Alkoholi on suomalaisille kuin lemmikki, jota hellitään ja lellitään – Ehkä siksi sen käytön kyseenalaistaminen menee vahvasti tunteisiin
Alkoholin käytöstä puhuminen on Suomessa hämmentävän vaikeaa. Aihe herättää monissa siilipuolustuksen, ja kaikki omista tavoista eroava koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä, kirjoittaa tuottaja Milka Sauvala.
Kommentin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Seurasin kesällä sosiaalisessa mediassa keskustelua, joka alkoi, kun eräs vaikuttaja pohti alkoholinkäyttöään. Hänellä oli tapana nauttia lasi tai pari viiniä yksi tai kaksi kertaa viikossa esimerkiksi hyvän ruoan kaverina.
Kuitenkin hänestä tuntui, että tämäkin määrä alkoholia vaikutti yöuneen ja seuraavan päivän oloon. Niinpä hän päätti, että jättää alkoholin kokonaan pois toistaiseksi.
Kuulosti fiksulta – minusta siis. Osa koki asian toisin. Alkoholin kohtuukäytön lopettaminen oli heille liikaa.
Vaikuttaja kertoi saaneensa kasan viestejä, joissa päätös tuomittiin ja sitä pidettiin tyhmänä. Ihmiset ärsyyntyivät siitä, että hän toimi näin, vaikka hän oli kohtuukäyttäjä eikä mitään ”oikeaa” ongelmaa ollut. Seuraajia lähti.
Alkoholin käytöstä puhuminen ja käytön kyseenalaistaminen on Suomessa hämmentävän vaikeaa. Aihe herättää monissa siilipuolustuksen, ja kaikki omasta tavoista eroava koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Tunneside alkoholiin on syvä.
Humaltumista pidetään ihan sympaattisena juttuna.
Suomessa alkoholilla on erityisasema, joka tuntuu koskemattomalta. Se on kuin lemmikki, jota hellitään ja lellitään.
Alkoholi kuuluu juhlaan ja arkeen, saunaan ja teatterilämpiöön, voittoihin ja häviöihin, iloon ja suruun, häihin ja hautajaisiin – ja toki myös nimiäisiin. Sillä on vankka paikka hyvillä aterioilla paitsi ehkä aamiaisella, ellei kyse ole sitten brunssista.
Humaltumista pidetään inhimillisenä ja ihan sympaattisena juttuna. Umpikänni ja siihen liittyvä toikkarointi kuuluu sekin ihan tavalliseen elämään. Kerrankos sitä, kaikille käy niin, piti juhlia, purkaa paineita tai vähän rentoutua.
Kun tätä pysähtyy miettimään, onhan se aika outoa.
En ole kieltämässä alkoholia. Nautin sitä itsekin. Ihmettelen kuitenkin sen asemaa jonkinlaisena suomalaisena normaalina.
Kukaan ei kuitenkaan tarvitse alkoholia. Se ei ole välttämätön ravintoaine, eikä siitä ole elimistölle hyötyä. Ihminen pärjää ilmankin.
Yhä suurempi osa nuorista ei käytä lainkaan alkoholia.
1990-luvun nuoria, nykyisiä neli-viiskymppisiä, on kutsuttu Suomen kosteimmaksi sukupolveksi. Ysärinuoret joivat enemmän kuin nuoret ennen ja jälkeen heitä. Tämä näkyy alkoholiasenteissa edelleen.
2000-luvulla nuorten juominen on vähentynyt. Yhä suurempi osa nuorista ei käytä lainkaan alkoholia. Vasta julkaistussa kouluterveyskyselyssä melkein kolme neljäsosaa 8.- ja 9.-luokkalaisista ilmoitti näin. Lukion ja ammattikoulujen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista juomattomuudesta kertoi lähes puolet.
Ehkä tulevaisuudessa se, että jättää nauttimatta viinilasillisen aterian kyljessä ja sanoo sen ääneen ei ole enää niin vahvoja tunteita herättävä asia.
