Image

Alaston ase



Alaston ase

Pariisissa koulutetaan neofeministien armeijaa, joka taistelee paljain rinnoin ja kukkaseppeleet päässä.
Teksti Taina Tervonen
Kuvat Zabou Carrière

Ensin oli opeteltava käyttämään moottorisahaa. Käynnistys, pysäytys ja puunkaatotekniikka: ensin viilto sille puolelle, jonne puun halutaan kaatuvan, sitten suora kulma toiselta puolelta.

Kahden päivän harjoittelun jälkeen Inna Shevchenko, 22, oli valmis suorittamaan tehtävänsä: kaatamaan neljä metriä korkean puisen ristin keskellä Ukrainan pääkaupunkia Kiovaa. Netissä pyörivässä videossa hänellä on päällään punaiset mikroshortsit ja mustat saappaat. Paljailla rinnoilla lukee mustin kirjaimin maalattu viesti Free Riot, vaaleilla hiuksilla on kukkaseppele. Moottorisaha ujeltaa ja puupöly lentää Shevchenkon suojalaseille.

Samana päivänä, viime elokuun 17:ntenä, venäläisen Pussy Riot -punkryhmän kolme jäsentä tuomittiin huliganismista kahdeksi vuodeksi vankilaan Moskovassa. Ristinkaato Kiovassa oli ukrainalaisen feministiryhmän Femenin kannanotto. Paljain rinnoin ja kukkaseppele päässä, kuten aina.

”Se oli sekä poliittinen että uskonnollinen protesti”, Shevchenko selittää ja heilauttaa vaaleat pitkät hiuksensa olan taakse. Tempaus ei ollut nuoren naisen ensimmäinen, mutta tällä kertaa hän joutui maksamaan siitä pakenemalla maasta. Shevchenko istuu kertomassa tarinaansa pariisilaisessa teatterissa, jonne hän päätyi elokuun lopulla. Hän hyppäsi kiovalaisen asuntonsa parvekkeelta passi ja kännykkä taskussa poliisin pyrkiessä sisään. Pakomatka jatkui Varsovan kautta Pohjois-Pariisiin, afrikkalaissiirtolaisten asuttamaan Goutte d’Or -kortteliin, ja siellä sulkemisuhan alla olevaan Le Lavoir Moderne -teatteriin, joka tarjosi osan tiloistaan Shevchenkon ja Femenin käyttöön. Syyskuussa Femen julisti paikan ”feministiarmeijan koulutuskeskukseksi” ja järjesti topless-mielenosoituksen Pariisin afrikkalaisimman korttelin kaduilla.

Sen jälkeen kymmenet naiset ovat ottaneet yhteyttä Shevchenkoon.

”Olimme päättäneet jo vuosi sitten, että perustamme ennen pitkää tällaisen keskuksen jonnekin päin Eurooppaa. Tämä nyt vain kävi hiukan suunniteltua nopeammin”, ­Shevchenko sanoo ja naurahtaa. Mustan nahkatakin alta pilkottaa ruutupaita, jalassa on farkut ja korolliset bootsit. Shevchenko on ulkoisesti kuin naistenlehdestä repäisty mannekiini. Barbie-nukkea muistuttava blondi kertoo, millaista on olla olla feministi Ukrainassa. Se on tottumista salaisen tiedustelupalvelun seurantaan, pidätyksiä ja uhkailua.

Femen sai alkunsa vuonna 2008 Kiovan yliopistolla, Anna Hutsolin, 27, johdolla. Ryhmän tarkoituksena on ajaa demokratiaa, sananvapautta ja naisten oikeuksia. Shevchenko tuli ryhmään mukaan 19-vuotiaana ystävien kautta. Toimittajaopiskelija työskenteli tuolloin tiedottajana Kiovan kaupungin palveluksessa.

”Ei Ukrainassa kukaan silloin tiennyt, mitä feminismi tarkoittaa – emme mekään. Ajattelimme, että feministit ovat älykköjä, jotka järjestävät mielenosoituksia. Luimme ahkerasti kaikenlaista feminististä teoriaa ja marssimme kaduilla. Mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Lehdet kirjoittivat, että opiskelijaryhmä osoittaa mieltään.”

Silloin Femenin aktivistit päättivät ottaa paidat pois päältään ja kirjoittaa viestinsä paljaille rinnoille. Se ainakin herättäisi huomiota. Shevchenko vastusti ajatusta puoli vuotta ja kieltäytyi tempauksista.

