Alien Covenant? Elokuviin ei mennä yllättymään, vaan katsomaan tuttua ja turvallista, kirjoittaa Kalle Kinnunen
Kulttuuri
Alien Covenant? Elokuviin ei mennä yllättymään, vaan katsomaan tuttua ja turvallista, kirjoittaa Kalle Kinnunen
Eri eri mutta sama
Julkaistu 17.5.2017
Image

Kun menet elokuviin, haluatko nähdä jotain uutta? Jotain yllättävää, jotain mikä avaa uusia näkökulmia? Totta kai!

Älä valehtele. Leffateattereihin mennään katsomaan tuttuja juttuja. Jatko-osailmiö kiihtyi Hollywoodissa 1980-luvulla ja on valloittanut Suomen elokuva-alan tällä vuosikymmenellä. Maailmanlaajuisesti jatko-osapotentiaalia tärkeämpää on silti franchisen luominen. Erillisten leffojen ketju ei riitä, pitää olla brändi ja jatkuva bisnes.

Alien: Covenant voisi olla nimeltään Alien 6. Tosin se on esiosa, eli tapahtuu ennen ensimmäistä Alienia. Se on myös jatko-osa Prometheukselle, joka valmistuessaan oli muka itsenäinen elokuva – tosin yhtäläisyydet Alieneihin olivat ilmiselviä.

Sekavaa mutta tuottoisaa. Prometheuksen Alien-yhteydet olisi aktiivisesti unohdettu, jos elokuvasta olisi tullut floppi. Ei tullut, vaan kunnon hitti – ja mikä tärkeintä, se pitää yllä Alien-bisnestä, johon kuuluvat myös pelit sekä aiempien leffojen myyminen yhä uudelleen. Alien on Angry Birdsin lintuja hurjempi otus, mutta kategorisessa talousmielessä niillä on aika vähän eroa. Tässä merkityksessä sanan franchise suomennokseksi sopii parhaiten ”tuoteperhe”.

Taustalla olevalla elokuvalla voidaan myydä mitä vain. Meira esimerkiksi koki Saludo-kahvibrändinsä istuvan Luokkakokous 2:n spermankatkuun.

Spoileriallergiset, älkää huoliko, ei tässä kolumnissa paljasteta Alien: Covenantista mitään. En ole nähnyt sitä. Kuten kaikki franchise-leffat, se esitetään kriitikoille vasta muutama päivä ennen ensi-iltaa.

Yksi franchise-bisneksen etuja Hollywoodille on se, että nämä elokuvat ovat ”critic-proof”. Ei niitä arvosteluilla kaadeta eikä nosteta. Samaan tapaan kuin suora teosansainta on eilistä päivää, yksittäisistä leffoista on tullut vain osia kokonaisuudessa. Siksi heikoimminkin menestyeet Marvel-leffat saavat jatko-osia. Etenkin supersankarisarjakuviin perustuvissa elokuvasarjoissa osat markkinoivat ja tukevat toisiaan niin, että yksi floppi siellä välissä ei tunnu missään.

Itse teokset, joista elokuvasarja koostuu, ovat bisneksen näkökulmasta välttämätön paha. Luovan sisällön kanssa kun on aina se riski, että kone köhii, kun katsojien ja tekijöiden yhteys ei toimi. Silloin on aika painaa reboot-nappia. Enää ei edes puhuta remakeista eli uusintaversioista. Nyt termi uudelleenkäynnistys.

Kesän suurimmaksi leffahitiksi Yhdysvalloissa uskotaan Hämähäkkimiehen paluuta. Spider-Man lanseerataan kolmatta kertaa 15 vuoden sisään. Edellinen inkarnaatio, Andrew Garfieldin esittämä, sai seikkailla vain kahdessa elokuvassa, sillä niiden leffateatteriliikevaihdot olivat vain 700 miljoonan euron luokkaa. Hämiksen leffaoikeudet omistanut Sony näki, että rahaa jäi pöydälle, ja löi hynttyyt yhteen leffoillaan jatkuvasti miljardisarjaan nousevan Marvelinkanssa. Reboot-nappia painettiin yhdessä. Uutena Hämiksenä on Tom Holland – lähes tuntematon nuori mies. Franchisen voima on paljon tähtiä suurempi.

Jos ei puhuta Euroopan maista, joissa maltillisen budjetin elokuvia toteutetaan julkisen rahoituksen turvin, elokuvaan sijoittamisen motivaatioita on yksi: raha.

Siksi tänäkin vuonna on nähty ja nähdään jatkoja menneiden vuosikymmenten draamallisemmille laatuelokuville. Trainspotting 2 on tarinansa puolesta perusteltu ja looginen jatko-osa, mutta ei se hirveän hyvä elokuva silti ole. Blade Runner 2049 valmistuu syksyllä.

Ehkä on aika alkaa rebootata myös tunnettuja näyttelijähahmoja ja -tyyppejä. Ainakin siltä Logan tuntui.

Hugh Jackmanin esittämä Logan, toki myös Wolverinena tunnettu, paketoitiin julistekuvia myöten myöhempien aikojen Clint Eastwoodiksi, jolla oli Armottoman asenne, Gran Torinon depressio ja Likaisen Harryn tuhovoima. Franchise-elokuvana Logan oli turvallisesti myös X-Men osa kymmenen. Arvio elokuvan syvällisyydestä riippunee siitä, kummasta kulmasta sitä tuli katsomaan.

Mutta miten Suomi pääsisi tästä osalliseksi myös kansainvälisesti, eikä ainoastaan Änkkärien ja paikallisten napapiirinsankarien ja mielensäpahoittajien kautta? Ensin vain pitäisi saada Muumit ja Lego lisensointiyhteistyöhön.

Keväällä nähtiin Lego Batman ja syksyllä valmistuu Ninjago-elokuva. Eikö Lego Moomin Movie kuulostaisi ihanalta? Vapise, Angry Birds! ■

Kommentoi »