaasti huudahdellen.

Keski-Kaliforniassa ­sijaitseva Yosemite on todellinen valo­kuvaajan unelma. Maastossa voi yhtäkkiä nähdä vaikka musta­karhun, kuten meille kävi. Itse asiassa karhuja oli kaksi, ja ne olivat onneksi kaukana ­niityllä. Silti ne tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Turisteista tarmokkain alkoi soittaa riistanvartijoita paikalle, mutta kaikki muut kuvasivat karhuja.

Yosemitessa vastaan voi tulla myös peuroja, kettuja, kondorikotkia, puumia tai käärmeitä.

Half Dome, eli nimensä mukaisesti ”puolikas kupoli”, on kuuluisa graniittinen kallio­huippu. Se nousee Yosemiten laakson pohjasta yli 1 400 metrin korkeuteen. Half Dome on yksi kansallispuiston kuvatuimmista kohteista. Ahwahnechee-alkuperäiskansalla on sille oma nimi, joka tarkoittaa ”Nuoren naisen kyynelten tahrimia kasvoja”.

Vielä 1800-luvulla Half Domea pidettiin mahdottomana valloittaa, mutta nykyään sille pääsee kiipeämään lähes 14 kilometriä pitkää ja vaivalloista reittiä. Sekin saattaa olla ruuhkainen.

Paras maisema ­Half ­Domelle avautuu Glacier Pointin näköalapaikalta, josta näkee ­samalla myös Yosemite Fallsin ­kuuluisat putoukset. Koimme Glacier Pointissa ikimuistoisen hetken kuunnellen kalliolla istuneen muusikon soittamaa kaunista melodiaa samalla, kun katselimme ­maalauksellista maisemaa.

Näissä korkeuksissa voi olla kuitenkin myös vaarallista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ainakin kuusi matkailijaa on kuollut Yosemitessä niin, että syyksi epäillään selfieiden ottamista kalliokielekkeillä.

Laakson pohjoisosasta löytyy kiipeiljöiden suosima kallio­ El Capitan. Graniitti­monoliitti on yli 900 metriä korkea, ja sen ­huipulle voi vaeltaa laaksosta lähtevällä reitillä. Muodostelmaa kannattaa ihailla myös Taft Pointin ­näköalapaikalta.

Kansallispuiston alueelta löytyy yli 1 200 kilometriä ­vaellusreittejä kaikenlaisille kulkijoille. Suosituin on The Mist Trail, jonka varrelta löytyy kaksi kuuluisaa vesiputousta. Vernal Fallsille edestakainen matka on vain viitisen kilometriä, Nevada Fallsille yli kymmenen kilometriä.

Vaikka Mist Trail on lyhyt ja melko helppo, sen varrella näkee huikeita maisemia ja luonnon­ihmeitä. Yli 300 metrin nousu Vernal Fallsille tuntuu jaloissa. Helpotusta tuo ­vesipiste, josta voi täyttää pullot. Kun putous tulee näkyviin, on pakko antaa kameran laulaa. ­Päälle roiskuvat vesipisarat virkistävät, mutta putouksen luona polku muuttuu liukkaaksi ja mutaiseksi.

Yosemitessä voi yöpyä teltassa tai majassa, valita B&B:n tai viettää yön viiden tähden hotellissa henkeäsalpaavan kauniissa laaksossa. Tärkeintä on tehdä varaus ajoissa, jopa vuotta etukäteen.

Curry Village on hyvä vaihto­ehto retkeilijälle. Kylä sijaitsee Half Domen ja Glacier Pointin alapuolella, ja sieltä löytyy mökkejä, vuokrattavia telttoja ja motellihuoneita.

Jos haaveissa on häämatka, oikea paikka on hienostunut The Ahwahnee -hotelli, joka tunnetaan majesteettisesta arkkitehtuuristaan. Vaikkei Ahwahneehen raaskisi majoittua, siellä kannattaa käydä lounaalla (varaus on tarpeen) sekä kaupassa, josta saa kiinnostavimmat matkamuistot.

Helpoimmin Yosemiteen pääsee autolla. Ajo Los Angelesista kestää 4,5 tuntia ja San Franciscosta kolme. Puisto on aina auki, ja pääsymaksu on noin 32 euroa henkilöautolta. Sesonkiaikaan puistoon saattaa joutua tekemään ennakkovarauksen sisäänpääsystä, mutta varaaminen ei koske esimerkiksi alueella majoittuvia tai opastetulle kierrokselle osallistuvia. Auton voi jättää parkkipaikalle, mistä bussi vie joka puolelle puistoa.

Omalla autolla puistossa liikkuvan on syytä varautua jonottamaan näköalapaikoille. Parhaiten ruuhkilta säästyy, kun saapuu puistoon jo ennen aamuyhdeksää tai viiden jälkeen iltapäivällä.