”Minulla oli kaikenlaisia älyllisiä argumentteja, mutta totuus oli, etten voinut kuvitella käveleväni kadulla puolialastomana.”

Shevchenko muutti mielensä nähtyään median kiinnostuksen.

”Yhtäkkiä meistä puhuttiin naisina. Naiset osoittavat mieltään!”

Shevchenko riisui paitansa Ukrainan itsenäisyyspäivänä vuonna 2010.

”Siitä tuli henkilökohtaisen vallankumoukseni vuosipäivä. Nyt riisuutuminen on kuin aktivistin uniformuun pukeutumista.”

Työpaikka oli mennyt alta jo aikoja sitten. Shevchenkosta oli tullut yksi Femenin neljästä palkatusta aktivistista. Tulot riippuivat yksityishenkilöiden lahjoituksista ja järjestön t-paitojen myynnistä.

Ukrainalaisten topless-feministien kuvat levisivät kansainväliseen lehdistöön.

”Onneksi”, sanoo Shevchenko.

Lehdistöstä tuli nopeasti Femen-aktivistien paras suoja. Niin kauan kuin maailmalla puhuttiin Femenistä, heitä ei voitu noin vain hiljentää. Siksi tempauksia oli järjestettävä ripeään tahtiin. Vuonna 2011 Femen heitteli pikkuhousuja Berlusconille Italian suurlähetystön edessä Kiovassa, järjesti performanssin Vatikaanin edessä, pyllisteli Davosissa Ukrainan presidentille, protestoi vaalivilppiä vastaan Moskovassa, heilutti Fuck me in Porsche Cayenne -kylttejä seksiskandaalista syytetyn Kansainvälisen valuuttarahaston entisen johtajan Dominique Strauss-Kahnin asunnon edessä Pariisissa. Pitkin viime ja tätä vuotta Femen piti ääntä Puolassa ja Ukrainassa viime kesänä järjestettyjen jalkapallon Euroopan mestaruuskisojen ympärillä rehottavasta prostituutiosta.

Tänä vuonna Femenin aktivistit ovat yrittäneet varastaa vaaliuurnan ”Putinin hyväksi” Moskovassa ja  pyrkineet Istanbulissa moskeijaan happohyökkäyksen uhreiksi naamioituneina. Tempaukset ovat usein päättyneet pidätyksiin, Istanbulissa myös karkotukseen.

Femen näkyi ja kuului – ja herätti närkästystä. Mitä se sellainen feminismi on, jossa parikymppiset mannekiinin näköiset blondit heiluvat kadulla rinnat paljaina?

Vaaleat hiukset heilahtavat taas ja Shevchenkon tiukka katse on kaikkea muuta kuin Barbie-nuken, kun hän napauttaa:

”Mitä arvostelijoilla on esittää tavanomaisen feminismin saavutuksina? Ei mitään. Puhumisella ei voiteta mitään. Sillä voitetaan, että näytetään vihamme ja ollaan valmiita tappelemaan oikeuksiemme puolesta. Meillä ei ollut mitään valmiita malleja, kun aloitimme. Tämä on meidän tapamme olla feministi.”

Niille, jotka arvostelevat Femeniä seksististen stereotypioiden vahvistamisesta, Shevchenkolla on vastaus valmiina.

”Meidän paljaat rintamme ovat aseita. On aivan eri asia, onko naisen alaston ruumis valjastettu palvelemaan miehen haluja vai onko se naisen oma valinta. Miehet ovat tottuneet näkemään meidät seksiobjekteina ja siksi meitä katsotaan. Me käytämme tätä hyväksemme saadaksemme äänemme kuuluviin.”

Sitten hän lisää: ”Ukrainassa nuorista naisista suuri osa on prostituoituja, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Naisen tärkein tehtävä elämässä on olla hyvä vaimo. Minä olin yhdeksäntoistavuotiaana poikkeus, koska en ollut prostituoitu enkä rikkaan miehen tyttöystävä.”

Femen herätti kiinnostusta yllättävilläkin tahoilla. Saudiarabialainen mies soitti englantia taitamattomien siskonsa ja äitinsä puolesta kiittääkseen tuesta iranilaiselle kuolemaan tuomitulle Sakineh Mohammadi Ashtianille. Facebookiin ilmestyi Femen Tunisia -sivu, jonne nuoret tunisialaisnaiset lähettivät kuvia seinille maalatuista Femen-logoista.

Myös Ranskasta otettiin yhteyttä. Pitkän linjan feministi Safia Lebdi, 38, tunnisti Femenin toimintatavassa samaa raivoa kuin itsessään. Lebdi on kasvanut lähiössä muslimiperheessä, nähnyt ääri-islamin nousun ja tietää nahoissaan, millainen ase naisen alaston ruumis on muslimikulttuurissa.

”Minun idolini on egyptiläinen 19-vuotias bloggari Aliaa Magda Elmahdy, joka julkaisi netissä alastonkuvan itsestään protestina islamismia vastaan. Mikä voisi parempi vastaisku niille, jotka haluavat piilottaa naiset burkaan?”

Lebdi kysyi ukrainalaisilta, kiinnostaisiko heitä tulla mukaan järjestämään tempausta Ranskaan, jossa puitiin parhaillaan burkan käyttöä kieltävää lakia. Äärioikeisto oli kääntänyt koko keskustelun siirtolaisvastaisuudeksi ja Lebdiä suututti.

Maaliskuussa 2012 Trocadéron aukiolle kokoontui kymmenen burkaan pukeutunutta naista. Mukana oli Lebdin ja ukrainalaisaktivistien lisäksi libanonilainen kirjailija ja näyttelijä Darina Al Joundi sekä iranilainen aktivisti Maryam Namazie. Naiset heittivät kaavut pois, paljastivat rintansa ja alkoivat huutaa: Nudity is freedom! Muslim women get naked!

Shevchenko muistelee sitä huvittuneena.

”Kaikki ranskalaiset olivat yli kolmikymppisiä. Meille se oli uutta – että sen ikäiset naiset ovat kadulla osoittamassa mieltään eivätkä kotona huolehtimassa perheestään.”

Lebdi oli vakuuttunut ja päätti lähteä Femenin oppiin. Kesäkuussa hän oli Varsovassa vastustamassa jalkapallon Euroopan mestaruuskisojen ympärillä rehottavaa prostituutio­ta. Elokuussa olympialaisten aikaan hän osoitti Lontoossa mieltään naisten oikeuksia polkevia ”islamistihallituksia” vastaan. Lebdin rinnoilla luki No sharia. Siitä hyvästä hän joutui pidätetyksi ja kuulusteltavaksi. Lehtikuvissa Lebdi huutaa puolialastomana maassa poliisin yrittäessä lukita häntä käsirautoihin.

Hän ymmärsi, miten hankalaa poliisin on tarttua kiinni alastomaan naiseen. Tämä toimii, hän ajatteli. Ja tällaisilla kuvilla on pommin kaltainen voima arabimaissa, joissa nainen on likainen ja alastomuus syntiä. Hän tiesi, koska sillä tavalla hänet oli kasvatettu. Hän tiesi myös, että arabimaiden naisille on aivan eri asia, lukeeko No sharia kristityn vai muslimin rinnoilla. Lebdi oli löytänyt uuden aseen omassa taistelussaan ääri-islamia vastaan.

”Femenin ja Pussy Riotin ansiosta Euroopassa voidaan jälleen puhua aktivismista. Heitä ei pelota tarttua tulenarkoihin aiheisiin diktatuureissa. Kuinka moni meistä Länsi-Euroopassa asuvista on valmis samaan kuin he?”

Viime vuoden joulukuussa Inna Shevchenko ja kaksi muuta aktivistia osoittivat mieltään Valko-Venäjällä Minskin KGB:n rakennuksen edessä poliittisten vankien puolesta. Kotimatkalla kolmikko kidnapattiin. Kaapparit veivät heidät metsään, käskivät riisuutumaan, leikkasivat heidän hiuksiaan, heittivät heidän päälleen bensaa ja uhkasivat sytyttää heidät tuleen.

”Sen vuorokauden odotin koko ajan seuraavaa sekuntia, jolloin he tappaisivat meidät.”

Vuorokauden kuluttua miehet kuitenkin häipyivät ja jättivät vähäpukeiset naiset keskelle metsää, josta nämä selvittivät tiensä ihmisten ilmoille. Vapautumisen jälkeen otetuissa lehtikuvissa Shevchenkon kasvot ovat vakavat ja väsyneet. Mutta pelkoa niissä ei näy.

Shevchenkoa kuunnellessa on joskus vaikea muistaa, että hänellä on ikää vain 22 vuotta. Mutta on helppo ymmärtää, miksi hän puhuu ”feministien armeijasta”. Miltä se armeija näyttää Pariisissa?

Valtaosa uusista sotilaista on alle 25-vuotiaita nuoria naisia, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta aktivismista ja jotka ovat kuulleet Femenistä lehdistön tai Facebookin kautta. He hakevat suoraa toimintaa. Jotain, mikä näkyy ja kuuluu heti. He puhuvat miesten katseista, seksiobjektina olemisesta, prostituutiosta, raiskauksista. Heitä viehättää Femenissa sen raikkaus ja uusi tapa toimia. Kaikki heistä eivät ole valmiita topless-tempauksiin, ”ja se on ihan normaalia”, Shevchenko sanoo.

”Se vaatii aikaa.”

”Ja itsetuntoa”, lisää Julia Javel, 25, yksi tuoreista sotilaista. ”Joskus meiltä kysytään, järjestämmekö castingin topless-tytöille. Mutta totuus on, että naisiin kohdistuvat ulkonäköpaineet ovat niin vahvat, että on hirveän vaikeaa riisua paitansa, jos ei vastaa standardeja.”

Yhtäkkiä ollaankin kaukana ukrainalaisten demokratian janosta ja sananvapaudesta.

Ranskan Femenillä on toistaiseksi kontollaan kolme tempausta syyskuisen topless-marssin lisäksi. Ryhmä on osoittanut mieltään poliisien raiskaaman tunisialaisnaisen puolesta Louvren taidemuseossa, Milon Venuksen edessä, pyrkinyt sisään oikeusministeriöön tuomioistuimen vapautettua syytteistä kymmenen joukkoraiskauksesta epäiltyä miestä ja rakentanut huonekaluista barrikadin Ikean myymälään vastustaakseen yrityksen saudiarabialaista katalogia, josta naiset ja tytöt on photoshopattu pois.

”Aika kesyä”, toteaa Shevchenko. ”Mutta se on tarkoituskin. Ei kukaan lähde kylmiltään radikaaliin tempaukseen. Ensin on totuteltava ja opittava. On vain ajan kysymys, milloin tytöt ovat valmiita.”

Kesyydessä on myös se vaara, että topless-tytöistä tulee pelkkää viihdettä. Raja on hiuksen­hieno yhteiskunnassa, jossa alastomat rinnat eivät sinänsä paljon hätkäytä, oli niihin kirjoitettu viestejä tai ei. Ryhmän Facebook-sivun kommenteista suuri osa on miehistä uhoa ja naisten ulkonäön arvostelua. Kommentteja ei sensuroida, ”koska ne kertovat siitä, mitä vastaan Femen taistelee”.

Mutta Ranska ei ole Ukraina. Shevchenko myöntää, ettei kaikesta olla samaa mieltä. Hän ei halua Femenistä sen enempää pelkkää islaminvastaista liikettä kuin kesyä topless-klubia. Hänelle Ranska on tukikohta eikä päämäärä.

”Naisen alaston ruumis on demokratian indikaattori”, Shevchenko napautti Al-Jazeeran haastattelussa suorassa lähetyksessä ja heitti t-paidan pois päältään. Tv-kuva pimeni. Hän haaveilee tempauksesta Tunisiassa, heti kun on varma siitä, ettei häntä voida karkottaa sieltä takaisin Kiovaan, jossa häntä uhkaa vankeustuomio. Hän on järkyttynyt Ranskan katolisen kirkon lausunnoista koskien sukupuolineutraalia avioliittoa.

”En olisi ikinä uskonut, että tässä maassa katoliset marssivat homoja vastaan. Tai että kadulla näkee burkaan verhoutuneita naisia.”

Femen-ryhmiä on tällä hetkellä tiettävästi hieman yli kymmenessä maassa. Ukrainalaisesta liikkeestä on tullut kansainvälinen ilmiö.

”Minulle tämä on tapa elää”, Shevchenko sanoo. Äänestä kuultaa määrätietoisuus ja ylpeys. Se sortuu vain sekunnin murto-osaksi, kun hän lisää:

”En voi palata Ukrainaan, ja se tekee minut surulliseksi. Ei siksi, että minulla olisi ikävä perhettäni, vaan siksi, että nimenomaan siellä olisi niin paljon tehtävää.”

Image 11/2012

Julkaistu: 15.1.2013